Ilkka Oramo

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ilkka Kalevi Oramo (s. 14. elokuuta 1941 Helsinki) on suomalainen musiikkitieteilijä, koulutukseltaan filosofian tohtori.[1] Hän on toiminut vuodesta 1984 Sibelius-Akatemian sävellyksen ja musiikinteorian osastossa musiikinteorian professorina.[2]

Oramo opiskeli musiikkitiedettä Erik Tawaststjernan ja Carl Dahlhausin johdolla ja väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1977 aiheenaan Béla Bartókin musiikki.[2] Hän on toiminut muun muassa Suomen Säveltäjät ry:n Sibelius-rahaston hallituksen puheenjohtajana vuosina 1981–1984, Suomen musiikkitieteellisen seuran hallituksen puheenjohtajana vuosina 1985–1989, Avanti!-kamariorkesterin kannatusyhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1986–1991 sekä Sibelius-Akatemian musiikintutkimuslaitoksen johtajana vuosina 1987–1989. Vuosina 1989–1992 Oramo oli lisäksi kuusiosaisen Suuren musiikkitietosanakirjan päätoimittaja.[3]

Ilkka Oramo oli vuosina 1965–1979 naimisissa pianisti ja pianopedagogi Liisa Pohjolan kanssa, ja heidän poikansa Sakari Oramo on tunnettu kapellimestari.[1]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jean Sibelius: Kuvaelämäkerta (1965).
  • Modaalinen symmetria: Tutkimus Bartókin kromatiikasta (1977). Väitöskirja.

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Stravinski, Igor: Musiikin poetiikka (1968).
  • Dahlhaus, Carl: Musiikin estetiikka (1980).
  • Hanslick, Eduard: Musiikille ominaisesta kauneudesta: Yritys säveltaiteen estetiikan uudistamiseksi (2014).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Rantala, Risto (päätoim.): ”Oramo, Ilkka”, Kuka kukin on 2009, s. 743. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21965-1.
  2. a b The Cambridge Companion to Sibelius cambridge.org. Cambridge University Press. Viitattu 30.5.2010. (englanniksi)
  3. Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto (2. painos), s. 301–302. Helsinki: Otava, 1997.