Ilkka Juhani Takalo-Eskola
| Ilkka Juhani Takalo-Eskola | |
|---|---|
 Ilkka Juhani Takalo-Eskola Turun kirjamessuilla 2013. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. syyskuuta 1937 Keminmaa |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Taiteilija | |
| Ala | Performanssi, Maalaustaide |
| Kuuluisimpia töitä | Suoperformanssit |
| Palkinnot | |
|
Ars Fennica 2006 |
|
Aleksanteri Ahola-Valo | Andreas Alariesto | Annukka Grönlund | Martti Innanen | Einari Junttila | Arto Ali-Eskola | Edvin Hevonkoski | Enni Id | Aleksandra Ionowa | Alice Kaira | Matias Keskinen | Nikolai Lehto | Jussi Löf | Kalervo Palsa | Matti Rutanen | Veijo Rönkkönen | Ilmari Salminen | Olli Seppänen | Kaarina Staudinger-Loppukaarre | Vihtori Storck | Ilkka Juhani Takalo-Eskola | Heikki Tuomela | Ensio Tuppurainen | Sigurd Wettenhovi-Aspa
William Blake | Aleksanteri Ahola-Valo | Banksy | Jean-Michel Basquiat | Hieronymus Bosch | Salvador Dalí | Jean Dubuffet | Max Ernst | H. R. Giger | Alex Grey | Keith Haring | Edward Hicks | Frida Kahlo | Theodor Kittelsen | Mati Klarwein | Paul Kondas | Séraphine Louis | Gustave Moreau | Grandma Moses | Niko Pirosmani | Maria Primatšenko | Henri Rousseau
Ilkka Juhani Takalo-Eskola (s. 5. syyskuuta 1937 Keminmaa) on taidemaalari ja performanssitaiteilija.
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taiteellisen työnsä ohella Takalo-Eskola on toiminut Kuvataideakatemian yliopettajana ja rehtorina. Hän on ollut eläkkeellä syksystä 2000 alkaen.[1] Elämäntyöstään Takalo-Eskola on saanut Ars Fennica -palkinnon. Hänen vaimonsa Kirsti Takalo-Eskola (5.4.1936 Viipuri - 11.5.2015 Forssa)[2] dokumentoi Elonkorjaajien performansseja.[3]
Taiteellinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Takalo-Eskola tuli julkisuuteen 1960-luvun alussa runoilijana ja kirjoittajana. Hän avusti Pentti Saarikosken perustamaa Uutta Kirjallisuuslehteä ja julkaisi kaksi runokokoelmaa 1960-luvulla.[1] Sana ja kirjoittaminen oli Takalo-Eskolalla mukana myöhemminkin, mutta 1970-luvulla hän alkoi suuntautua kuvataiteisiin. Hän tutustui Elonkorjaajat-ryhmään ja piti ensimmäisen näyttelynsä Elonkorjaajien Halvat huvit -galleriassa vuonna 1971.[4]
Takalo-Eskola yhdistää usein taiteen eri lajeja. Hänen teoksensa ovat Elonkorjaajien tapaan usein ennakoineet ajassa liikkuvia taiteen ilmiöitä. Hän teki käsitteellisiä teoksia jo ennen kuin ilmiötä Suomessa tunnettiin.[4] Takalo-Eskola teki myös performanssin tyyppisiä esityksiä jo 1970-luvulla. Silloin niitä nimitettiin esimerkiksi 'metsäteatteriksi'. Hän dokumentoi luontoperformanssejaan valokuvaamalla. Yksi valokuvin tallennettu performanssi oli nimeltään Yritys ylittää suo, kuvissa mies rämpii suossa kuin uppoamaisillaan.[5] Takalo-Eskolan tunnettuja performansseja on hänen Kuvataideakatemian rehtoriksi tulonsa yhteydessä järjestetty epävirallinen akti, jossa avusti professori Radoslaw Gryta. Juhlalliseen aktiin kuului puhe, jonka Takalo-Eskola piti alastomana vain iholle maalatussa frakissa.[6]
Oulaisiin Takalo-Eskola suunnitteli vuonna 1991 paljastetun lähes 30 metriä korkean teoksen Maailman varanapa.[7] Viimeaikaisessa tuotannossaan vuosina 2007 - 2015 hän on viljellyt muun muassa kollaaseja, joissa toisilleen kaukaisetkin elementit kohtaavat aikoja muunnellen. Kollaasit on usein tehty tietokoneavusteisesti.lähde?
Monet Takalo-Eskolan teokset ovat omakuvia tai muuten omaelämäkerrallisia. Hän myös signeeraa teokset näkyvästi ja päivää ne tarkasti.[8] Teosten elementtejä ovat usein ihmiskeho, alastomuus ja luonto. Alaston keho kuvaa ihmisen avuttomuutta ja vieraantumista luonnosta. Maalauksissa on kuvan, filosofisen julistuksen ja geometristen muotojen yhteiseloa. Puhtaat värit ja värikontrastit ovat ominaisia Takalo-Eskolalle. Maalauksissa on performanssien tapaan myös myyttisyyttä ja rituaalinomaisuutta. Takalo-Eskola saattoi esittää töitään purkutalossa tai pitää näyttelyn metsän puille. Hänen mukaansa niin taide kuin rakkauskin elää harrastelijoiden varassa.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Upottava. Tajo, 1964.
- Meri kiipeilee. Kuvittanut Alpo Jaakola. Helsinki: Suomen teiniliitto, 1965.
- Alpo Jaakolan arvoitus. Jyväskylä: Gummerus, 1981. ISBN 951-2022-29-X.
- North Magazine 18. North, Bent Petersen, 1987.
- Samallautturi: kuvaelmia ihmistajunnan sairaudesta, harhoista, mahdollisuuksista. Toim. Päivi Nieminen. Pohjoinen, 1995.
- Muistoloukku. Yhdessä Vesa Suomalaisen kanssa. Turbator, 2013. ISBN 978-952-566-698-4.
- Taidan olla taiteilija. Somerniemi: Amanita, 2017. ISBN 978-952-533-091-5.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ilkka Juhani Takalo-Eskola Mäntän kuvataideviikot. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 11.8.2011.
- ↑ Kuolinilmoitus Helsingin Sanomat 31.5.2015, s. C29
- ↑ Otso Kantokorpi: Luettua 42: After Sauna Art 18.6.2010. Blogspot. Viitattu 31.5.2015.
- ↑ a b Ilkka Juhani Takalo-Eskola Ars Fennica. Arkistoitu 4.5.2007. Viitattu 11.8.2011.
- ↑ Ilkka-Juhani Takalo-Eskola Muu. Arkistoitu 18.1.2005. Viitattu 11.8.2011.
- ↑ Holmila, Paula: Elokorjaajat Uusi Suomi. 5.6.2009. Arkistoitu 6.6.2009. Viitattu 11.8.2011.
- ↑ Suomen muistomerkit, Osa IV, Pohjanmaa, s. 55. Väriteos Henna Oy, 1996. ISBN 951-97134-3-3.
- ↑ Takalo-Eskola, Ilkka Juhani (1937 – ) Kansallisbiografia. Biografiakeskus. Viitattu 11.8.2011.
| ||||||||||||||||||
