Ikuisen teekkarin laulu
Ikuisen teekkarin laulu on teekkarilaulu, joka lauletaan Kun minä kotoani läksin -kansanlaulun melodian mukaan. Laulun sanat ovat peräisin 1920-luvulta. Ikuisen teekkarin laulu on tapana laulaa sitsien tai juhlien viimeisenä lauluna.[1] Nykyään lauluun vaaditaan usein täyttä hiljaisuutta.[2]
Sanat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]»Talvi-iltain tummentuessa
Polin suojiin me saavumme taas.
:,: Meidät tekniikka jälkeen on jättänyt
sen me tahdomme unhoittaa. :,:
Unelma vain on diplomityömme
joka tenttimme vanhennut.
:,: Jo ruostunut harpikko käyttämätön,
tushi pulloihin jähmennyt. :,:
Aina teekkaripolvien uutten
ohi pöytämme käyvän nään
:,: Mutta meillä ei voimaa enää kylliksi
heidän joukkoonsa liittymään. :,:
Viini laseissa ilkkuen päilyy
meitä kutsuen kuohuillaan.
:,: Pois murheemme tahdomme karkoittaa
äly pois mitä maksoikaan! :,:
Ja kun Integer vitae meille
kerran viimeisen lauletaan.
:,: Silloin ikuisen teekkarin haudalle
oluttynnöri nostetaan. :,:»
(Ikuisen teekkarin laulu)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Teekkarikulttuuri Tampereen Teekkarit. Viitattu 9.11.2025.
- ↑ Laulukulttuuri Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta. Viitattu 9.11.2025.