Ikaros (yhtye)
| Ikaros | |
|---|---|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1977–1979[1] |
| Tyylilaji | viihdemusiikki, soul, funk, reggae[2] |
| Kotipaikka |  Suomi |
| Laulukieli | suomi, englanti |
| Jäsenet | |
| Entiset jäsenet | |
| Levy-yhtiö | |
Ikaros on suomalainen Reijo Karvosen johtama yhtye, joka toimi 1970-luvulla etenkin solistin säestysyhtyeenä. Yhtye syntyi vuonna 1977 Taideyliopiston Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen linjalla opiskelleista kurssikavereista, johon kuuluivat laulaja-basisti Karvosen lisäksi kosketinsoittaja Anssi Tikanmäki ja puhallinsoittaja-pianisti Esa-Markku Juutilainen.[3] Kitaristiksi tuli Peter Lerche ja rumpalina yhtyeessä aloitti Kauko ”Samppa” Salmi, mutta myöhemmin rumpalin paikan korvasi Upi Sorvali.[4][1]
Yhtye soitti hyvin monipuolisesti musiikkia eri genreistä ja 1970-luvulla iskelmämusiikki oli kaikista suosituinta. Kevättalvella 1978 julkaistu yhtyeen nimeä kantanut albumi jäi sen ainoaksi ja siltä julkaistu single ”Muille maille” ylsi parhaimmillaan singlemyyntilistan 26. sijalle.[1][5]
Ikaros osallistui kappaleella ”Muille maille” Suomen edustajana Intervision laulukilpailuun vuonna 1978, muttei saavuttanut suurta menestystä. Yhtye esitti kappaleen englanniksi nimellä ”Goodbye Bad Times” ja se julkaistiin myös singlenä Suomessa. Toisena kappaleena Ikaros esitti Taiskan kappaleen ”Miksi näin” (eng. ”Tell Me Why”), sillä Taiska oli voittanut Suomen karsinnan yli 50 pisteellä. Yleisradiolle lähetettiin Puolasta ukaasi, jossa evättiin Taiskan pääsy interviisuihin runsaan naisosallistujamäärän vuoksi. Tällöin miesvoittoinen Ikaros lähti kilpailemaan Puolaan.[6] Ikaros säesti yhtyeen solisti Reijo Karvosta myös saman vuoden euroviisukarsinnassa, jossa Karvonen esitti Eero Luparin säveltämän ja sanoittaman kappaleen ”Lemmenlaulu”. Kappale sijoittui lopulta karsintojen jaetulle viidennelle sijalle yhdessä Mirumaru-yhtyeen ”ABC”-kappaleen kanssa.[7]
Saman vuoden syksyllä yhtye osallistui Syksyn sävel -laulukilpailuun kappaleella ”Kiutaköngäs” sijoittuen seitsemänneksi.[8] Kappale syntyi yhtyeen ollessa opetusmatkalla Karvosen kotipaikkakunnalla Kuusamossa. Elokuussa 1978 Ikaros toimi studio-orkesterina eri Discophon-levy-yhtiön artisteille, kun Syksyn sävel -kilpailuun äänitettiin ehdokaskappaleita Soundtrack Studiolla. Yhtye äänitti kappaleen tuottajalta salaa ja laittoivat kappaleen mukaan kilpailuun.[9] Myöhemmin kappaleen säveltäjä Anssi Tikanmäki levytti kappaleen menestyksekkälle albumilleen Maisemakuvia Suomesta, jonka ”rytmiryhmänä” Ikaros soitti.[2]
Ikaros toimi 1970-luvulla myös studio-orkesterina useille artisteille[3], kuten Timo ”Tinni” Kuusistolle.
Yhtye lopetti toimintansa vuonna 1979, kun Reijo Karvonen lähti suorittamaan siviilipalvelusta. Suurin osa yhtyeen jäsenistä toimi pitkään ammattimuusikkoina Ikaroksen jälkeen.[1]
Kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Reijo Karvonen – laulu, bassokitara, puupuhallinsoittimet
- Esa-Markku Juutilainen – puupuhallinsoittimet, kosketinsoittimet, taustalaulut
- Anssi Tikanmäki – kosketinsoittimet, taustalaulut
- Peter Lerche – kitarat
- Kauko ”Samppa” Salmi – rummut ja lyömäsoittimet (alkuaikoina)
- Upi Sorvali – rummut ja lyömäsoittimet
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Säestäjänä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Reijo Karvonen & Ikaros: Ikaros (1978)
- Tinni: Lentoon (1979)
- Eri esittäjiä: Aurinko ja tuuli (1980)
- Anssi Tikanmäki: Maisemakuvia Suomesta (1981)
Singlet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Reijo Karvonen & Ikaros: ”Sydän liikkuu” / ”Munkki fankki” (1977)
- Reijo Karvonen & Ikaros: ”Muille maille” / ”Lemmenlaulu” (1978)
- ”Goodbye Bad Times” / ”Time for a Start” (1978)
- ”Kiutaköngäs” / ”Siintävään aamuun” (1978)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 Latva, Tony – Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa, s. 167–168. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3
- 1 2 Laitinen, Jaana: Popparin takatukka säilyy toistaiseksi Helsingin Sanomat. 26.1.2013. Viitattu 8.3.2026.
- 1 2 Mattila, Ilkka ja Koppinen, Mari: Suomea Euroviisuissakin edustanut Reijo Karvonen on kuollut Helsingin Sanomat. 5.2.2026. Viitattu 8.3.2026.
- ↑ Murtovaara, Arto: Ikaroksesta euro- ja interviisuihin Kaleva. 18.12.2008. Viitattu 8.3.2026.
- ↑ Pennanen, Timo: Sisältää hitin: Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla 1960–2018 (Artistit K – KAR ) suomenlistalevyt.blogspot.com. Viitattu 8.3.2026.
- ↑ Lassinharju, Tuomas: Suomi Intervision laulukilpailussa 2/2 – Suuntana Sopot 14.9.2020. Finnhitsaaja. Viitattu 8.3.2026.
- ↑ Latva, Tony: Muistathan: Suomen karsinnat 1978 Viisukuppila. 10.7.2010. Viitattu 8.3.2026.
- ↑ Kuisma, Kristian & Tuunainen, Petri: Syksyn sävel 1978 Vinyylin rahinaa – kotimaisen musiikkikulttuurin asialla!. 29.1.2020. Viitattu 8.3.2026.
- ↑ Tikanmäki, Anssi: Maisemakuvia Suomesta -albumin CD-painoksen liite, Rockadillo Records, ZENCD 2162, 2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ikaros Discogsissa. (englanniksi)