Ikaalisten reitin valuma-alueen lasketut järvet

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ikaalisten reitin valuma-alueen lasketut järvet ovat Ikaalisten reitin valuma-alueella sijaitsevia niitä järviä, joille on tehty pääasiassa viimeisen kahdensadan vuoden aikana järvenlasku. Laskettu järvi on sellainen, että sen vedenpinnan korkeutta on alennettu. Kuivatetun järven vesiallas on tyhjennetty kokonaan vedestä ja sen tilalla on yleensä kosteikko, suo, metsää tai peltoa.[1][2]

Alla on kuvattu tunnettuja järvenlaskuja tai järvien kuivattamisia. Ellei lähettä esiinny asian perässä, löytyy se järven omassa artikkelissa.

Mahnalanselän alue (35.51)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa tunnettuja Mahnalanselän alueen kohteita käsitellään Kirkkojärven-Mahnalanselän itä- ja länsirantojen suhteen erikseen.

Itäranta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkkilanjärvenojan valuma-alueella on vain kolme ojaa ja suurin niistä ollut Turkkilanjärvi kuivatettiin pelloksi vaiheittain 1800-luvulta alkaen. Miharinlampeen laskee Lavajärven valuma-alueen (35.59) joet. Niiden varrella on muutama laskettu järvi (katso alempaa).

Matalusjoen valuma-alueella (myös Pinsiönjoki) suurin järvenlasku tapahtui Iso-Matalusjärvelle. Vielä rekognosointikartoissa vuosilta 1776–1805 [3] ja Kalmbergin kartastossa [4] järvi on piirretty laajana järvenä, mutta nykyään on paikalla peltoa ja soistunutta metsää. Joen kulku on varmistettu perkaamalla järven pohjaa myöten suorat ojat.[sij. 1] Jokea perattiin moneen otteeseen. Eräs lupahakemus mainitsee Pinsiön puron perkaamisen vuonna 1836 ja Pensjönkosken sahan rakentamisen vuonna 1824.[5] Samassa yhteydessä laski myös Pikku-Matalus.

Länsiranta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prettilänjoen valuma-alueella sijaitsee Lamminjärvi [sij. 2], joka laskee Luojuunojaan, ja se on joskus kuivatettu metsäksi.[6] Kaurasillanojaa laskevat Varitunjärvi ja Alhajärvi ovat molemmat laskettuja järviä. Pahaojan kylällä sijaitsee avosuo, joka on ollut nimeltään Kakkurilammi [sij. 3]. Sekin on kuivatettu.

Lähellä edellisiä sijaitse Kaurastenletto (Kyröspohjan kylä)[sij. 4], joka on kuivatettu järvi. Järvenlaskua koskenut hakemus sai vuonna 1928 päätöksen.[7] Se laskee Kirkkojärveen omaa ojaa myöten.[6]

Myllyojan valuma-alueella on useita laskettuja järviä. Suurin niistä on Heinijärven kylässä oleva Vähäjärvi, joka on nykyään soistuvaa metsää. Sen kautta laskevat kaikki valuma-alueensa ojat. Vähäjärvestä etelään sijaitsee Öllykäinen, joka on enää suota. Viidanojan valuma-alueella ovat Parilanjärvi ja Kuolemaisjärvi, jotka ovat molemmat laskettuja järviä. Parilanjärven koillispuolella on pieni kuivatettu Löytämäistenjärvi [sij. 5][6].

Telijärvi laskee lyhyttä ojaan myöten Kallioistenselkään. Sen lähellä Harjakulmalla oleva pelto [sij. 6], jonka ojat kuuluvat Heinoonjoen valuma-alueelle. Pelto on kuivatettu järvi.[6]

Kyrösjärven alue (35.52)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyrösjärven lähialue (35.521)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyrösjärveä on laskettu ainakin kolmessa yhteydessä. Vuosien 1804 ja 1808 völisenä aikana ja vuosina 1828–1831 järven vedenpintaa alennettiin perkaamalla silloista Kyrösjokea eli nykyistä Pappilanjokea ennen Kyröskoskea. Kummallakin kerralla vedenpinta aleni ja sen on arveltu olleen yhteensä noin 2–2,5 metriä. Kolmas perkaus suoritettiin vuosina 1865–1866, jolloin vedenpinta aleni noin 2 metriä. Pinnanlaskun kokonaismäärä on siten ollut 4–5 metriä ja se on vaikuttanut järven rantojen yleisilmeeseen monin eri tavoin. Osa lahdista ovat kuroutuneet järviksi, jokien suistot ovat sekä mataloituneet että pidentyneet ja järvelle on kohonnut uusia saaria ja kareja.[8]

Ikaalisten keskustan tuntumassa sijaitsevaa Sarkkilanjärveä on tiettävästi laskettu hieman. Kyrösjärven itärannalla sijaitsevia Kylälampea, Tiellistenjärveä ja Ahvenlammia Tevaniemessä on kaikkia laskettu hieman.

Viljakkalanselkään laskee pieni Alajärvi [sij. 7], joka oli vielä 1800-luvun lopussa lampi.[9] Nyt se on kosteikkoa. Tavinojan valuma-alueella (35.528) on suurempi järvi Kohosjärvi laskettu ja jäljellä ovat pienemmät Onkimus ja Pikku-Onkimus.

Tuhkurinojan valuma-alueella sijaitsi kaksi suurempaa järveä Iso Särkijärvi ja Vähä Särkijärvi, joiden pintaa laskettiin 1800-luvulla. Vähä Särkijärvi on soistuva järvi ja Iso Säkijärvi on kuivatettu pelloksi. Asiakirjoissa mainitaan vain "Särkijärvi", mutta koska Ikaalisissa on useita Säkijärviä, ei sitä pysty toistaiseksi kohdentamaan tarkasti. Kartoissa on Iso Särkijärvi on usein kirjoitettu pelkästään Särkijärvenä.[10]

Mylly-Kartunjoen valuma-alue (35.522)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mylly-Kartun joen valuma-alueella on perattu Mylly-Kartun jokea, jota tosin kutsuttiin silloin Norojoeksi tai Noro-ojaksi.[11] Se virtasi usean järven läpi ennen laskemistaan Kyrösjärveen. Yläjuoksulla se alkoi Uurasjärvestä, jota on lasketty useaan otteeseen. Pukaran kylän kohdalla oli "Pukarolammi" eli nykyään Pukaralampi [sij. 8], jonka kuivattamiseen haettiin lupaa vuosina 1829, 1835 ja 1840.[11] Järvi oli olemassa vielä vuoden 1959 peruskartassa [12], missä se oli piirretty alle 200 metriä pitkäksi. Vuoden 1982 peruskartassa se oli kuivatettu suoksi.[13] Alueella on todennäkisesti sijainnut myös "Norolampi", jota myös on haluttu kuivattaa vuosien 1835 ja 1840 hakemuksissa.[11] Pukaran kylän pohjoispuolella sijaitsee Hangasjärvi, jota on laskettu 1848 alkaen "Hangaslammin" nimellä. Etelämpänä Luomajärven kylässä on kartan nimistön perusteella ollut kaksi järveä, jotka on kuivatettu. Itse Luomajärvi [sij. 9] sijaitsi nykyisen kylän etelälaidalla ja on nykyään peltomaata ja niittyä. Toinen oli nimeltään Vähäjärvi [sij. 10] ja se on enää soistunutta metsää ja avosuota. Näitä järviä on ilmeisesti kutsuttu nimillä "Isoluomajärvi" ja "Wähäluomajärvi" ennen kuivattamista 1800-luvun alussa.[10]

Parkanonjärven alue (35.53)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parkanonjärven lähialue (35.532)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parkanonjärvi on laskettu. Parkanonjärven lähialueella on laskettu myös pieniä lampia. Näitä ovat Paskolampi, Poikkeusjärvi ja Iso Hanhijärvi. Toinen suuri järvi Kankarinjärvi on myös laskettu. Linnasjärveen laskenut Korteslampi [sij. 11] on nimensä puolesta suoksi ja pelloksi kuivatettu lampi.[14]

Vuorijoen valuma-alue (35.535)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuorijärven valuma-alueella on laskettu yhdellä kertaa useiden järvien vedenpintaa ja osa pienistä järvistä on kuivatettu kokonaan. Valuma-alueen keskusjärvi Vuorijärvi ja siihen välittömästi laskevat järvet Hanhijärvi ja Majajärvi ovat kaikki olleet järvenlaskun kohteena yhtäaikaa. Hanhijärveen laskenut Vähä Työjärvi [sij. 12] on kuivatettu suoksi. Kun Vuorijärven vedenpinta aleni riittävästi, syntyi sen pohjoisimmasta lahdesta oma järvi Keskinenvesi [sij. 13]. Myös se on nykyään kuivatettu kosteikoksi, jota kutsutaan Keskinenjärveksi. Majajärven ja Vuorijärven vedenpinnat ovat alentuneet niin, että kummatkin järvet ovat ruohottuneet ja matalia. Majajärven pohjoispuolella Ritajoen uomassa sijainnut Ritalampi [sij. 14] on kuivatettu koskeikoksi, jota kutsutaan Lahoviidannevaksi.[15][16]

Nerkoonjärven valuma-alue (35.538)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nerkoonjärven valuma-alueella pääjärven Nerkoonjärven vedenpintaa on laskettu 1930–1940-lukujen vaihteessa, jolloin myös Niskoslammen vedenpinta laski itsestään. Kihniön Mäkikylässä sijaitsevalla suolla sijaitsi vielä vuonna 1960 Hietalampi [sij. 15], jonka läpi johdettiin kaivetun ojan kautta suo-ojien vettä. Ojankaivuun seurauksena järven vedenpinta aleni niin, että Jänisjärven mittaisesta lammesta jäi jäljelle kaksi pientä lampea.[17] Kankarinjärven järvenlasku vaikutti myös Syväjärven vedenpintaan niin, että sen rantaviiva muuttui. Pieni Palolampi laskee Sulkuejärveen. Palolammen vedenpinta on voinut alentua ojankaivuun takia.

Haukkaluoman valuma-alue (35.539)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haukkaluoman valuma-alueella sijaitsi aiemmin kaksi peräkkäistä järveä. Niistä ylemmän eli Ylinen Lehmilammen [sij. 16] vedenpintaa on laskettu vaiheittain. Vielä 1800-luvulla piirretyssä pitäjänkartassa lampi vaikuttaa yhtenäiseltä, kun vuonna 1959 painetussa peruskartassa lampi on jo kaksiosainen. Toinen lammista on kadonnut vuoden 1984 peruskarttaan mennessä ja nykyään se on muuttunut suoksi.[18]

Jämijärven valuma-alue (35.54)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jämijärvi on laskettu kahdesti. Vedenpinta aleni yhteensä 1,3 metriä ja mahdollisti samalla myös viereisten Mertiöjärven ja Ainajärven vedenpinnan alentamisen. Jämijärven etelärannalla sijaitsevan pienen Pihnarinlammen [sij. 17] vedenpinta alenikin niin paljon, että jäljellä on enää kosteikko. Jyllinjoken alueella Jyllin ja Löytömaan kylien välissä sijaitsee Järviniittu [sij. 18], joka on avosuota ja kosteikkoa. Siitä lähtevä suora kaivettu oja laskee Jyllinjokeen Jyllin yläpuolella. Jämijärveen laskevan Naurisjoki-Jämijoki-Kivijoki-uoman valuma-alueella sijaitsee ainakin neljä laskettua järveä. Korvajärvi on laskettu suolampi, joka sijaitsee Korvaluoman eteläpuolella. Sen vedenpintaa on nostettukin ja se onkin kiinnostava lintujärvi. Aivan ampuma-alueen pohjoispäässä pohjoiseen menevän tien vieressä sijaitsee Kankaanjärvi [sij. 19], joka on nykyään ojitettua suota. Kankaanjärvestä itään sijaitsee suoksi kuivatettu Vähä Kivijärvi. Järven on ilmeisesti laskenut sama kylä, joka laski viereisen Kortesjärven [sij. 20]. Kortesjärvi oli samankokoinen kuin Vähä Kivijärvikin. Molemmista on saatu paljon niittyä.[19]

Kovesjoen valuma-alue (35.55)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kovesjoen valuma-alue on hyvin soistunutta aluetta eikä siellä ole tehty juurikaan vesistöjärjestelyitä. Turvetuotannon, metsätalouden ja tukinuiton tarpeita varten on ojia perattu ja esimerkiksi Kirjaisoja on siiretty kukemaan Kuusijärven kautta. Samalla järveä on laskettu hieman. Kuusijoen luusuaan laskee pienen Pikkulammen [sij. 21] kaivettu laskuoja. Pikkulammi on nykyään avosuota. Kovesjoen uomassa sijaitsi vanhan 1800-luvulla laaditun pitäjänkartan mukaan lampi [20], jota kutsuttiin vuonna 1959 painetun peruskartan mukaan sijaitsi Lakson kylän pohjoispuolella ja jota kutsuttiin Korteslammeksi.[sij. 22] Kovejoen uoma on sittemmin oikastu kulkemaan lammen ohitse ja Korteslampi on ojitettu ja kuivatettu suoksi.[21] Kovesjoen valuma-alueen latvajärvi Ahvenlampi on saatettu laskea hieman.

Kuivasjärven valuma-alue (35.56)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuivasjoen laajentumat ovat pieniä järviä. Kun Kuivasjokea on perattu ja uoma syventynyt, ovat nämä järvet kaventuneet. Näin on käynnyt Linnanlahdelle [sij. 23], joka muodosti aiemmin Nykyiseen Ruonanlampeen asti ulottuvan järvimäisen laajentuman. Nämä muodostavat nykyään omat pienet lammet.

Kuivasjärven pohjoispäähän laskevan Vääräjoen valuma-alueella on useita kuivatettuja järviä. Sekä Hangassuolla sijainnut Hangaslampi että alajuoksulla sijainnut Matkuslampi on kuivatettu metsäksi tai avosuoksi. Yläjuoksulla Jylhäkylällä sijaitseva Tervajärvi on kuivatetta pelloksi ja metsäksi.[22] Tämä ei ole ainoa Jylhäkylän laskettu järvi, mutta ne kuuluvat Vatajanjärven valuma-alueelle. Siellä on mahdollisesti Iso Venesjärveä laskettu hieman, mutta varmaa on Iso-Valkiaisen vedenpinnan lasku. Yläjuoksulla sijaitseva Vähä Kivijärvi [sij. 24] jää Sompanevan turvetuotantoalueen ja Iso Kivijärven väliin ja on nykyään avosuota. Pieni Kakkurinlammi [sij. 25] sijaitsee Vatajanjärven länsipuolella. Sen laskuoja on perattu ja lammesta on jäljellä enää ojan leventymä.

Aurejärven valuma-alue (35.57)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valuma-alueen suurista järvistä ilmeisesti vain valuma-alueen alajuoksun Leppäsjärveä on hieman laskettu. Tämä johtunee maaston suuremmista korkeusvaihteluista. Sen sijaan Ruojärven ja Hankajärven väliseen Melajokeen laskenut Melalampi [sij. 26] on kuivatettu kokonaan metsäksi, avosuoksi ja kosteikoksi. Vuoden 1959 painetussa peruskartassa paikalla sijaitsi vielä kaksi lampea.[23]

Kun vertaa kahta vierekkäistä järveä toisiinsa, huomaa selvästi kuinka Aurejärven koillispuolella oleva Iso Äijäjärvi on pienempi kuin Pikku Äijäjärvi. Tätä voi pitää merkkinä toisen järven järvenlaskusta, mutta muuta lähdettä väitteelle ei ole vielä esitetty. Aurejärven kaakkoispuolella oleva Kolminaisuudenneva eli Pitkäjärvi [sij. 27] on entinen järvi, jonka kuivattamisesta ei ole lähteitä käytössä. Nimi kuitenkin viittaa entiseen järveen.

Sirpiönjärven valuma-alue (35.58)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iso Mustajärven itäpuolella sijainnut Vääräjärvi [sij. 28] oli vielä vuonna 1960 nykyistä suurempi järvi. Nykyään siitä on jäljellä enää kaksi lammikkoa.[24]

Lavajärven valuma-alue (35.59)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruonajoen valuma-alueella on kuivattu Huutijärvi, jota voidaan nykyään pitää Huutisuona. Yläjuoksulla sijaitsevat vierekkäin Sirppijärvi ja Riihijärvi, jotka ovat molemmat laskettuja järviä. Toisen joen, Ruonanjoen, sivuhaara virtaa pelloksi kuivatetun Hanhijärven [sij. 29] pohjalla. Karhejärven valuma-alueella on kuivatettu ainakin Suojärvi [sij. 30] ja laskettu Sauninjärveä.[25]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Louekari, Sami: Hyödyn politiikka - Kokemäenjokilaakson ympäristöhistoria 1720−1850. tutkielma. Turku: Turun yliopisto, 2013. ISBN 978-951-29-5472-8. verkkoversio (pdf).
  2. SYKE: Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 17.4.2019.
  3. Rantatupa, Heikki: Kulovesi, Rekognosointikartat 1776-1805
  4. Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050771.jpg), 1855-56
  5. Turun maakunta-arkiston hakemistosta: Piikkiö - Pori, Turun ja Porin lääninkanslian vesiasioiden hakemisto
  6. a b c d Kejonen Aimo & al.:Maaperäkarta seloste (2121 12), Gtk, Espoo, 2004
  7. Turun maakunta-arkiston hakemistosta: Huittinen - Hämeenkyrö, Turun ja Porin lääninkanslian vesiasioiden hakemisto
  8. Vänni, Otto: Kyrösjärven nykyinen ja entinen otaksuttu vesiväylä, Satakunta-sarja III, ss. 70–84, Satakunnan Osakunta, Tyrvään Kirjapaino OY, Vammala, 1928
  9. Maanmittaushallitus: Sovintojako Heiskan tilalla, kartta nro 1, 1892, Arkistolaitos
  10. a b Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. liite 1–3. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY.
  11. a b c Turun maakunta-arkiston hakemistosta: Hämeenkyrä - Ikaalinen, Turun ja Porin lääninkanslian vesiasioiden hakemisto
  12. Peruskartta 1:20 000. 2122 09 Kilvakkala. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1959. Kartan verkkoversio Maanmitauslaitoksen vanhat painetut kartat -palvelussa (jpg) (viitattu 22.11.2015)
  13. Peruskartta 1:20 000. 2122 09 Kilvakkala. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1982. Kartan verkkoversio Maanmitauslaitoksen vanhat painetut kartat -palvelussa (jpg) (viitattu 22.11.2015)
  14. Arkistolaitos: Pitäjänkartta - Parkano (2212 10 Ia.* -/- -)
  15. Arkistolaitos: Pitäjänkartta - Parkano Parkano (2211 09)
  16. Arkistolaitos: Pitäjänkartta - Parkano (2211 08+07 Ia.* -/- -)
  17. Peruskartta 1:20 000. 2214 01 Kihniön asema. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1960. Kartan verkkoversio Maanmitauslaitoksen vanhat painetut kartat -palvelussa (jpg) (viitattu 13.1.2016)
  18. Arkistolaitos: Pitäjänkartta - Parkano, Kihniö (2211 12+2213 03 Ia.* -/- -)
  19. Arkistolaitos: Parkanon pitäjänkartta, (2211 02 Ia.* -/- -), 1840-1870-luku
  20. Arkistolaitos: Parkanon pitäjänkartta, (2211 05), 1840-1870-luku
  21. Peruskartta 1:20 000. 2122 06 Jämijärvi. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1959. Kartan verkkoversio Maanmitauslaitoksen vanhat painetut kartat -palvelussa (jpg) (viitattu 14.1.2016)
  22. Arkistolaitos: Parkano, Kihniö (2212 07+04 Ia.* -/- -) (uudelleenpiirretty?), 1840-1870-luku
  23. Peruskartta 1:20 000. 2211 11 Poikkeusharju. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1959. Kartan verkkoversio Maanmitauslaitoksen vanhat painetut kartat -palvelussa (jpg) (viitattu 30.4.2016)
  24. Peruskartta 1:20 000. 2214 04 Korte. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1960. Kartan verkkoversio Maanmitauslaitoksen vanhat painetut kartat -palvelussa (jpg) (viitattu 4.5.2016)
  25. Turun maakunta-arkiston hakemistosta: Vammala - Västanfjärd, Turun ja Porin lääninkanslian vesiasioiden hakemisto

Laskettujen järvien sijainnit (sij)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]