Ika Peyron

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Fredrika Albertina "Ika" Peyron (o.s. Asp; 1. heinäkuuta 1845 Timrå15. maaliskuuta 1922 Tukholma) oli ruotsalainen säveltäjä. Hän sai lapsena opetusta Ivar Hallströmiltä pianon- ja Albert Lindströmiltä urkujensoitossa. Säveltämisen hän aloitti tavallista myöhemmin, mutta hän sai aikuisiällään siinä opetusta Emil Sjögreniltä. Hänen tuotantoonsa kuuluu salonkimusiikkia ja kuoroteoksia; elinaikanaan hän tuli tunnetuimmaksi lauluillaan ja pianokappaleillaan. Soitinmusiikin joukossa on pianokappaleiden lisäksi sävellyksiä jousikvartetille, urkukappaleita sekä teoksia pianon ja viulun sekä pianon ja sellon muodostamille duoille.[1]

Vaikka Peyron keskittyi pääasiassa säveltämiseen kotia ja salonkeja varten, hänen töitään painettiin Tukholmassa, Christianiassa (Oslo) ja Kööpenhaminassa. Tämän seurauksena sävellykset levisivät ja tulivat esitetyiksi melko laajoilla alueilla. Teokset saivat näkyvyyttä myös sovitettuina puhallinorkesterille; ei ole tiedossa, olivatko sovitukset säveltäjän omia vai jonkun muun työn tulosta. Sovitukset kuitenkin pääsivät sotilaskokoonpanojen ohjelmistoon, mikä teki hänestä aikansa naissäveltäjien keskuudessa harvinaislaatuisen.[1]

Ika Peyron meni vuonna 1865 naimisiin Ludvig Peyronin (1832–1915) kanssa; miehestä tuli sittemmin valtiopäiväedustaja. Parille syntyi kolme lasta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä säveltäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.