Ihmisvihaaja
| Ihmisvihaaja | |
|---|---|
| Le Misanthrope | |
 Näytelmän vuoden 1719 painoksen kansikuva. |
|
| Kirjoittaja | Molière |
| Kirjoitettu | 1666 |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Tyylilaji | tapakomedia, satiiri |
| Aihe | tekopyhyys |
| Kantaesitys | 4. kesäkuuta 1666 |
| Kantaesityspaikka | Théâtre du Palais-Royal, Pariisi, Ranskan kuningaskunta |
Ihmisvihaaja (ransk. Le Misanthrope ou L'Atrabilaire amoureux) on ranskalaisen Molièren viisinäytöksinen huvinäytelmä vuodelta 1666. Näytelmä sai kantaesityksensä Théâtre du Palais-Royalissa Pariisissa 4. kesäkuuta 1666, ja pääroolissa Alcestena esiintyi itse Molière.[1][2] Naispääosassa Célimènenä esiintyi hänen vaimonsa Armande Béjart.[3]
Yleisö piti näytelmää pidettiin lähes alusta alkaen mestariteoksena. Se on salonkikomedia, ilman tunnettuja lähteitä tai esikuvia ja rakennettu Molièren oman seurueen elementeistä.[3]
Teos pilkkaa ranskalaisen ylimystön tekopyhyyttä, mutta saa vakavampia sävyjä käsitellessään yleisinhimillisiä heikkouksia. Se eroaa aikansa farsseista moniulotteisten henkilöhahmojensa ansiosta, toisin kuin tuon ajan perinteiset satiirit, joissa hahmot olivat usein yksiulotteisia karikatyyrejä. Ihmisvihaaja poikkeaa myös monista muista Molièren komedioista keskittymällä juonen sijaan hahmonkehitykseen.[4]
Vaikka näytelmä ei ollut aikanaan kaupallinen menestys, sitä pidetään nykyään yhtenä Molièren merkittävimmistä ja tunnetuimmista teoksista – ja samalla yhtenä maailmankirjallisuuden suurimmista komedioista. Se paljastaa sosiaalisen ja kirjallisen teeskentelyn naurettavuudet ja keskittyy mieheen, joka on nopea tuomitsemaan toiset mutta jää sokeaksi omille virheilleen. Näytelmän ajaton vetovoima perustuu pitkälti siihen, että ihmisvihaa esiintyy kulttuurista riippumatta kaikkialla maailmassa.[4]
Alceste on hölmö, jolla on korkeat periaatteet ja jäykät vaatimukset, mutta joka on luonnostaan sokea kaikkien muiden kritiikille. Alceste on rakastunut Célimèneen, koomiseen hahmoon, joka käy jokaiseen tilanteeseen ja on yhteiskunnan ruumiillistunut henki. Näytelmän rakenne on yhtä yksinkertainen kuin runollinen. Alceste ryntää synkkänä näytelmän läpi, eikä löydä "rehellisiä" miehiä, jotka olisivat samaa mieltä hänen kanssaan, aina valmiina näkemään malan toisen silmässä, sokeana omassa valonsäteessään ja yhtä tietämättömänä todellisesta luonteestaan kuin Tartuffe.[3]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alceste on mies, jolla on syvä ristiriita maailman kanssa. Hän vihaa ihmisiä – ei vain yksilöitä, vaan koko yhteiskuntaa tapoineen ja valheellisuuksineen. Alceste ei piilottele halveksuntaansa, vaan laukoo totuuksia suoraan vasten kasvoja, piittaamatta seurauksista. Silti on olemassa yksi, joka on onnistunut koskettamaan tämän ihmisvihaajan sydäntä: Célimène. Hän on nainen, jota Alceste rakastaa – mutta jää nähtäväksi, voiko edes Célimène täyttää ne korkeat vaatimukset, joita Alceste asettaa maailmalle ja rakkaudelle.[5]
Henkilöhahmot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Alceste, Célimènen kosija
- Philinte, Alcesten ystävä
- Oronte, Célimènen toinen kosija
- Célimène, nuori nainen, johon Alceste on rakastunut
- Éliante, Célimènen serkku
- Arsinoé, Célimènen ystävätär ja kilpailija
- Acaste, markiisi, Célimènen kosija
- Clitandre, toinen markiisi, myös Célimènen kosija
- Basque, Célimènen palvelija
- Du Bois, Alcesten palvelija
- maréchaussée-vartija, viranomainen
Suomeksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Näytelmä julkaistiin suomeksi ensimmäisen kerran Otto Mannisen käännöksenä vuonna 1929.[6] Myöhemmin sen ovat näyttämölle suomentaneet muun muassa Esko Elstelä, Markku Hoikkala ja Otso Kautto, Cilla Back sekä Reita Lounatvuori.[7][8][9][10] Näytelmää on esitetty muun muassa Kansallisteatterissa (1948, 1971, 1995 ja 2010), Helsingin kaupunginteatterissa (1977) sekä Oulun kaupunginteatterissa (2001).[11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Le Misanthrope ou l’Atrabilaire amoureux Les Archives du Spectacle. viimeksi päivitetty 28.1.2021. Viitattu 18.7.2025. (ranskaksi)
- 1 2 Le Misanthrope Les Archives du Spectacle. viimeksi päivitetty 29.1.2021. Viitattu 18.7.2025. (ranskaksi)
- 1 2 3 Molière - French Dramatist, Harassment, Authorities | Britannica Encyclopedia Britannica. Arkistoitu 26.12.2025. Viitattu 14.1.2026. (englanniksi)
- 1 2 The Misanthrope Goodreads. Goodreads, Inc. Viitattu 18.7.2025. (englanniksi)
- ↑ Ihmisvihaaja Suomalainen.com. Suomalainen Kirjakauppa. Viitattu 18.7.2025.
- ↑ Ihmisvihaaja / viisinäytöksinen huvinäytelmä Finna. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.7.2025.
- ↑ Ihmisvihaaja Näytelmäkulma. Nordic Drama Corner Oy. Viitattu 18.7.2025.
- ↑ Ihmisvihaaja (1995) iLONA. Ilona esitystietokanta. Viitattu 18.7.2025.
- ↑ Ihmisvihaaja (2001) iLONA. Ilona esitystietokanta. Viitattu 18.7.2025.
- ↑ Ihmisvihaaja (2010) iLONA. Ilona esitystietokanta. Viitattu 18.7.2025.
- ↑ Esityshaku: Ihmisvihaaja iLONA. Ilona esitystietokanta. Viitattu 18.7.2025.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Molière: Ihmisvihaaja: viisinäytöksinen huvinäytelmä. (Le Misanthrope, 1666.) Suomentanut Otto Manninen. Molièren komedioja. Porvoo: WSOY, 1929.
- Molière: Ihmisvihaaja. (Le Misanthrope, 1666.) Suomentanut Otto Manninen. Julkaisussa Komedioja 1. Porvoo: WSOY, 1959.
- Molière: Ihmisvihaaja eli Kärttyinen rakastaja. (Le Misanthrope, 1666.) Suomentanut Esko Elstelä. Helsinki: Suomen Teatteriliitto, 1977.
- Molière: Ihmisvihaaja: viisinäytöksinen huvinäytelmä. (Le Misanthrope, 1666.) Suomentanut Otto Manninen. Molièren komedioja. 2. painos. Porvoo: WSOY, 2000. ISBN 951-0-25098-8
- Molière: Ihmisvihaaja. (Le Misanthrope, 1666.) Suomentanut Markku Hoikkala ja Otso Kautto. Kirja kerrallaan. Helsinki: Lasipalatsi, 2002. ISBN 952-5439-26-7
- Molière: Ihmisvihaaja. (Le Misanthrope, 1666.) Suomentanut Otto Manninen. E-kirja: SAGA Egmont, 2021. ISBN 978-87-26-79729-9
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ihmisvihaaja Wikimedia Commonsissa
