Ignalinan ydinvoimalaitos

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ignalinan ydinvoimala. Kuva vuodelta 2004.

Ignalinan ydinvoimalaitos on Liettuan koillisosissa sijaitseva, nyttemmin suljettu ydinvoimala, joka oli toiminnassa vuosina 1983–2009. Se oli maan ainoa ydinvoimala.

Laitos sijaitsee Visaginasissa, noin 15 kilometrin päässä Ignalinan kaupungista. Voimalasta on alle viisi kilometriä Valko-Venäjän ja alle kahdeksan kilometriä Latvian rajalle.

Reaktorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ignalinan RBMK-reaktorin polttoainekanavien kannet.

Voimalaan kuuluu kaksi RBMK-tyyppistä reaktoria, jotka valmistuivat vuosina 1983 ja 1987. Voimalan reaktori RBMK-1500 on samantyyppinen kuin Tšernobylin ydinvoimalaitos, vesijäähdytteinen ja grafiittihidastimia käyttävä. Reaktorityyppi RBMK-1500 oli 1 500 megawatin sähkötehollaan aikoinaan maailman suuritehoisin. Ignalinan sulkeminen oli yksi Liettuan EU-jäsenyyden ehdoista. Ykkösreaktori suljettiin vuoden 2004 lopussa ja 2-reaktori vuoden 2009 lopussa.[1]

Ignalinan ydinvoimalaitoksen historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ignalinan ydinvoimala perustettiin alun perin osaksi koko läntisen Neuvostoliiton energiajärjestelmää. Voimalalaitoksen rakentamistöiden valmistelu aloitettiin vuonna 1974. Varsinaiset maansiirtotyöt ykkösyksikön osalta aloitettiin maaliskuussa 1978 ja valmistuivat seuraavana syksynä. Vuoden 1980 syksynä aikana myös yksikkö 2:n maansiirtotyöt saatiin valmiiksi. Yksikkö 1 saatiin toimintakuntoon vuoden 1983 loppuun mennessä. Samaan aikaan päätettiin aloittaa kolmosyksikön rakentaminen.[2]

Vuonna 1986 tapahtuneen Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen Neuvostoliiton hallitus päätti Liettuan pyynnöstä keskeyttää kolmosyksikön rakentamisen. Kakkosyksikön luovutus tuotantokäyttöön siirtyi vuoteen 1987. Vuonna 1989 kolmosyksikön loppurakentamisesta luovuttiin.[2] Onnettomuuden jälkeen RBMK-reaktoreiden turvallisuutta on kuitenkin parannettu alkuperäisiin suunnitelmiin nähdenlähde?.

Liettuan valtiosta tuli voimalaitoksen omistaja itsenäistymisen jälkeen vuonna 1991. Ignalinan sulkeminen oli yksi avainkysymyksistä Liettuan EU-jäsenneuvotteluissa. Vuonna 2000 päätettiin Ignalinan ykkösreaktorin sulkemisesta vuonna 2005 ja kakkosreaktorin sulkemisesta vuonna 2009. Viimeinen reaktori suljettiin 31. joulukuuta 2009.[1]

Voimalan merkittävyydestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimala tuotti noin 70 prosenttia Liettuan sähköenergiantarpeesta. Sulkemisen jälkeen maasta tuli riippuvainen fossiilisista polttoaineista, joista puolet joudutaan tuomaan Venäjältä.[3]

Toimintavuotensa aikana Ignalinan ydinvoimala tuotti kahdella yksiköllään yhteensä noin 307,9 miljardia kWh sähköä. Tästä 2004 suljetun ykkösyksikön osuus oli noin 136,9 miljardia kWh ja 2009 suljetun kakkosyksikön noin 170,2 miljardia kWh.[2]

Uuden ydinvoimalan suunnitelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Visaginasin ydinvoimala

Liettualla on ollut halu rakentaa Ignalinan tilalle korvaava, nykyaikaisempi ja turvallisempi voimalaitos, mutta valtion taloustilanne on rajoittanut hankkeen etenemistä. Liettua on neuvotellut uuden ydinvoimalan rakentamisesta länsimaiden kanssa. Viro, Latvia, Liettua ja Puola allekirjoittivat joulukuussa 2006 sopimuksen uuden ydinvoimalan rakentamisesta, mutta sopimus kaatui Liettuan lisättyä osuuttaan siinä.[4] Liettuan tavoitteena oli rakentaa uusi ydinvoimala vuoteen 2018 mennessä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Liettuan Ignalinan ydinvoimala suljettiin onnistuneesti hs.fi. 31.12.2009. Sanoma Oyj. Viitattu 30.1.2016. (archive.org)
  2. a b c About INPP / Construction History - The history of INPP growing (Ignalinan ydinvoimalan historiaa. Laitoksen julkaiseman tuotantohistorian lukuarvoissa näkyy desimaaliosaa koskeva epätäsmällisyys: kahden voimalayksikön tuotantosumma jää vajaaksi kokonaissummasta. ) Ignalina Nuclear Power Plant, www.iae.lt. Viitattu 19.3.2011. (englanniksi)
  3. Lithuania forced by EU to buy Russian fuel Russia today. 19.6.2008. Viitattu 2.1.2010. (venäjäksi)
  4. Matti Hoviseppä,: Puola vetäytyi yllättäen Ignalina-hankkeesta Taloussanomat. 6.7.2007. Viitattu 2.1.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]