Ignacy Łukasiewicz

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ignacy Łukasiewicz

Jan Boży Józef Ignacy Łukasiewicz (8. maaliskuuta 1822 – 7. tammikuuta 1882) oli krakovalainen farmaseutti, joka kehitti 1853 vuoriöljyn tislausmenetelmän. Tislauksen avulla saatiin käyttökelpoista lamppuöljyä. Tällä öljyllä valaistiin muun muassa Wienin kaupunki ja myös Itävallan rautateillä tätä öljyä käytettiin valaistukseen.[1]

Ignacy Łukasiewicz syntyi köyhään perheeseen 1822 Zadusznikin kylässä. Vuonna 1836 hän valmistui oppikoulusta Rzeszówssa. Hän pääsi heti koulun jälkeen töihin aluksi apteekkiin Łańcutissa ja myöhemmin Rzeszówssa. Siellä hän liittyi salaiseen kansallismieliseen organisaation ja pidätettiin 1846 epäiltynä laittomuuksista maahanmuuttajia kohtaan. Hän oli vangittuna vuoteen 1848 saakka. Vapauduttuaan hän työskenteli apteekissa Lwówssa. Vuosina 1850-1852 hän opiskeli farmasiaa Krakovan ja Wienin yliopistoissa. Valmistuttuaan hän palasi töihin Lwówiin.[2]

Vuosina 1852-1853 Lukasiewicz alkoi yhdessä Jan Zehin kanssa tutkia vuoriöljyn käyttömahdollisuuksia tekniseen ja valaistuskäyttöön. Kesällä 1853 sytytettiin ensimmäisen kerran petrolikäyttöinen öljylamppu Sairaalassa Lviv Łyczakowiessa.[2]

Vuonna 1854 Łukasiewicz tapasi Tytus Trzecieskin, jota kiinnosti hänen naapurinsa Karol Klobosan omistamassa metsässä Bóbrkassa maasta tihkuva öljy. Trzecieski tarjosi Łukasiewicz kumppanuutta tämän tihkuvan öljyn tutkimiseen ja hyödyntämiseen. Sopimus solmittiin 1854 ja perustettiin yritys Łukasiewicz-Trzecieski (vuodesta 1861 Łukasiewicz - Trzecieski - Klobassa). Tämän seurauksena käynnistyi ensimmäinen kaupallinen raakaöljyn jalostamo Chorkówkassa.[2]

Łukasiewiczista tuli varakas mies. Hän oli myös patriootti, joka tuki vuoden 1863 kansannousua. Hän käytti varallisuuttaan laajasti hyväntekeväisyyteen ja sai sen vuoksi useita kunnianosoituksia.[2]

Łukasiewiczista kuoli vuonna 1882 keuhkokuumeeseen ja haudattiin Zręcinissä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vehmas A. E.: Kivihiili, koksi ja polttoöljy, s. 111. Helsnki: Otava, 1959.
  2. a b c d e Muzeum Przemysłu Naftowego i Gazowniczego im. Ignacego Łukasiewicza in Bóbrka: Ignacy Łukasiewicz 2015. Viitattu 14.8.2016.