Ida Pfeiffer

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ida Pfeiffer.jpg

Ida Pfeiffer (17971858) oli itävaltalainen tutkimusmatkailija ja matkakirjailija, joka teki kaksi maailmanympärimatkaa. Vuodesta 1842 kuolemaansa saakka hän matkaili etäisissä maailmankolkissa ja tarjosi lukijoilleen viihdettä ja tietoja kaukaisista maista.[1]

Ida Pfeiffer, omaa sukua Reid, kasvoi kuuden veljen kanssa, ja sai samanlaisen kohtelun ja koulutuksen kuin veljensä. 22-vuotiaana hän meni naimisiin huomattavasti itseään vanhemman virkamiehen kanssa. He saivat kaksi poikaa. Vuonna 1835 puolisot muuttivat erilleen, 1842 pojat olivat aloittaneet oman elämänsä ja Ida Pfeiffer saattoi vapaana perhevelvoitteista aloittaa itsenäisen matkailun.[2]

Ensimmäinen matka oli eräänlainen pyhiinvaellus Raamatun paikkoihin. Hän matkasi Tonavaa pitkin Mustalle merelle, sieltä Istanbuliin (silloinen Konstantinopoli), Jerusalemiin ja Kairoon. Sieltä hän jatkoi Suezin niemimaalle ja Italian kautta kotiin. Matkakertomus ilmestyi vuonna 1846, ja siitä saamillaan tuloilla Pfeiffer rahoitti seuraavan matkansa Islantiin. Islannin ja Skandinavian matkan jälkeen hän päätti kiertää koko maailman. Reitti vei Etelä-Amerikkaan ja sieltä Tahitille, Kiinaan, Intiaan ja Persian ja Venäjän kautta kotiin. Toinen matka alkoi Etelä-Afrikasta, mistä hän matkusti Singaporeen, Borneolle, Indonesiaan, San Franciscoon, Andeille ja neljän vuoden kuluttua kotiin. Tästä matkasta tehdystä kirjasta tuli menestysteos. Hänet kutsuttiin Berliinin ja Pariisin maantieteellisten seurojen jäseneksi, mutta Britanian Royal Geographical Society ei vieläkään hyväksynyt naisia jäsenikseen.[2]

Viimeisellä matkallaan Madagaskarille Pfeiffer jäi vangiksi, sairastui trooppiseen kuumeeseen johon hän kuoli kotona Wienissä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pfeiffer, Ida (1797–1858) Women in World History: A Biographical Encyclopedia. Viitattu 20.4.2019.
  2. a b c Danuta Bois: Ida Pfeiffer (alkup. lähde Women of the World; Women Travelers and Explorers by Rebecca Stefoff, Oxford University Press, 1994) Distinguished Women of Past and Present. 1996. Viitattu 22.4.2019.