Idänvalkopyökki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Idänvalkopyökki
Monihaarainen idänvalkopyökki
Monihaarainen idänvalkopyökki
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fagales
Heimo: Koivukasvit Betulaceae
Suku: Valkopyökit Carpinus
Laji: orientalis
Kaksiosainen nimi

Carpinus orientalis
Mill.

Carpinus orientalis range.svg
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Idänvalkopyökki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Idänvalkopyökki Commonsissa

Idänvalkopyökki (Carpinus orientalis)[2] on koivukasvien heimoon kuuluva kesävihanta puu, joka kasvaa luonnonvaraisena etelä- ja kaakkois-Euroopassa. Nimestään huolimatta laji ei kuulu pyökkeihin (Fagus), vaan on läheisempää sukua esimerkiksi pähkinäpensaille (Corylus).


Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idänvalkopyökin lehtiä

Idänvalkopyökki on kookas pensas tai pieni puu. Se jää yleensä 1-5 metrin korkuiseksi, ja kasvaa harvoin 15 metriin. Kaarna on harmaa ja epäsäännöllisesti harjanteinen. Lehdet ovat pieniä, 3-5 cm pitkiä, puikeita, alapinnaltaan karvaisia ja sahalaitaisia. Lehtisuonet ovat hyvin näkyvät. Puu on yksikotinen, ja kukkii huhtikuussa. Hedenorkot ovat lyhyitä, 2-3 cm, eminorkot taas 3-8 cm pituisia.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idänvalkopyökki kasvaa eteläisessä Italiassa, Unkarissa, Balkanilla, Turkissa, Syyriassa, Kaukasiassa ja pohjois-Iranissa. Euroopassa se kasvaa yleensä alle 1300 m korkeudessa ja etelärinteillä, mutta kasvaa Kaukasusvuorten rinteillä jopa 2500 m korkeudessa.[3]

Idänvalkopyökki viihtyy lämpimillä ja kuivilla kasvupaikoilla. Se kasvaa ohutmultaisilla ja kivikkoisilla rinteillä, ja on kalkinsuosija. Levinneisyysalueensa itäosissa se esiintyy korkeammalla ja sietää kylmempiä lämpötiloja. Kaakkois-Euroopassa se on osa välimerenkasvillisuutta, mutta kestää myös sisämaan mantereisempia oloja.[3] Se kasvaa myös aluspuuna lehtisekametsissä, joiden pääpuita ovat tammet kuten nukkatammi, turkintammi ja unkarintammi, sekä euroopanhumalapyökki ja mannasaarni.[3]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten muidenkin valkopyökkien, idänvalkopyökin puuaines on tiivistä ja hyvin kovaa. Koska puu jää yleensä pieneksi ja pensasmaiseksi, se ei ole kaupallisesti merkittävä puulaji. Puuaineksesta on tehty ennen työkalujen kahvoja ja varsia. Puuta käytetään polttopuuksi ja puuhiilen tekemiseen. Idänvalkopyökkejä kasvatetaan myös bonsaipuiksi.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Carpinus orientalis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021.1. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.4.2021. (englanniksi)
  2. Kassu – Carpinus orientalis finto.fi. Viitattu 25.4.2021. (suomeksi)
  3. a b c d e R. Sikkema, G. Caudullo: Carpinus orientalis (PDF) European Atlas of Forest Tree Species. Viitattu 25.4.2021. (englanniksi)