Idänsiniviiriäinen
| Idänsiniviiriäinen | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kanalinnut Galliformes |
| Heimo: | Aitokanat Phasianidae |
| Suku: | Siniviiriäiset Synoicus |
| Laji: | chinensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Synoicus chinensis |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Idänsiniviiriäinen (Synoicus chinensis) on aitokanoihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan laajalta alueelta Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta.
Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Idänsiniviiriäisen sijoitus sukuihin vaihtelee lähteittäin. Se on luokiteltu kuuluvaksi viiriäisten (Coturnix), siniviiriäisten (Synoicus) tai Excalfactoria-sukuihin. Joskus sen katsotaan myös kuuluvan samaan lajiin afrikansiniviiriäisen (Synoicus adamsonii) kanssa. Alalajeja on 9 tai 10.[2][3]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Idänsiniviiriäinen voi kasvaa 12–15 cm pitkäksi. Lajin sukupuolet eroavat toisistaan ulkonäöltään. Idänsiniviiriäiskoiras on päälaeltaan ja kyljistään harmahtavansininen. Naama ja kurkku ovat väriltaan mustat ja naamassa ja kurkussa on valkoisia juovia. Koiraan selkä on sinisen- ja ruskeankirjava. Vatsa on ruosteenruskea. Idänsiniviiriäisnaaras on yleisväritykseltaan tummanruskeankirjava. Idänsiniviiriäisen pyrstö on hyvin lyhyt.[3][4][5][6][7]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Idänsiniviiriäistä tavataan Intiasta Kaakkois-Aasian läip Kiinan eteläosiin ulottuvalta alueelta, Malaijien saaristosta ja Australiasta Pohjoisterritoriosta ja Queenslandin, Uuden Etelä-Walesin ja Victorian osavaltioista. Linnun elinympäristöä ovat kosteat ja pensaikkoiset ruohomaat, riisiviljelmät. suot ja soiden reunamaat. Laji ylää tyypillisesti pieninä ryhminä, joissa on kahdesta kuuteen lintua. Idänsiniviiriäisen pääasiallista ravintoa ovat kasvien siemenet ja lisäksi se syö pieniä selkärangattomia eläimiä. Lajin pesämäkausi on sadekaudella. Pesä rakennetaan maahan ja reunustetaan ruohoilla. Naaras muunii tyypillisimmin kuudesta neljääntoista munaa.[1][3][4][6][7]
Lemmikkilintuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Idänsiniviiriäistä pidetään yleisesti häkki- ja lemmikkilintuna. Siitä on myös jalostettu lukuisia erilaisia värimuotoja.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b BirdLife International: Synoicus chinensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.11.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Coturnix chinensis (TSN 176009) itis.gov. Viitattu 4.11.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c McGowan, P.J.K. & Kirwan, G.M.: Asian Blue Quail (Synoicus chinensis) Handbook of the Birds of the World Alive. Viitattu 4.11.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Phil McGowan, Steve Madge: Pheasants, Partridges & Grouse, s. 245. Bloomsbury Publishing, 2002. ISBN 978-0-7136-3966-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.11.2019). (englanniksi)
- ↑ Mark Brazil: Birds of East Asia, s. 34. A&C Black, 2009. ISBN 978-0-7136-7040-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.11.2019). (englanniksi)
- ↑ a b c Janice Pappas: Coturnix chinensis Blue-breasted quail or King quail Animal Diversity Web. Viitattu 4.11.2019. (englanniksi)
- ↑ a b King Quail Birds in Backyards. Arkistoitu 3.11.2019. Viitattu 4.11.2019. (englanniksi)