Idänsiiseli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Idänsiiseli
Spermophilus suslicus-small.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä [1]
Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Oravamaiset jyrsijät Sciuromorpha
Heimo: Oravat Sciuridae
Suku: Spermophilus
Laji: suslicus
Kaksiosainen nimi
Spermophilus suslicus
(Güldenstaedt, 1770)[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Idänsiiseli Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Idänsiiseli Commonsissa

Idänsiiseli eli suslikki (Spermophilus suslicus) on oravien (Sciuridae) heimoon kuuluva jyrsijälaji.[2][3]

Käytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sen levinneisyys alue ulottuu Venäjälle, Ukrainaan, Valko-Venäjälle ja Romaniaan. Lisäksi idänsiiseleitä tavataan Puolassa erään lentokentän ympäristössä, jonne laji on oletettavasti levinnyt liikenteen mukana. Suslikit viihtyvät ruohikkoalueilla ja pelloilla. Sitä uhkaa elinalueen vähentyminen. Se syö lähinnä ruohoa ja siemeniä sekä lisäksi hyönteisiä. Luonteeltaan se on utelias eläin, joka tutkii erilaisten ravinnonlähteiden mahdollista syötävyyttä. Jokaisella aikuisella suslikilla on oma pesä, johon johtaa useita käytäviä.

Yleensä suslikit viihtyvät aroilla ja vuoristoniityillä, mutta ihmisasutuksen lähistöllä on paljon ylijäämä ruokaa. Idänsiiselit varastoivat makupaloja käytäviinsä. Suslikien vihollisia ovat esimerkiksi petolinnut. Kun yksi eläimistä huomaa vihollisen, se varoittaa muita kimeällä varoitusäänellään. Ihmisasutuksen ympäristössä niitä vaanivat myös kissat. [4]

Sateella suslikit pysyvät mielellään sisällä. Pesä on käytäväverkoston matalimpien kohtien yläpuolella, joten se ei kastu rankkasateellakaan. Käytävät pitää kuitenkin puhdistaa niiden kastuttua, mikä teettää työtä siiselille. Idänsiiselit vetäytyvät pesiinsä myös kuumalla, jossa he voivat viettää muutamia päiviä pesiin kerätyn vararavinnon turvin.[4]

Idänsiiselin vuosi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talven idänsiiseli viettää talviunessa lokakuusta huhtikuulle. Se pariutuu huhti-toukokuussa. Emo vuoraa pesänsä runsaalla heinällä. Odotusaika on 23-26 päivää eli reilut kolme viikkoa, jonka kuluttua syntyy 4-8 poikasta, jotka ovat karvattomia ja sokeita syntyessään. Niillä on jo varhain näkyvissä lajille tyypillinen täplikäs kuviointi. Emo imettää poikasiaan 3-4 viikkoa. Runsaan viikon kuluttua poikasten silmät aukeavat.

Poikaset tulevat ensi kertaa ulos pesästä noin kuukauden ikäisinä, jolloin ne ovat lähes täysikasvuisia. Kesän edetessä poikaset lähtevät omille teilleen ja rakentavat kukin oman pesän. Poikaset viihtyvät pitkään yhdessä, vaikka niillä onkin jo omat pesät. Syyskesästä idänsiiselit keräävät vararavintoa talviunen varalle.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Spermophilus suslicus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Mikko's Phylogeny Archive: Sciuridae: Sciurinae: Marmotini: genus Spermophilus – susliks
  3. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto: Nisäkkäiden suomenkieliset nimet
  4. a b c Avara luonto: Siiselien lentokenttä 18.8.2010

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Speckled ground squirrel
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.