Suslikki

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Idänsiiseli)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suslikki
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Silmälläpidettävä

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Oravamaiset jyrsijät Sciuromorpha
Heimo: Oravat Sciuridae
Alaheimo: Xerinae
Tribus: Marmotini
Suku: Siiselit Spermophilus
Laji: suslicus
Kaksiosainen nimi

Spermophilus suslicus
(Güldenstaedt, 1770)[1]

Katso myös

  Suslikki Wikispeciesissä
  Suslikki Commonsissa

Suslikki eli idänsiiseli (Spermophilus suslicus) on oravien heimoon kuuluva jyrsijälaji, joka elää Keski- ja Itä-Euroopan aroalueilla.[2]

Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suslikin levinneisyysalue ulottuu Venäjälle, Ukrainaan, Valko-Venäjälle ja Romaniaan. Lisäksi suslikkeja tavataan Puolassa erään lentokentän ympäristössä, jonne laji on oletettavasti levinnyt liikenteen mukana. Suslikit viihtyvät ruohikkomailla ja pelloilla. Lajia uhkaa elinalueen vähentyminen. Se syö lähinnä ruohoa ja siemeniä sekä lisäksi hyönteisiä. Luonteeltaan se on utelias eläin, joka tutkii erilaisten ravinnonlähteiden mahdollista syötävyyttä. Jokaisella täysikasvuisella suslikilla on oma pesä, johon johtaa useita käytäviä.

Yleensä suslikit viihtyvät aroilla ja vuoristoniityillä, mutta ihmisasutuksen lähistöllä saatavilla on paljon ylijäämäruokaa. Suslikit varastoivat makupaloja käytäviinsä. Suslikkien vihollisia ovat esimerkiksi petolinnut. Kun yksi eläimistä huomaa vihollisen, se varoittaa muita kimeällä varoitusäänellään. Ihmisasutuksen ympäristössä niitä vaanivat myös kissat.[3]

Sateella suslikit pysyttelevät mieluiten pesissään. Pesäonkalo on käytäväverkoston matalimpien kohtien yläpuolella, joten se ei kastu rankkasateellakaan. Käytävät pitää kuitenkin puhdistaa niiden kastuttua. Suslikit vetäytyvät pesiinsä myös kuumalla, jossa ne voivat oleilla muutaman vuorokauden ajan pesiin kerätyn vararavinnon turvin.[3]

Elinkierto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talven suslikki viettää talvihorroksessa.[2] Suslikit horrostavat lokakuusta huhtikuulle ja ne pariutuvat huhti-toukokuussa. Emo vuoraa pesänsä runsaalla heinällä. Tiineysaika on 23–26 vuorokautta eli reilut kolme viikkoa, jonka päätteeksi syntyy 4–8 poikasta, jotka ovat aluksi karvattomia ja sokeita. Poikasten silmät aukeavat runsaan viikon iässä. Niillä on jo varhain näkyvissä lajille tyypillinen täplikäs kuviointi. Emo imettää poikasiaan 3–4 viikkoa.

Poikaset tulevat ensi kertaa ulos pesästä noin kuukauden ikäisinä, jolloin ne ovat lähes täysikasvuisia. Kesän edetessä poikaset lähtevät omille teilleen ja rakentavat kukin oman pesän. Poikaset viihtyvät pitkään yhdessä, vaikka niillä onkin jo omat pesät. Syyskesästä suslikit keräävät vararavintoa talvihorroksen varalle.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Zagorodnyuk, I., Glowacinski, Z. & Gondek, A.: Spermophilus suslicus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.6.2014. (englanniksi)
  2. a b Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 172, 444. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
  3. a b c Avara luonto: Siiselien lentokenttä 18.8.2010

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Speckled ground squirrel
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.