Idänpikkusieppo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Idänpikkusieppo
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Siepot Muscicapidae
Suku: Kirjosiepot Ficedula
Laji: albicilla
Kaksiosainen nimi

Ficedula albicilla
(Pallas, 1811)[1]

Katso myös

  Idänpikkusieppo Wikispeciesissä
  Idänpikkusieppo Commonsissa

Idänpikkusieppo (Ficedula albicilla) on sieppojen heimoon kuuluva varpuslintu.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idänpikkusieppo on 11–12,5 cm pitkä. Se muistuttaa paljon pikkusieppoa, mutta koiraan oranssinpunainen kurkkulaikku rajoittuu selvärajaisesti harmaaseen rintaan. Lisäksi päälaki on ruskea toisin kuin pikkusieppokoiraalla. Naaraan kurkku on pikkusiepon kurkkua vaaleampi ja se korostuu selvärajaista tummaa rintaa vasten.[2]

Idänpikkusiepon tavallisin kutsuääni on nopea ja kova rätinä. Laulu eroaa selvästi pikkusiepon laulusta ja koostuu nopeiden kuivien trillien sarjoista sekä korkeudeltaan nousevista ja laskevista äänistä.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idänpikkusieppoja pesii Aasiassa Siperiassa. Lajin kannan koosta ei tiedetä paljoa, mutta laji on luokiteltu elinvoimaiseksi.[1] Euroopassa harvinainen laji havaittiin Suomessa ensimmäisen kerran 21.10.2016 Helsingin Seurasaaressa. Sitä oli osattu odottaa voimakkaiden itäisten ilmavirtausten vuoksi. Lajin tarkastaa vielä BirdLife Suomen rariteettikomitea.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idänpikkusieppo suosii pesimäympäristöinään lehtipuuvaltaisia sekametsälaikkuja.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c BirdLife International: Ficedula albicilla IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.2.2014. (englanniksi)
  2. a b c Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 338. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
  3. Jussi Salokorpi: Lintuharrastajien juhlaa – marraskuu alkoi kahdella uudella lintulajilla Yle.fi/uutiset. 3.11.2016. Viitattu 3.11.2016.
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.