Icaronycteris

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Icaronycteris
Icaronycteris indexin fossiili
Icaronycteris indexin fossiili
Varhaiseoseeni
52,2 Ma
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Lepakot Chiroptera
Alalahko: Pienlepakot Megachiroptera
Heimo: Icaronycteridae
Jepsen, 1966
Suku: Icaronycteris
Jepsen, 1966
Lajit[1]
  • I. index Jepsen, 1966
  • I. menui Russell, et al., 1973
  • I. sigei Smith et al., 2007
Katso myös

  Icaronycteris Commonsissa

Icaronycteris on sukupuuttoon kuollut pienlepakoiden alalahkoon kuuluva suku. Se eli Pohjois-Amerikassa varhaisen eoseenin aikana, ja oli siis varhaisimpien tunnetuiden lepakoiden joukossa. Se oli anatomisesti tyypillinen pienlepakko, mutta sillä oli silti vielä joitakin hyvin primitiivisiä piirteitä. Sen siivet olivat suhteellisen lyhyet ja leveät, ja sen lukuiset pienet hampaat olivat järjestäytyneet samalla tavalla kuin hyönteissyöjien hampaat. Ruumis ei ollut yhtä jäykkä kuin nykyisillä lepakoilla, ja häntä oli pitkä eikä yhteydessä takaraajojen kanssa nahkaläpän välityksellä, mutta muistutti hieman nykyisen meksikondoggilepakon häntää[2]. Toisin kuin nykyisillä lepakoilla, joilla on kynsi vain peukalossa, Icaronycteriksellä oli kynsi sekä peukalossa että etusormessa. Myös evoluutionsa varhaisessa vaiheessa lepakot siis roikkuivat ylösalaisin puunoksalta tai luolan katosta.

Icaronycteris lisäksi saalisti kuten nykyiset lepakot, napaten hyönteisiä siivellään paikoissa missä esiintyi hyönteisparvia, mahdollisesti lentäen matalalla järvien yllä tai puiden seassa. Niiden on uskottu saalistaneen yöaikaan, kun ympäristössä ei ollut paljon niitä saalistavia lintuja.

Joitakin huomionarvoisia hyvin säilyneitä lepakoiden fossiileja on löydetty Messelin kaivokselta Saksasta, läheltä Frankfurt am Mainia. Jopa siipien kalvot ovat nähtävissä, ja lepakon mahan alueelta löydetyt jäänteet vahvistavat niiden syöneen hyönteisiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Morgan, Ben; Bingham, Caroline: Dinosaurukset : suuri dinosauruskirja. Suomentanut Niemi, Marko. Helsinki: Readme.fi, 2011. ISBN 978-952-220-416-5.
  • Dixon, Dougal & Cox, Barry & Savage, R.J.G & Gardiner, Brian: The Macmillan illustrated encyclopedia of dinosaurs and prehistoric animals. New York: Collier Books, Macmillan Publishing Company, 1992. ISBN 0-02-042981-9. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Icaronycteris Jepsen 1966 (bat) Fossilworks – Gateway to the Paleobiology Database. Viitattu 25.3.2017. (englanniksi)
  2. Carr, Steven M.: Icaronycteris Memorial University of Newfoundland. Viitattu 25.3.2017. (englanniksi)