Ibrahim Bei
| Ibrahim Bei | |
|---|---|
 Ibrahim Bei kuvauksessa vuodelta 1804. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1735 Martkofi, nykyinen Georgia |
| Kuollut | 1816 |
| Arvonimi | bei |
Ibrahim Bei (1735 – 1816) oli Egyptissä vaikuttanut mamelukkikomentaja. Ibrahim Bei oli yksi monista 1700-luvun lopun kaoottisen kauden aikana vaikuttaneista mamelukkipäälliköistä, joiden valtakausi tunnetaan sekasorrostaan. Ibrahim pakeni mamelukkien kärsittyä tappion Napoléon Bonaparten johtamille ranskalaisille pyramidien taistelussa vuonna 1798. Hän palasi Egyptiin ranskalaisten lähdettyä, mutta ei enää saavuttanut aikaisempaa vaikutusvaltaansa.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ibrahim syntyi Georgiassa Martkofin kylässä vuonna 1735. Hänen isänsä oli ortodoksinen pappi. Vuoden 1765 paikkeilla Ibrahim myytiin sotilasorjaksi eli mamelukiksi. Hänen ostajansa oli Muhammad Bei Abu al-Dhahab. Hän nousi nopeasti yhdeksi Muhammad Bein vaikutusvaltaisimmista mamelukeista.[1] Toinen vaikutusvaltaisista Muhammad Bein alikomentajista oli Murad Bei.[2]
Muhammad Bei oli noussut Egyptin johtoon Egyptin vanhan šaikh al-baladin Ali Bei al-Kabirin kuoltua vuonna 1773, mutta hän kuoli itse vuonna 1775. Aikakausi 1700-luvun lopulla Muhammad Bein kuoleman jälkeen oli kaoottinen. Mamelukit jakautuivat Ali Bei al-Kabirin vanhoihin mamelukkeihin (Aliwijja) ja Muhammad Bein mamelukkeihin (Muhammadijja). Jälkimmäiset hallitsivat Kairoa ja he koostuivat Ibrahimin ja Murad Bein kannattajista. Eri ryhmittymien johtajat harjoittivat hirmuvaltaa aiheuttaen suurta hävitystä maassa. Egyptiä ainakin muodollisesti hallinnut Osmanien valtakunta lähetti paikallisten kauppiaiden vetoomuksesta kesällä 1786 maahan Ghazi Hasan Pašan johtaman armeijan. Osmanit valtasivat Kairon, mutta Ibrahim ja Murad pakenivat Ylä-Egyptiin, jossa hallinneet Aliwijja-mamelukit siirtyivät puolestaan Ala-Egyptiin. Osmaniarmeijan piti pian lähteä Venäjää vastaan syttyneen sodan takia. Ennen lähtöään he joutuivat myöntymään Ibrahimin ja Muradin valtaan Ala-Egyptissä. Kun tuhoisa kulkutauti vuonna 1791 surmasi suuren osan Kairon Aliwijja-mamelukeista, he saattoivat myös palata kaupunkiin, joka vallattiin ilman vastarintaa.[2]
Ibrahim ja Murad kohtasivat pian kuitenkin toisen uhan. Aikanaan Egyptin tärkeä kauppakumppani Ranska oli huolestunut markkinoiden menetyksestä Egyptissä. Ranskalaiset lähettivät vuonna 1795 Kairoon uhkavaatimuksen, jota Ibrahim tai Murad eivät kuitenkaan ottaneet vakavasti. Vuonna 1798 tätä seurasi Napoléon Bonaparten johtama ranskalainen sotaretki Egyptiin. Ibrahimin ja Muradin mamelukkiarmeija kärsi selvän tappion niin sanotussa pyramidien taistelussa lähellä Kairoa. Ibrahimin onnistui kuitenkin paeta Syyro-Palestiinaan Akkon osmanikuvernööri Ahmad al-Džazzar Pašan suojelukseen. Ranskalaisten asema ei kuitenkaan ollut selvä. Heitä uhkasivat britit mereltä ja osmanit Syyriasta. Napoléon yritti kukistaa uhat yksitellen, mutta Akkon piirityksen epäonnistuttua hänen oli palattava Ranskaan elokuussa 1799.[2]
Ibrahim palasi Egyptiin ranskalaisten lähdettyä. Hänellä ei kuitenkaan enää ollut suurempaa merkitystä maan politiikassa.[3] Ibrahim oli jo iäkäs ja aikaisemmat tappiot ranskalaisia vastaan olivat vieneet hänen sotilasmaineensa. Maan johtoon nousi lopulta osmanien Egyptiin lähettämä Muhammad Ali. Ibrahim sen sijaan vietti loppuvuosinaan hiljaista elämää selviten esimerkiksi Muhammad Alin vuonna 1811 järjestämästä mamelukkien joukkosurmasta. Hän kuoli yli 80-vuotiaana vuonna 1816.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Crecelius, Daniel ja Djaparidze, Gotcha: Ibrāhīm Bey Encyclopaedia of Islam, THREE. 2018. Viitattu 26.11.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d Sergejeff, Andrei: ”11 ja 12”, Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-573-3.
- ↑ Arthur Goldschmidt: Historical dictionary of Egypt, s. 197. 3. painos. Scarecrow Press. ISBN 0-8 108-4856-2. (englanniksi)