IS-LM-malli

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
IS-käyrä siirtyy oikealle ja nostaa korkoa i sekä lisää reaalista bruttokansantuotetta Y.

IS-LM-malli (engl. Investment Saving / Liquidity preference Money supply model) on tunnettu makrotaloustieteen malli, jonka avulla voidaan esittää keynesiläisen taloustieteen keskeisiä ajatuksia. Mallin kehitti ensimmäisenä John Hicks vuonna 1937. Se kuvaa kokonaiskysynnän ja rahan tarjonnan vaikutusta korkoon sekä kansantuloon.

Malli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IS-LM-malli esitetään tyypillisesti kuvana, jonka akseleina ovat kansantulo (tai reaalinen BKT) Y sekä nimelliskorko i. IS-käyrä kuvasi alun perin investointien ja säästämisen tasapainoa (engl. Investment/Saving). Vuodesta 1937 alkaen sillä on kuvattu laajemmin kokonaiskysynnän (yksityinen kulutus, yksityiset investoinnit, julkinen kulutus ja nettovienti) ja tuotannon tasapainoa. Koska alhainen korko lisää investointeja, IS-käyrä on laskeva. IS-käyrään voidaan vaikuttaa esimerkiksi lisäämällä julkista kulutusta. Esimerkiksi ekspansiivisen finanssipolitiikan vaikutus näkyy IS-käyrän siirtymisenä oikealle[1].

LM-käyrä kuvataan yleensä kasvavana ja se kuvaa rahan kysynnän ja tarjonnan tasapainoa (engl. Liquidity/Money supply). Keynesiläiset taloustieteilijät katsovat LM-käyrän olevan melko loiva, kun taas moneteristit pitävät LM-käyrää lähes pystysuorana. LM-käyrä siirtyy, kun rahan tarjonta muuttuu mallin ulkopuolisista syistä (esimerkiksi EKP:n tai Federal Reserven poliittisen päätöksenteon johdosta).

Usein puhutaan finanssi- ja rahapolitiikan yhteensovittamisesta, jolloin tavoitteena on siirtää IS- ja LM-käyriä oikealla (Y,i)-koordinaatistossa niin, että ainoastaan kokonaistuotanto muuttuu lyhyellä aikavälillä, mutta nimelliskorko säilyy ennallaan. Tässä on omat vaikeutensa, sillä rahallisen määrälisäyksen ("setelipainatus") johdosta valuuttamarkkinat voivat reagoida kelluvan valuuttakurssin oloissa devalvoimalla maan valuutan arvoa. Tästä on seurauksena tuontituotteiden kallistuminen kotimaassa ja vientituotteiden halpeneminen maailmanmarkkinoilla. Kokonaisvaikutus voi siten jäädä varsinkin suhteellisen pienessä ja avoimessa (ulkomaankauppaa käyvässä) kansantaloudessa avoimeksi (etenkin jos kestokulutustavarat ovat ulkomaalaisia).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pekkarinen J., Sutela P.: Kansantaloustiede 1., s. 1-224. Wsoy, 1988.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • J. R. Hicks, "Mr. Keynes and the 'Classics'; A Suggested Interpretation," Econometrica, 5(2), April 1937 pp. 147-159.
Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.