I/JR 28
I/JR 28:n eli Jalkaväkirykmentti 28:n I pataljoonan perusti Savonlinnan suojeluskuntapiiri 17. kesäkuuta 1941 alkaen.
Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pataljoona pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaan, mutta puolustusvoimien kalustotilanteesta johtuen niitä ei kaikin osin saavutettu. Siihen kuuluivat:
- Esikunta/I/JR 28
- Esikuntakomppania/I/JR 28
- 1.K/JR 28
- 2.K/JR 28
- 3.K/JR 28
- 4.K/JR 28 (konekiväärikomppania)
Pataljoonan komentajana oli majuri Eino Muller.
Keskittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pataljoona keskitettiin tulevalle toiminta-alueelleen rykmentin mukana 21.– 23. kesäkuuta 1941.
Jatkosodan hyökkäysvaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sodan sytyttyä 25. kesäkuuta 1941 pataljoonan tehtävänä oli puolustaa 2. divisioonan osana valtakunnan aluetta ja samalla valmistautua hyökkäykseen. Pataljoona siirtyi yöllä 28.– 29. kesäkuuta lähemmäksi valtakunnan rajaa. Siirto tapahtui II armeijakunnan käskystä, jolla siirrettiin divisioona suunnitellun hyökkäyksen lähtöasemiin.
Divisioona aloitti 30. kesäkuuta kello 19 etenemisen valtakunnan rajan yli. I pataljoona eteni aluksi vastarintaa kohtaamatta Kurkelanjärven ja Pienen-Iijärven väliselle kannakselle, jonne puna-armeijan yksiköt olivat asettuneet puolustukseen. Hyökkäys pysähtyi 1. heinäkuuta 1941 aamupäivän aikana.
Vihollinen pakotettiin pohjoisesta tehdyllä koukkauksella irtautumaan iltapäivällä 1. heinäkuuta asemistaan ja pataljoona pääsi jatkamaan etenemistään kohti itää. Seuraavana päivänä se oli saavuttanut Parikankylän alueen, jossa se joutui torjumaan vihollisen idästä ja etelästä aamupäivän aikana tekemiä vastahyökkäyksiä. Tykistön tukemana pataljoona pystyi torjumaan vihollisen saarrostusyritykset puoleen päivään mennessä.
Ristilahden taisteluiden aikana 4. heinäkuuta pataljoona oli puolukseen ryhmittyneenä varmistamassa Parikankylän alueella rykmentin huoltoyhteyksiä rykmentin muun osan koukatessa pohjoisempana sijaitsevien venäläisjoukkojen selustaan. Päivän aikana puna-armeijan joukot pyrkivät etelästä katkaisemaan suomalaisten selustayhteydet muutaman panssarivaunun tukemana. Pataljoona pystyi kuitenkin vastahyökkäyksellään torjumaan muodostuneen uhan. Se siirtyi divisioonan reserviksi illan aikana luovuttaen asemansa rykmentin II pataljoonalle.
I pataljoona siirtyi 7. heinäkuuta rykmentin reserviksi Ristilahden taistelualueen eteläosaan ottaen samalla osittaisen rintamavastuun taistelualueen eteläosassa. Seuraavana päivänä pataljoonan 3. komppania osallistui Ristilahden alueen taisteluun hyökäten tuloksetta vihollisen asemia vastaan. Komppania vetäytyi lähtöasemiinsa. Taistelut päättyivät aamuyöllä 9. heinäkuuta neuvostojoukkojen hyökätessä muodostumassa olevasta motista itäänpäin. Hyökkäyksen johdosta osa suomalaisjoukoista hajosi ja rykmentin III pataljoonan joukkoja ohjattiin I pataljoonan alueelle. Suurempia taisteluita ei pataljoonan alueella enää käyty.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5.
- Olavi Antila jne.: 2. Divisioonan historiikki. Pori: Etelä-Suomen kustannus OY, 1975. ISBN 951-9064-08-7.