I.P. Vipotiina

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
I.P. Vipotiina elokuussa 2010 suomenennätysjuoksunsa loppusuoralle tultaessa.

I.P. Vipotiina (s. 1. kesäkuuta 1999) on suomenhevostamma.[1] Se on vuosien 2009, 2010 ja 2011 ravikuningatar[2] I.P. Vipotiinan isä on Turo ja emä I.P. Vipotti. Sen säkäkorkeus on 155 cm.[1] Hevosta ohjasti Pertti Puikkonen, jonka tallissa Espoonkartanon alueella se asuu[3]. Sen omistavat Seppo Juvonen sekä Rip Rap Team eli Jouni Koittola ja Hannu Hokkanen. Sen on kasvattanut Heikki Parviainen.[4] Parvaisen kasvattamien hevosten nimessä oleva etuliite I.P. tulee kantatamma Ilta-Postin nimestä.[5] I.P. Vipotiinan hoitaja Jaana Lehtonen valittiin vuoden 2010 hevosenhoitajaksi ja I.P. Vipotiina Vuoden vanhemmaksi suomenhevostammaksi.[3].

I.P. Vipotiina juoksi 3-vuotiaana tammojen täyden matkan suomenennätykset 1.34,9 volttilähetyksellä ja 1.34,1 autolähetyksellä. 4-vuotiaana se voitti Kriteriumin, Pikkuprinssin, Pikkupelimannin ja Oulu Expressin, 5-vuotiaana Suomenhevosten Derbyn. Se on osallistunut kuninkuusraveihin vuosina 2006 ja 2007. 10-vuotiaana juoksi tammojen SE-ajan (ja ME) 1.20,2aly ja voitti siten Suurmestaruus-ajon. Se on ravikuningatar 2009 ja 2010.[1]

I.P. Vipotiinalta leikattiin 2006 nuljuluusta palanen, ja sen arveltiin joutuvan lopettamaan raviuransa ja siirtymään siitoshevoseksi.[6]

Vuoden 2010 Kuninkuusraveissa Oulussa I.P. Vipotiina voitti kaikki kolme matkaa.[6] Sen saama kokonaisaika kolmelta matkalta 9.36,9 on tammojen kovin yhteisaika vuodesta 1984 lukien.[4]

Vuosi 2011 ei alkanut I.P. Vipotiinalta hyvin, eikä se ollut voittanut ennen Kuninkuusraveja yhtään kilpailualähde?. Kuninkuusraveissa se kuitenkin voitti jälleen kaikki kolme lähtöä ja siten ravikuningatar-tittelin Ylöjärven Teivossa jo kolmannen kerran peräkkäin. Viimeisellä matkalla I.P. Vipotiina teki kylmäveristen tammojen Suomen ennätyksen pitkällä matkalla.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Sukuposti.net viitattu
  2. ↑ I.P. Vipotiina ja A.T. Eko loistivat Oulussa
  3. ↑ a b Leena Mäenpää-Wirtz, Merkonomi kuningattaren hovissa, Helsingin Sanomat 5.2.2011 sivu B 13
  4. ↑ a b Maaseudun tulevaisuus[vanhentunut linkki] viitattu 26.7.2010
  5. ↑ Margit Ticklén (toim.) 2006. Tutustu suomenhevoseen. ISBN 978-952-5267-11-3
  6. ↑ a b Antti Nieminen, Ravikuningatar I. P. Vipotiina villiintyi, Helsingin Sanomat 26.7.2010 sivu A 15
  7. ↑ Antti Nieminen, I. P. Vipotiina ja Puikkonen häikäisivät, Helsingin Sanomat 1.8.2011 sivu A 16
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=I.P._Vipotiina&oldid=20850458”