Hyvinkään maalaiskunta

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Hyvinkään mlk)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hyvinkään maalaiskunta
Hyvinge landskommun
Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat:
Hyvinkää
Hyvinkään mlk.vaakuna.svg Hyvinkää.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Lääni Uudenmaan lääni
Maakunta Uusimaa
Perustettu [1] 1916
– emäpitäjä Nurmijärvi
Hausjärvi
Liitetty 1969
– liitoskunnat Hyvinkää
Hyvinkään maalaiskunta
– syntynyt kunta Hyvinkää
Pinta-ala  km²  [2]
(1.1.1968)
– maa 289,9 km²
Väkiluku 6 902  [1]
(1963)
väestötiheys 23,81 as./km²

Hyvinkään maalaiskunta (ruots. Hyvinge landskommun) oli Uudellamaalla sijainnut Suomen kunta. Se yhdistyi 1. tammikuuta 1969 Hyvinkään kaupungin kanssa.

Hyvinkään mlk:n naapurikunnat olivat Hyvinkään kaupunki sekä Hausjärvi, Loppi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Riihimäki, Tuusula ja Vihti. Suurimmat asutuskeskittymät olivat Hyvinkäänkylä, Ridasjärvi, Palopuro ja Kaukas. Hyvinkäänkylän ja kaupungin rajan välille nousi 1950-luvulta alkaen Vehkojan omakotialue. Lisäksi Tuusulaan kuuluvan Jokelan taajaman tuntumaan muodostui tiheä omakotiasutus. Hyvinkään mlk:n virastotalo sijaitsi Hyvinkään kaupungin keskustassa Hämeenkadun varrella ja talossa toimi myös pieni kunnansairaala. Maalaiskunnassa oli vuonna 1968 kaikkiaan yhdeksän kansakoulua.[3]

Hyvinkään mlk:n vaakunan suunnitteli Olof Eriksson ja se vahvistettiin vuonna 1953.[4]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ridasjärveltä on löydetty pieni alkeellinen kirves ja tasatalttoja, jotka on ajoitettu Suomusjärven kulttuurin ajalle noin 4000-luvulle ennen ajanlaskun alkua. Seuraavalta, kampakeraamiselta ajanjaksolta on jo useita löydöksiä, joiden mukaan asutuksen painopiste näyttää keskittyneen Vantaanjoen, Ridasjärven ja Kytäjärven rannoille. Hajalöydöt jatkuvat pitkin kivikautta, mutta harvenevat sen loppupuolelle tultaessa. Mahdollisesti ilmaston muuttuminen epäedullisemmaksi on huonontanut elinoloja ja pakottanut ainakin maanviljelijäväestön muuttamaan muualle. Tätä olettamusta tukee se, että pronssikautisia löytöjä ei ole tehty Hyvinkään alueelta lainkaan.[3]

1100–1200-luvuilla ajanlaskun alun jälkeen kukoisti hämäläisten harjoittama turkiskauppa, ja Vantaanjoen varsi vallattiin metsästysmaiksi. Paikannimistä päätellen Hyvinkään seudun erämaat kuuluivat vanajalaisille ja janakkalalaisille, jotka saaliin tyrehtyessä alkoivat raivata uudisviljelyksiä. Vakituinen asutus lienee syntynyt aikaisintaan 1300-luvulla. Ensimmäiseksi otettiin viljelyyn Vantaanjoen ranta-alueet, joilta asutus vähitellen laajeni ympäristöön. Vuoden 1539 maakirjan mukaan nykyisen Hyvinkään alueella oli jo 40 taloa. Hallinnollisesti valtaosa Hyvinkäästä kuului Loppeen, joka oli entistä Janakkalaa, sekä kirkollisesti pohjoisosiltaan aluksi Janakkalaan ja myöhemmin siitä erotettuun Hausjärveen, eteläosiltaan Nurmijärveen.[3]

Vuosisatojen ajan samankaltaisena pysynyt Hyvinkään seutu koki mullistuksen Helsingin ja Hämeenlinnan välisen rautatien rakennustöiden alkaessa vuonna 1857. Alueen kylät olivat Nurmijärven ja Hausjärven takamaita Uudenmaan ja Hämeen läänien rajalla eivätkä niiden asukkaat koskaan olleet kiinteässä yhteydessä pitäjien keskuksiin. Uuden asutustaajaman syntyminen rautatieaseman ympäristöön antoi pontta itsenäistymispyrkimyksille. Hyvinkään ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa Hyvinkäänkylässä vuonna 1875. Hyvinkään rautatieaseman läheisyyteen valmistui arkkitehti Yrjö Sadeniemen suunnittelema rukoushuone (nyk. Hyvinkään vanha kirkko) vuonna 1896.[3]

Hyvinkään seurakunta muodostettiin osista Nurmijärven ja Hausjärven seurakuntia vuonna 1916. Kunnallinen itsenäistyminen oli tämän jälkeen pelkkä muodollisuus, koska vuoden 1898 kunnallislain mukaan jokainen maaseurakunta oli aina myös oma kuntansa. Toivomuksensa mukaisesti Hyvinkää tuli kuulumaan Uudenmaan lääniin. Kunnan keskelle sen itsenäistyessä jääneen asemanseudun erottaminen omaksi hallinnolliseksi kokonaisuudekseen oli alusta lähtien selvää, ja Hyvinkään kauppala (vuodesta 1960 kaupunki) itsenäistyi maalaiskunnasta vuoden 1926 alussa. Hyvinkään seurakunta sen sijaan käsitti sekä kauppalan että maalaiskunnan. Hyvinkään kirkkona toimi vanha rukoushuone, kunnes vuonna 1961 valmistui arkkitehti Aarno Ruusuvuoren suunnittelema uusi kirkko. Kytäjälle valmistui arkkitehti Väinö Vähäkallion suunnittelema kirkko vuonna 1938.[3]

Hyvinkään mlk:n suurin maatila oli Kytäjän kartano, jonka tilukset kattoivat koko kunnan länsiosan ja joka oli Pohjoismaiden laajin yksityinen maatila. Muita huomattavia maatiloja olivat Ahdenkallion kartano, Helletorppa ja Sykäri sekä Kytäjän kartanosta erotetut Karlbergin, Palkkisillan ja Suopellon ulkotilat. Hyvinkään mlk:n alueella oli teollisuutta Kaukasissa (Suomen Vanutehdas Oy) ja kunnan etelärajalla Jokelan tuntumassa (Rake Oy:n tiilitehdas). Valtaosa maalaiskunnan asukkaista sai vanhastaan toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta, mutta sotien jälkeen palveluelinkeinojen osuus kasvoi huomattavasti asukkaiden työpaikkojen siirryttyä maalaiskunnan ulkopuolelle.[3]

Krissin tilalla Hyvinkäänkylässä aloitti vuonna 1930 toimintansa agrologeja kouluttanut, Hannes Gebhardin aloitteesta perustettu Pienviljelysneuvojaopisto, joka toimi sittemmin nimillä Hyvinkään maatalousopisto (1967−1992) ja Uudenmaan maaseutuopisto (1993−2005). Opiston perinteisiin kuuluivat 1990-luvun lopulle saakka oppilaiden vuosittain järjestämät Pilliniemen juhannusjuhlat. Agrologien koulutus opistossa päättyi 2000-luvun taitteessa. Oppilaitos kuuluu nykyisin Hyria-yhtymään.

Vuonna 1960 Sisäasiainministeriön asettama selvitysmies ehdotti, että osittain Tuusulaan kuulunut Jokelan taajama-alue olisi liitetty kokonaisuudessaan Hyvinkään maalaiskuntaan, jonka nimi olisi muutettu Jokelaksi. Samalla maalaiskunnasta olisi kuitenkin myös liitetty alueita Hyvinkään kaupunkiin. Ehdotus jäi toteutumatta, mutta vuonna 1969 maalaiskunta liitettiin kokonaisuudessaan Hyvinkääseen. Siihen kuulunut osa Jokelan taajama-alueesta lähiympäristöineen siirrettiin kuitenkin vuoden 1974 alussa Tuusulaan kuuluvaksi.[5]

Henkikirjakylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erkylä, Hyvinkäänkylä, Kytäjärvi, Nukari, Pengarkoski, Ridasjärvi, Selänoja

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tilastotietoja Suomen kunnista Viitattu 27. tammikuuta 2008.
  2. Suomen tilastollinen vuosikirja 1968 (PDF) (sivu 11) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 26.4.2016.
  3. a b c d e f Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 2: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 131–137. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1968.
  4. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1968, s. 137. Otava 1967, Helsinki.
  5. Antti Roseberg: ”Jokelan alueliitos”, Tuusulan historia 1920–1984, s. 14–18. Gummerus, 1998. ISBN 952-91-0288-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rauhakoski, Katri: Pienviljelysneuvojaopistosta Maaseutuopistoksi. Helsinki: Edita, 1993.
Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.