Hypojodihapoke

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hypojodihapoke
Tunnisteet
CAS-numero 14332-21-9
PubChem CID 123340
Ominaisuudet
Molekyylikaava HIO
Moolimassa 143,908
Ulkomuoto Väritön vesiliuos[1]

Hypojodihapoke (HIO) on epäorgaaninen yhdiste ja yksi jodin happihapoista. Yhdistettä voidaan käyttää orgaanisen kemian synteeseissä. Hypojodihapokkeen suolat ovat hypojodiitteja ja ne ovat hieman hypojodihapoketta pysyvämpiä.

Ominaisuudet ja valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hypojodihapoke on sellaisenaan pysymätön yhdiste ja tunnetaan vain vesiliuoksena. Se on erittäin heikko happo ja sen happovakion arvo on 2,3·10-11. Hypojodihapoke on voimakas hapetin. Hypojodihapoke on epästabiili ja disproportioituu helposti esimerkiksi valon vaikutuksesta jodiksi ja jodihapoksi.[1][2][3][4]

5 HIO → HIO3 + 2 I2 + 2 H2O

Hypojodihapoketta voidaan valmistaa jodin ja elohopeaoksidin vesisuspension välisellä reaktiolla. Sitä muodostuu myös eräiden jodiyhdisteiden kuten jodikloridin hydrolyysin tuotteena.[1][2][3]

2 I2 + HgO + H2O → 2 HIO + HgI2
ICl + H2O → HIO + HCl

Hypojodihapoke reagoi alkeenien kanssa muodostaen jodialkoholeja. Sillä on myös antibakteerisia ominaisuuksia, mutta hypojodihapokkeen pysymättömyyden vuoksi sitä ei juurikaan käytetä tähän tarkoitukseen.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 128. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 520. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.5.2015). (englanniksi)
  3. a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 451. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.5.2015). (englanniksi)
  4. a b Tatsuo Kaiho: Iodine Chemistry and Applications, s. 79, 382. John Wiley & Sons, 2014. ISBN 978-1-118-46629-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.5.2015). (englanniksi)