Hydronefroosi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hydronefroosi ultraäänikuvauksessa

Hydronefroosi eli vesimunuainen on munuaisaltaan laajentuma. Hydronefroosissa munuaisaltaaseen kertyy virtsaa ja munuaisallas laajenee paineen kohdistuessa siihen.[1]

Hydronefroosi voi olla sikiöaikaista tai lapsuudessa tai aikuisuudessa kehittynyttä. Se voi esiintyä munuaisista yhdessä tai molemmissa.[2]

Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hydronefroosi on sikiöllä yleensä lievä ja johtuu tuotetun virtsan määrän kasvusta. Vaikeammat tapaukset voivat johtua tukoksesta virtsanjohtimissa tai virtsaputkessa tai virtsan takaisinvirtauksesta (vesikoureteraalinen refluksi). Aikuisilla taustalla ovat usein munuaiskivet, raskaus, eturauhasen hyvänlaatuinen laajentuma, virtsateiden ahtautuminen, lantion elinten prolapsi tai hermovaurio. Joskus syynä voi olla pahanlaatuinen kasvain, kuten munuaissyöpä, virtsarakon syöpä, eturauhassyöpä, munasarjasyöpä, kohtusyöpä tai kohdunkaulansyöpä. Harvinaisempia syitä ovat veritulppa ja munasarjojen kystat.[2]

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hydronefroosin oireena voi olla kipua, joka saattaa pahentua runsaan nesteen juomisen jälkeen. Hydronefroosi voi myös aiheuttaa virtsatieinfektioille tyypillisiä oireita, verivirtsaisuutta, virtsan huonontunutta virtausta tai harventunutta virtsaneritystä.[2]

Hydronefroosi voi kasvattaa virtsatieinfektioiden riskiä. Ilman hoitoa vaikeat tapaukset voivat johtaa munuaisten vajaatoimintaan. Yleensä pitkäaikaisongelmia ei kuitenkaan aiheudu, mikäli hydronefroosi todetaan ja hoidetaan asianmukaisesti.[2]

Yleisyys ja hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vähintään yhdessä sadasta raskaudesta arvioidaan esiintyvän sikiöaikaista hydronefroosia. Useimmat näistä tapauksista eivät kuitenkaan ole vakavia eivätkä vaikuta raskauden lopputulokseen.[2] Sikiön hydronefroosi voidaan havaita raskauden toisella kolmanneksella. Kuitenkin vain viidenneksellä tapauksista on merkitystä lapsen synnyttyä. Noin puolet sikiöaikaisista hydronefrooseista korjautuvat ennen syntymää.[1] Osa korjautuu muutaman kuukauden kuluessa syntymästä.[2]

Hydronefroosin hoito riippuu sen aiheuttajasta ja vaikeusasteesta. Jos hydronefroosi ilmenee raskaana olevalla naisella tai sikiöllä, hoitoa ei välttämättä tarvita. Aikuisille potilaille asennetaan usein katetri, minkä jälkeen munuaisiin kohdistuva paine vähenee. Tämän jälkeen voidaan hoitaa taustalla oleva syy.[2] Sikiöiden hydronefrooseista 17–30 % on molemminpuolisia. Tällöin se johtuu useimmiten uretraläpästä tai täydellisestä virtsaputken tukkeutumisesta. Näissä tapauksissa pyritään munuaisten toiminnan säilyttämiseen ja keuhkojen kehityksen turvaamiseen lapsiveden määrän ylläpidolla.[3] Jos sikiöaikainen hydronefroosi ei ole korjautunut ennen syntymää, voidaan turvautua antibiootteihin infektioiden ennaltaehkäisyksi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tietoa hydronefroosista Terveyskylä, viitattu 17.8.2023
  2. a b c d e f g h Hydronephrosis National Health Service, viitattu 17.8.2023
  3. Kari Vanamo, Sikiökirurgia Duodecim 2013, viitattu 17.8.2023