Hyborialainen aika

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hyborialainen aika on kuvitteellinen maailmanhistorian aikakausi, jonka fantasiakirjailija Robert E. Howard loi Conan barbaari -novellejaan varten. Howard esitteli maailmaansa tarkemmin kahdessa artikkelissaan, ”Hyborialainen aika I” ja ”Hyborialainen aika II”. Suomeksi ne on julkaistu Conan voittaja -kirjassa yhdessä Conan-romaani Lohikäärmeen hetken kanssa.

Monet hyborialaisen ajan valtakunnista ja alueista perustuvat joko todellisiin paikkoihin tai todellisen maailman myytteihin. Howardin kuvitteellisella aikajanalla Conanin seikkailut tapahtuvatkin todellisen maailman kaukaisessa esihistoriassa, ennen viime jääkautta ja päättyen siis noin vuoden 9 500 eaa. tienoilla.[1] Conan itse eli noin 500 vuotta ennen hyborikulttuurien romahdusta.[2] Hyborialaisen ajan maantiede muistuttaa etäisesti todellista maailmaa, ja Howard oli tarkka luomiensa valtioiden vastaavista sijainneista nykymaailman kartalla.[3] Keksimänsä kansat hän kuvasi todellisen maailman ihmisryhmien esi-isiksi: esimerkiksi "shemin pojista" tuli myöhemmin seemiläisiä.[2]

Hyboria-nimityksen Howard luultavasti lainasi kreikkalaisten tarujen Hyperboreasta. Myös Howardin maailmassa on Hyperborea-niminen valtio, joka on eräs hyborien hallitsemista valtakunnista – hyborit ovat eräs aikakautensa suurimmista kansoista, jotka asuttavat valtaosaa Eurooppaa vastaavasta maanosasta. Suurin osa Conan-novelleista tapahtuu Hyborian alueella, ja siksi mantereen luoteisosa oli ainoa, josta Howard piirsi kartan tai muutoin kuvaili tarkasti. Hyboria rajoittuu etelässä Styx-jokeen ja Styygiaan, idässä taas suureen Vilayetin sisämereen.[4] Sen itäpuolista maanosaa kutsutaan "Siniseksi idäksi";[5] maa-alueita Styygiasta etelään taas nimitetään "Mustiksi kuningaskunniksi".[4]

Kuvaus maailmasta Conanin elinaikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyborian poliittinen kartta.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki Conanin seikkailut tapahtuvat yhdellä jättimäisellä mantereella tai läheisillä saarilla. Manner muistuttaa todellista Afro-Euraasiaa, kuitenkin siten, että Euroopassa maan pinta on huomattavasti todellista korkeammalla, kun taas Afrikan länsiosat ovat meren alla.[3][4][5]

Mantereen luoteisosa Hyboria on pääasiassa hedelmällistä ja leutoa tasankoa, ja sitä hallitsevat hyborivaltakunnat: Akvilonia, Nemedia, Brythunia, Hyperborea, Koth, Ofir, Argos, Corinthia sekä Reunavaltakunta.[2] Näissä maissa puhutut kielet muistuttavat läheisesti toisiaan.[6] Akvilonian läntisimmän maakunnam muodostavat Bossonian rajamaat; sen länsipuolella sijaitsee akvilonialaisten uudisraivaajien asuttama, Westermarckiksi kutsuttu maakaistale,[7] jonka jälkeen alkaa barbaaristen piktien karu erämaa.[2]

Hyborivaltakuntien itäpuolella on Zamoran valtakunta ja lounaispuolella Zingara, joiden kansat sukulaisuuden puutteesta huolimatta muistuttavat toisiaan sekä eksoottiselta kulttuuriltaan että ulkonäöltään. Pohjoisessa sijaitsevia "lumisia maita" asuttavat Vanaheimin vanirit ja Asgardin æsirit, joiden maita kutsutaan myös yhteisnimellä Nordheim. He ovat jatkuvassa sodassa niin Hyperboreaa[2] kuin Conanin kotimaata Kimmeriaakin vastaan. Kimmerian Howard kuvaa maailman ankeimmaksi kolkaksi, jonka kukkuloita peittävät synkät metsät. Etelän hyboreille nämä seudut ovat lähes myyttisiä. Yhtenäisiä valtioita ne eivät muodosta.[8]

Hyborian itäosissa kohoavat kukkulat ja vuoret. Vielä idempänä ijaitsee suuri Vilayetin sisämeri, joka ulottuu lähes koko matkan mantereen etelärannikolta pohjoisille tundrille. Kukkuloiden ja Vilayetin väliin jää laajoja kozak-paimentolaisten asuttamia aroja, sekä pohjoisempana ja etelämpänä aavikoita. Myös Hyborian eteläpuolella on tasankoja, joilla asuvat shemiittinomadit.[2][3] "Shemin maiden" länsirannikolle on rakennettu myös kaupunkeja. Etelässä ne rajoittuvat suureen Styx-virtaan,[3] jonka eteläpuolisille aavikoille levittyy muinainen Styygian valtakunta.[2]

Styygian aavikon eteläpuolella alkavat ensin savannit ja sitten valtavat viidakot, joilla sijaitsevat ns. "mustat kuningaskunnat". Näistä suurimmat ovat Amazon, Kush, Atlaia sekä Zembabwei.[2] Alueella on myös useita pienempiä valtakuntia, ja sen länsirannikko tunnetaan "mustana rannikkona". Mustan rannikot muutamat kaupunkivaltiot käyvät kauppaa pohjoisemmasta tulleiden kauppalaivojen kanssa; sisämaassa mustan rannikon alue on lähinnä harvaan asuttua viidakkoista erämaata. Conanin aikana monien mustien kohtalona oli joutua pohjoisempien kansojen orjiksi.[4]

Sinisen idän kansoista tutuin hyboreille ovat paimentolaiskansa hyrkaanit. Hyrkaanit ovat levittäytyneet koko Vilayetin ja mantereen itärannikon väliselle alueelle; sisämeren lounaisrannalle hyrkaanit he ovat perustaneet Turanin valtakunnan.[2] Muita merkittäviä valtakuntia idässä ovat hyboriasta kaakkoon sijaitseva, tasankojen vauras Vendhya sekä itäinen, viidakoiden peittämä Khitai.[5]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat hyborialaisen ajan yhteiskunnat ovat kulttuuriltaan ja teknologiselta tasoltaan pimeän keskiajan Eurooppalaisten vastineidensa tapaisia. Joidenkin eteläisten hyborivaltakuntien, kuten Kothin, Ofirin, Argosin ja Corinthian, kulttuurit tosin muistuttavat pikemminkin klassista antiikkia. Zamora ja sen itäpuoliset Turan, Hyrkania sekä Iranistan vastaavat todellist Lähi-itää ja vielä niitäkin itäisemmät seudut Aasiaa. Styygia, Shem sekä voimakkaimmat mustat kuningaskunnat muistuttavat pronssikautisia yhteiskuntia. Suurin osa mustien kuningaskuntien ja piktierämaan asukkaista elävät edelleen kivikautta.[9]

Hyboriassa ei ole yhtä valtauskontoa, vaan useimmat kansat palvovat omia jumaliaan.[9]

Yliluonnollinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyborialaisena aikana esiintyy taikuutta, mutta se on sangen harvinaista, eikä ole aina luonteeltaan varsinaisesti yliluonnollista. Novellissa "Rosvoja talossa" Conan kohtaa papin, jonka voima perustuu aikakauttaan satoja vuosia edellä olevaan tekniikkaan ja tietämykseen; Conan kuitenkin pitää hänen temppujaan magiana.[10] Howardin mukaan lemurialaiseen traditioon nojaava itäinen taikuus, joka oli läntistä vastinettaan voimakkaampaa, oli pääasiassa hypnoosiin perustuvaa illuusiota.[5]

Monet Howardin Conan-novelleissa kuvaamat hirviöt ovat suunnattoman voimakkaita kosmisia olentoja, ja periytyvät ihmistä edeltävältä ajalta jolloin ne hallitsivat maailmaa. Ulkonäöltään ne ovat usein epämääräisiä ja kummallisia, ja niissä on voimakkaita yhtäläisyyksiä Howardin ystävän H. P. Lovecraftin Cthulhu-mytologiaan.[11]

Kuvitteellinen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyborialainen aikakausi alkaa "Suuresta kataklysmistä", jossa suuria maa-alueita joko nousi merenpinnan yläpuolelle tai upposi. Lisäksi tulivuorenpurkausten ja maanjäristysten kaltaisten luonnonmullistuksien sarjat muokkasivat maailmaa entisestään niin, ettei se juurikaan enää muistuttanut edeltänyttä esikataklysmistä aikaa, jonka valusialaiset korkeakulttuurit joko tuhoutuivat tai vajosivat kehityksessään kivikautiselle tasolle. Howard nimesi esikataklysmisen maamassan Thurin mantereeksi ('Thurian continent');[2] hyborialaisen ajan mantereelle hän ei antanut vastaavaa nimeä, minkä vuoksi sitäkin kutsutaan toisinaan tällä nimellä.[12]

Kataklysmissä uponneita saaria olivat Atlantis, Lemuria sekä piktien saaret. Atlantislaiset ja piktit pelastuivat kuitenkin mantereen länsirannikolle perustamiensa siirtokuntien ansiosta. Nämä sijaitsivat suunnilleen nykyisen Euroopan, ja siten myös Hyborian, alueella. Lemurialaiset taas pakenivat mantereen itärannikolle, joka oli kärsinyt muita alueita vähemmän. Siellä heidät orjuutti alueella asunut muinainen rotu.[2]

Länsirannikolla maasto muuttui nopeasti, ja kehittyi outoja kasvi- ja eläinlajeja. Atlantislaisten mantereella sijainnut kuningaskunta joutui usein kosketuksiin villi-ihmisten kanssa, mutta onnistui kuitenkin säilyttämään rippeitä teknologiastaan ja taiteestaan. Etelämpänä asuneet, kulttuuriltaan kehittymättömämmät, mutta lukumäärältään suuret ja sotaisat piktit kuitenkin lopulta raunioittivat orastavan atlantislaisen sivilisaation ja hajottivat heidän valtakuntansa pieniin klaaneihin. Mantereen eteläisempien osien asukkaat olivat tuolloin edelleen kehitykseltään nykyihmistä edeltävällä tasolla, ja myös muiden alueiden väestö koostui hajanaisista heimoista. Hyborian kaakkoisosan kukkuloille oli kuitenkin asettunut esikataklysmiseltä ajalta periytyvä, ei-valusialainen kansa žemrit.[2]

Piktien ja atlantislaisten sotien jälkeen manner koki lisää muutoksia pienemmän kataklysmin muodossa; tällöin sisämaahan syntyneet järvien ketjut yhdistyivät muodostaen suuren Vilayetin sisämeren ja käytännössä erottaen itäisen ja läntisen maanosan toisistaan. Tämä tapahtui noin vuonna 500 Suuren kataklysmin jälkeen ja viimeisteli kulttuurien rappion.[2]

Hyborikulttuurin nousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset hyboriheimot syntyivät Hyborian pohjoisosissa. Joukko esikataklysmisen ajan barbaareja oli paennut kataklysmiä pohjoisen lumisiin erämaihin. Siellä he kohtasivat suuria, valkoturkkisia lumiapinoita, jotka he ajoivat napapiirin taakse. Tuhat vuotta pienemmän kataklysmin jälkeen uudisasukkaita oli alettu kutsua hyborialaisiksi eli hyboreiksi jumalansa Borin mukaan – Bori oli alun perin pohjoiseen muuton aikainen mahtava, kenties myyttinen, heimopäällikkö.[2]

Samaan aikaan lemurialaiset olivat vajonneet julman orjuutensa aikana lähes eläimelliselle tasolle, mutta nousseet lopulta kapinaan ja tuhonneet orjuuttajansa. Henkiinjääneet pakenivat länteen, missä he kohtasivat muinaisen, ihmistä edeltäneen sivilisaation. He hävittivät sen ja perustivat tilalle Styygian valtakunnan, jonka kulttuuri oli sekoitus uutta ja vanhaa. Myöhemmin vanhemman rodun harvalukuisia jälkeläisiä alettiin jopa palvoa.[2]

Vuoden 2 000 tienoilla hyborit alkoivat väestön kasvaessa levittäytyä länteen ja etelään. Muutamat pohjoisessa käyneet kohtasivat lumiapinoiden ihmismäisiksi kehittymässä olleita jälkeläisiä, mutta näiden tuhoamiseksi lähteneet seikkailijat eivät palanneet. Levittäytyessään hyborit tuhosivat tai sulauttivat itseensä monia valloittamiensa alueiden kansoja, mutta eivät vielä kohdanneet esikataklysmisen ajan kansoja, kuten jälleen kehityksen alkuun päässeitä žemrejä tai atlantislaisia. Styygian itäpuolelle taas oli asettunut paimentolaiskansoja, joita kutsuttiin "Shemin pojiksi". Piktien kulttuurievoluutio sen sijaan oli jämähtänyt paikoilleen. Heidän eteläpuolellaan Zinggin laaksoon oli syntynyt kehittynyttä maataloutta hyödyntänyt kulttuuri, jonka väestö oli sukua shemiiteille. Hyborien keksittyä kivirakentamisen ja perustettua ensimmäisen kuningaskuntansa Hyperborean kansainvaellukset lisääntyivät entisestään.[2]

Seuraavan tuhannen vuoden ajan hyborit levittäytyivät ympäri läntistä maanosaa. He ajoivat piktit länsirannikon karuihin erämaihin ja etenivät aina Shemin maiden reunalle asti, jonne he perustivat Kothin kuningaskunnan. Kontaktit hyboreihin ja styygialaisiin alkoivat nostaa shemiittikulttuuria barbarismin yläpuolelle. Hyboriheimojen itäpuolella žemrit perustivat Zamoran kuningaskunnan, kun taas Zinggin laaksoon syntyi Zingara, jonka alkuperäisasukkaisiin olivat sekoittuneet pikti- ja hyborivalloittajiensa jälkeläisiin. Pohjoisessa atlantislaiset säilyttivät itsenäisyytensä; heidän pohjoispuolellaan taas "apinaihmisten" vaaleatukkaiset jälkeläiset olivat työntyneet etelämmäksi muinaisille asuinsijoilleen ja valloittaneet Hyperborean: he kuitenkin säilyttivät sen nimen ja osia hyborialaisesta kulttuurista.[2]

Vuoteen 3 500 mennessä Hyborian kuningaskunnat olivat vakiintuneet ja hallitsivat Thurin mantereen länsiosia. Kansana hyborit olivat sekoittuneet naapureihinsa ja alistamiinsa kansoihin tehden väestöstä etnisesti kirjavan. Shemiitit olivat entistä enemmän tekemisissä Kothin eivätkä niinkään heitä kauan alistaneen Styygian kanssa; Styygian pohjoisraja oli vetäytynyt etelämmäksi ja sijaitsi tästä lähin Styx-joella. Hyborikuningaskunnista läntisimmän, Akvilonian, pohjoispuolella sijaitsi hajanainen Kimmerian valtakunta, jonka kansa oli atlantislaisten jälkeläisiä. Idässä lemurialaiset olivat perustaneet oman valtakuntansa.[2]

Conanin ajan tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Hyborialainen aika" -esseen perusteella Conanin voidaan laskea eläneen noin vuonna 4 000 Suuren kataklysmin jälkeen.[2] Tuolloin Akvilonia oli kiistattomasti maailman mahtavin valtakunta,[13] mutta se oli vihamielisten valtakuntien ympäröimä.[2] Aikakauden merimahteja olivat Zingara sekä Argos.[9] Barbaarikansojen mahti kohosi jatkuvasti ja pohjoisen vaaleatukkaisten villien jälkeläiset olivat perustaneet omat valtakuntansa Nordheimiin. Lemurialaisten jälkeläiset tunnettiin hyrkanialaisina eli hyrkaaneina. He olivat pitkän aikaa työntyneet itärannikolta länttä kohti, kunnes saavuttivat Vilayetin rannan. Sisämeren lounaisrannalle he perustivat Turanin valtakunnan, ja jatkoivat myöhemmin työntymistä edelleen länteen, joutuen ajoittaisiin konflikteihin hyperborealaisten kanssa. Myös Styygian eteläpuolella oli suuria, "mustiksi kuningaskunniksi" kutsuttuja valtakuntia.[2]

Conanin elinaikana Hyboria joutuu kasvavaan sekasortoon, osin Conanin omien toimien vuoksi. Juonittelut ja petokset ovat politiikassa arkipäivää, suuret rosvojoukot aiheuttavat hävitystä ja kokonaiset armeijat ja maakunnat tuhoutuvat sodissa. Akviloniassa syttyy sisällissota, jonka huipennuksena Conan kaappaa vallan vihatulta kuningas Namedidesilta.[7] Aluksi Conania juhlitaan vapauttajana, mutta myöhemmin vallankumousta hautovat vehkeilijät alkavat levittää tyytymättömyyttä.[14] Akvilonian viholliset hyötyvät tästä ja Nemedia hyökkää sen kimppuun miehittäen ja raunioittaen suurimman osan maasta noin vuoden ajaksi. Kronologisesti viimeinen Conan-tarina Lohikäärmeen hetki kuvaa, kuinka merkittävää kansansuosiota nauttiva Conan lopulta valloittaa kapinallisten tuella valtakuntansa takaisin itselleen.[15] Howard kertoi eräässä lukijakirjeessään, ettei tiennyt, johtiko Conan tämän jälkeen Akvilonian menestyksekkääseen valloitussotaan vai kuoliko yrittäessään.[16]

Hyborian tuho[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyborialaisen ajan lopulla, noin vuonna 4 500, Akvilonia alkoi laajentua imperiumiksi. Se valtasi yhä suurempia maa-alueita, miehittäen useita pienempiä valtioita. Akvilonian laajetessa sitä vastaan muodostettiin yhä uusia liittokuntia ja monet sen nöyryyttämistä, mutta itsenäisyytensä säilyttäneistä valtioista – Koth ja Hyperborea etunenässä – tukivat sen vihollisia. Lisäksi raudan työstön oppineet runsaslukuiset piktit ja niin ikään voimakkaiksi kasvaneet hyrkaanit hyökkäsivät Akvilonian imperiumin kimppuun. Kapinoiden ja laajojen sotien heikentämä Akvilonia romahti ja piktit ja hyrkaanit valloittivat käytännössä koko Hyborian, vain muutamien eteläisten ja pohjoisten valtakuntien jäädessä itsenäisiksi.[2]

Hyrkaanit ja piktit jatkoivat sotia, tällä kertaa toisiaan vastaan. Kimmerialaiset ja nordheimilaiset osallistuivat tähän lopulta Vilayetin länsipuolisten hyrkaanivaltakuntien tuhoon johtaneeseen sotaan. Myös pikti-imperiumi kärsi tappioita barbaareja ja nemedialaisia vastaan. Nemediaa oli jo jonkin aikaa hallinnut æsiripalkkasoturien perustama dynastia, mutta nyt se tuhoutui nordheimilaisten hyökkäyksessä lopullisesti. Jälleen uusi kataklysmien sarja ja tuloaan tehnyt jääkausi hävittivät lopullisesti hyborialaisen ajan korkeakulttuurit. Howard kuitenkin mainitsee aikakauden kansojen olleen todellisten kansojen esi-isiä: tällä hän selitti tarinoidensa anakronismit, kuten lukuisat todellisesta maailmasta lainatut nimet.[2]

Luominen, kehitys ja saatavilla olevat lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyborialaisen ajan synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Howardin oletettavasti ensimmäinen luonnos vuodelta 1932 (A-versio).
Howardin vuonna 1936 piirtämä täydennetty versio B-kartasta. A-luonnokseen verrattuna suurimmat erot ovat kartan rajaus pohjoisemmaksi sekä Vilayetin sisämeren huomattavasti pienempi koko.

Aloittaessaan Conan-novellien kirjoittamisen Howard kirjoitti 1930 avukseen historian, jossa keksimiensä valtioiden ja kansojen historian lisäksi hän esitteli maailmansa maantieteen tärkeimpiä piirteitä. Hän uskoi voivansa siten paremmin esitellä Conanin uskottavana hahmona todentuntuisessa maailmassa, ja pyrki aina kirjoittaessaan noudattamaan luomansa historian tapahtumia ja henkeä. Tämä "fiktiivinen essee" julkaistiin ensi kerran vuonna 1936 nimellä "The Hyborian Age".[2] Howard laati avukseen myös ainakin kaksi karttaa, jotka kumpikin on rajattu esittämään Eurooppaa vastaavaa aluetta, vaikka niissä on mukana myös osia Pohjois-Afrikasta ja Lähi-Idästä.[4] Myös "Hyborialainen aika" keskittyy kuvaamaan tämän maanosan tapahtumia, ja Conan-seikkailujen enemmistö tapahtuu kyseisellä alueella.[2]

Molemmat kartat on hahmoteltu Mercator-prjoketiona esitetyn Euroopan kartan kopion päälle, ja niiden välillä esiintyy vähäisiä eroja. Luonnosmainen versio (tässä artikkelissa kartta A) on rajattu etelämmäksi, jolloin pohjoiset valtakunnat Vanaheim, Asgard ja Hyperborea jäävät osittain kartan ulkopuolelle, mutta vastaavasti Pohjois-Afrikan alueella sijaitseva Styygian valtakunta ulottuu kauaksi etelään. Kartta B on tarkempi ja näyttää Hyborian pohjoisosat kokonaisuudessaan, mutta vastaavasti Styygiasta on näkyvillä vain pohjoisrajan muodostava Styx-joki, joka A-versiossa on vielä nimettynä Niiliksi (Nile).[4] Lisäksi Hyborian ja sen lähialueiden itärajan muodostava Vilayetin sisämeri on A-kartassa lähes kaksi kertaa suurempi kuin myöhemmissä versioissa, ulottuen Styygian pohjoisrajaa kauemmaksi etelään.[5] Muut erot ovat pieniä ja koskevat rantaviivan ja valtioiden rajojen tarkkoja sijainteja ja muotoja.[4]

Vaikka olikin melko tarkkaan suunnitellut myös Hyborian ulkopuoliset alueet, Howard ei milloinkaan piirtänyt niistä karttaa tai tehnyt yksityiskohtaisia muistiinpanoja, sillä halusi pitää mielikuvituksensa mahdollisuudet rajoittamattomina Conanin seikkaillessa hyboreille tutun maailman ulkopuolella. Hän myös katsoi tämän olevan sopusoinnussa sankariensa kokemuspiirin kanssa: olisi epätodennäköistä, että tarinoiden Hyboriasta tai sen lähiseuduilta kotoisin olevat päähenkilöt tietäisivät kaukaisista maista sen enempää kuin keskiajan eurooppalaiset tiesivät Aasiasta tai Afrikasta.[4]

Howardin kirjeenvaihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Howard sai 1936 ihailijakirjeen, jossa P. Schuyler Miller esitteli hänen ja ystävänsä John Clarkin luoman, tuohon mennessä julkaistujen Conan-tarinoiden perusteella piirretyn kartan. Howard vastasi heille kartan olevan suurinpiirtein oikea; se ei ole säilynyt, mutta on todennäköistä, että sen tarkkuus koski lähinnä valtioiden välisiä suhteita. Kartan suurin virhe oli Howardin vastausesta päätellen Kushin valtakunnan sijainti tai koko. Ilmeisesti Miller ja Clark olivat kuvanneet Kushin huomattavasti liian suurena, sillä Howard mainitsi näille sen olevan vain yksi Styygian eteläpuolisista mustista kuningaskunnista. Hän kuitenkin huomautti hyborien yleensä viittaavan kehen tahansa mustaihoiseen kushilaisena, koska Kush sijaintinsa vuoksi oli ensimmäinen hyborien kanssa kosketuksiin joutunut musta kuningaskunta. Vastauksensa oheen Howard liitti kopion B-kartasta, johon oli lisännyt kaupunkeja, kaksi uutta valtakuntaa (Khauran ja Khoraja) sekä merkittävien kartan ulkopuolelle jäävien paikkojen sijainnin suuntaa osoittavia nuolia.[4]

LANYn kartta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi vuotta Howardin kuoleman (kesäkuussa 1936) jälkeen kustannusyhtiö LANY julkaisi kirjasen nimeltä The Hyborian Age. Muun sisällön ohessa siinä julkaistiin "Hyborialainen aika" -essee sekä Millerin ja Clarkin piirtämä hyborialaisen ajan kartta, joka on lähes täysin yhdenmukainen Howardin Millerille ja Clarkille lähettämän luonnoksen kanssa. Toisin kuin Howardin kartat, LANY-kartta esittää kuitenkin myös Styygian etelärajan sekä pohjoisimmat mustat kuningaskunnat.[4]

Styygia, mustat kuningaskunnat ja Vilayetin eteläranta tyypillisen LANY-pohjaisen kartan esittäminä.

Styxin eteläpuolisten alueiden esitystapa ei LANY-kartassa ole täysin yhteneväinen Howardin luonnosten tai novellien kanssa. Styygia on siinä pinta-alaltaan varsin pieni, rajoittuu Styx-jokeen paitsi pohjoisessa, myös idässä, ja on pohjois–etelä-suunnassa melko vaatimattoman kokoinen. Heti sen eteläpuolella on joukko pienehköjä mustia kuningaskuntia (Kush, Darfar, Keshan, Punt, Zembabwei), jotka maantieteellisesti sijoittuvat itä–länsi-suunnassa riviin. Tällainen sijainti ei melko varmasti vastaa Howardin alkuperäistä näkemystä, mutta mahdollisesti se on ollut keino saada kaikki Conan-novelleissa mainitut Styygian eteläpuoliset valtakunnat mahtumaan kooltaan rajoitetulle kartalle, jossa suurin mielenkiinto on kohdistunut hyborivaltakuntiin. Dale E. Rippke on myös huomauttanut Howardin maininnan Kushin läheisestä suhteesta hyborikuningaskuntiin vihjaavan sen olevan pohjoisin mustista kuningaskunnista. Tällöin muiden alueen valtakuntien tulisi sijaita Kushia etelämpänä.[4]

LANY-kartta oli ensimmäinen julkaistu Hyborian kartta ja siitä tuli myöhemmin pohja useimmille uusille Hyborian kartoille. Kartassa kerrotaan sen pohjautuvan "Robert E. Howardin valmistelevaan karttaan", minkä vuoksi sitä on pidetty luotettavana, vaikka Miller ja Clark olivat tehneet siihen merkittäviä lisäyksiä Howardin novellien pohjalta. On kuitenkin huomattava, ettei Millerillä ja Clarkilla ollut käytettävissä kaikkea sitä aineistoa, joka nykyään on saatavilla, kuten joukko julkaisemattomia novelleja ja luonnoksia, sekä eräänä merkittävimmistä Styygian tarkemman koon ja rajat paljastavaa Hyborian kartan A-versiota. He eivät myöskään olleet voineet keskustella Howardin kanssa muutoksista mustien kunigaskuntien karttaan, joita he epäilemättä olivat tehneet Howardin mainittua virheistä Kushin maantieteessä.[4]

GURPS Conan -kartta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähes kaikki Conanin maailmasta laaditut kartat perustuvat LANY-kartalle.[4] Mahdollisesti ensimmäinen koko hyboren tunteman maailman esittänyt kartta kartta julkaistiin sarjakuvalehti Savage Sword of Conanissa vuonna 1975 Tim Conradin piirtämänä. Mukaan oli sisällytetty elementtejä myös L. Sprague de Campin ja Lin Carterin kirjoittamista Conan-kertomuksista. Starmont Housen muutamaa vuotta myöhemmin julkaisema värillinen kartta esitti Sinisen idän Conradin versiota yksityiskohtaisemmin. Siihen sisältyi myös Howardin toisinaan mainitsema Mun manner, joskin sen samaistaminen Australiaan oli ilmeisesti virheellistä. Seuraavaksi ilmestynyt merkittävä kartta oli GURPS Conan -roolipelin mustavalkoinen kartta, johon pohjautuen kaikki kaupalliseen levitykseen tarkoitetut hyborialaisen ajan kartat on sittemmin tehty. Näistä mainittakoon Marvel Comicsin Handbook of the Conan Universeen sisällytetyt versiot sekä Mongoose Publishingin suurta arvostusta nauttivat, roolipelaamiseen tarkoitetut kartat.[5]

GURPS Conanin kartta kuvaa Hyborian, Styygian ja pohjoiset mustien hallitseman kuningaskunnat (Kush ym.) suunnilleen sellaisina, kuin ne LANY-kartassa esitettiin. Niiden eteläpuolella sijaitseva varsinainen, valtioiksi järjestäytymätön mustien kuningaskuntien alue on suhteellisen pieni. Myös Sininen itä on itä–länsi-suunnassa selvästi Hyboriaa pienempi. Idän suurimmat valtakunnat ovat Hyrkania, Khitai ja Vendhya. Hyrkania sijaitsee heti Vilayetin itäpuolella ja rajoittuu idässä ja etelässä vuoristoihin. Sen itäpuolella sijaitseva Khitai hallitsee lähes koko mantereen itärannikkoa. Vendhya kattaa kokonaan laajan eteläisen, Intiaa muistuttavan niemimaan.[17]

Dale E. Rippken näkemys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miekka ja magia -kirjallisuuden tutkija Dale E. Rippke on hyborialaisen ajan maantiedettä käsittelevissä artikkeleissaan esittänyt, että LANY ja GURPS Conan -perinteeseen nojaavat kartat ovat suurelta osin virheellisiä eivätkä vastaa Howardin maailmastaan antamaa kuvaa – tosin, kuten Rippke huomauttaa, myös Howardin tarinoiden ja karttojen välillä on pieniä ristiriitoja. Perustaen tutkimuksensa Howardin novelleissa, tarinaluonnoksissa, esseissä ja kirjeissä annetuille vihjeille, Howardin karttaluonnoksille sekä oletukselle, että merenpinta on Hyborian tavoin todellista maailmaa alempana myös Sinisessä idässä, hän on konstruoinut kartat hyborialaisen ajan Afro-Euraasian etelä- ja itäosista. Karttojen pohjana ovat toimineet todellisten Afrikan ja Aasian kartat. Rippke ei ole sisällyttänyt niihin muiden kuin Howardin Conan-tarinoissa esiintyneitä paikannimiä.[4][5] Karttojen tärkeimpiä eroavaisuuksia GURPS Conanin karttaan verrattuna ovat:

  • Sekä eteläinen että itäinen maanosa ovat suurempia kuin LANY-pohjaisissa maailmankartoissa.[4][5]
  • Sininen itä muistuttaa huomattavasti Aasiaa, joskin maamassa on todellista korkeammalla niin että monet saaret yhdistyvät kannaksilla mantereeseen.[5]
  • Styygia on huomattavasti kookkaampi ja ulottuu idässä Styx-jokea kauemmaksi.[4]
  • Kushin sijainti vastaa LANY-karttaa. Muut mustat kuningaskunnat ovat levittäytyneet ympäri maanosaa, suurimman osan sijaitessa Styxin yläjuoksulla tai itärannikolla.[4]
  • Zaporoska-joki sijaitsee Vilayetin länsi-, ei itärannikolla.[5]
  • Kosalan valtakunta on Vendhyan itä-, eikä länsinaapuri.[5]
  • Khitai on huomattavasti pienempi ja sijaitsee todellisen Kiinan eteläpuolella.[5]
  • Hyrkania ulottuu Vilayetistä aina mantereen itärannikolle asti.[5]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Howard, Robert E.: Hyborialainen aika (The Hyborian Age). Julkaistu suomeksi kokoelmassa Conan voittaja, Kustannus OY Jalava, 1991. Suomentanut Ilkka Äärelä. ISBN 951-8954-85-2.
  • Howard, Robert E.: The Complete Chronicles of Conan, Centenary Edition. Sisältää kaikki Conan-novellit ja kaksi Howardin esseetä hyborialaisesta ajasta; tämän artikkelin lähdeviitteet Howardin tuotantoon perustuvat tähän laitokseen. Gollancz, 2006. ISBN 978-0-575-07766-9. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Howardin tekstit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Howard, Robert E.: The Hour of the Dragon. Weird Tales, 1935-1936. Wikisource. (englanniksi)
  • Howard, Robert E.: The Hyborian Age. Kirjoitettu 1930. The Phantagraph, 1936 (vain ensimmäinen osa, julkaistu kokonaisuudessaan ensi kerran vuonna 1938 samannimisessä kirjasessa). Wikisource. (englanniksi)
  • Howard, Robert E.: Notes on Various Peoples of the Hyborian Age. Gazeteer of the Hyborian World of Conan, Starmont House, 1977, kirj. n. 1930-1936. (englanniksi)
  • Howard, Robert E.: The Phoenix on the Sword. Weird Tales, 1932. Wikilivres. (englanniksi)
  • Howard, Robert E.: Rogues in the House. Weird Tales, 1934. Wikilivres. (englanniksi)

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rippke, Dale E.: To the Styx and Beyond (Artikkeli ja kartta Styxin eteläpuolisista alueista) Stygia and the Black Kingdoms, part 1 (REHUPA #189) & part 2 (REHUPA #193). Tallennettu Internet Archiveen. (englanniksi)
  • Rippke, Dale E.: The Blue East (Artikkeli ja kartta Vilayetin itäpuolisista alueista) REHupa # 201. (englanniksi)
  • The Hyborian Age (Hyborian Age d20 Campaign Site) hyboria.xoth.net. Viitattu 20.7.2012. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Hyborian Age Alun perin Conan Saga. numerot 50–54 ja 56. Marvel. Viitattu 13.7.2012. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y Howard, The Hyborian Age.
  3. a b c d Ks. Howardin maailmastaan piirtämät kartat[1][2].
  4. a b c d e f g h i j k l m n o p q Rippke: To the Styx and Beyond.
  5. a b c d e f g h i j k l m Rippke: The Blue East.
  6. Howard, Notes on the Various Peoples..., kappale "Aquilonia".
  7. a b Howard, Notes on the Various Peoples..., kappale "The Westermarck".
  8. Howard, Phoenix of the Sword, II luku.
  9. a b c Nations of the Hyborian Age Hyborian Age d20 Campaign Site, hyboria.xoth.net. Viitattu 20.7.2012. (englanniksi)
  10. Howard, Rogues in the House, III luku.
  11. Thomas, G. W.: Conan and the Cthulhu Mythos The Kings of the Night. Viitattu 19.7.2012. (englanniksi)
  12. Scale of the Thurian Continent Hyborian Age d20 Campaign Site, hyboria.xoth.net. Viitattu 31.7.2012. (englanniksi)
  13. Howard, The Phoenix on the Sword, johdantokappale. ("But the proudest kingdom of the world was Aquilonia, reigning supreme in the dreaming west.")
  14. Howard, The Phoenix on the Sword, luvut I ja II.
  15. Howard, The Hour of the Dragon.
  16. Conan voittaja, Markku Sadelehdon esipuhe.
  17. Cartes du monde hyborien Les Chroniques Nemediennes. Viitattu 12.7.2012. (ranskaksi)