Entomofagia
Entomofagia on hyönteisten käyttöä ihmisen ruokana. Ihminen on syönyt hyönteisiä kautta historian etenkin länsimaiden ulkopuolella, ja 2000-luvulla hyönteisruoan laillisuus on lisääntynyt myös Euroopan unionin alueella.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ihmiset ovat käyttäneet hyönteisiä ravintonaan vuosituhansien ajan. Hyönteisten syönti on nykyisin länsimaissa epätavanomaista, mutta se on edelleen yleistä ja laajasti hyväksyttyä osissa Latinalaista Amerikkaa, Afrikkaa ja Aasiaa sekä Australian aboriginaalien keskuudessa.[1]
Hyönteisten syöntiä on esitetty ratkaisuksi maailman uhkaavaan ruokapulaan. Hyönteisissä on paljon proteiineja, niiden kasvattaminen rasittaa ympäristöä selvästi vähemmän kuin useimpien muiden proteiininlähteiden tuottaminen, ja hyönteisruokaa voi tuottaa halvalla suuria määriä.[2]
Eurooppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euroopassa vielä muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset söivät hyönteisiä. Antiikin Kreikassa heinäsirkkoja pidettiin herkkuna ja Aristoteles mainitsee syöneensä kaskaita. Roomalaisten ruokavalioon kuuluivat puolestaan toukat. Plinius mainitsee mahdollisesti tamminkaisen toukkiin viitaten, että toukkia lihotettiin ennen niiden syömistä.[3] Karjanhoito ja maanviljelys syrjäyttivät vähitellen hyönteisten syönnin. Ainakin Etelä-Ranskassa tosin syötiin heinäsirkkoja vielä 1700-luvulla, ja turilaita on syöty ainakin Ranskassa, Saksassa, Italiassa, Moldaviassa ja Valakiassa aina 1900-luvulle asti.[4]
Euroopassa tärkein hyönteisten markkina ovat kalan ja lemmikkieläinten rehut. Lisäksi hyönteisproteiinin käyttö on ollut sallittua turkiseläinten rehuissa. Vuodesta 2021 lähtien hyönteisistä prosessoitua valkuaista oli sallittua käyttää myös sian ja siipikarjan rehuissa, ja sen jälkeen investoinnit hyönteistuotantoon ovat olleet kasvussa. Hyönteisproteiinin korkea hinta rajoittaa vielä sen laajempaa käyttöä. Esimerkiksi kalajauhoon verrattuna hyönteisproteiinin kilohinta on kaksinkertainen.[5]
Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa on sota- ja pula-aikoina syöty muurahaisten munia.[2][6] Hyönteisten kasvattaminen ja myyminen elintarvikkeena on ollut Suomessa kiellettyä vuoteen 2017 asti, mikä on johtunut tavasta, jolla Suomessa on tulkittu Euroopan unionin uuselintarvikeasetusta. Asetuksen tulkinnan muutoksen seurauksena hyönteiset tulivat Suomen elintarvikekauppoihin vuoden 2017 lopussa. Sama oli jo aiemmin tapahtunut joissain muissakin EU:n jäsenvaltioissa. Muutoksen seurauksena hyönteistuotantoon aletiin soveltaa elintarvikelainsäädännön vaatimuksia ja niiden valvontaa.[7][8][9]
Muutoksen jälkeen Suomessa seurasi hyönteisruokabuumi[10]. Ympäri maata perustettiin hyönteisfarmeja[10]. Suomessa oli parhaimmillaan yli 70 hyönteiskasvattajaa tai jalostajaa[11]. Esimerkiksi Loviisaan perustettiin vuonna 2018 Euroopan suurin sirkkakasvattamo[11]. Tunnetutkin yritykset toivat markkinoille hyönteistuotteita, kuten sirkkaleipiä, jotka herättivät huomiota maailmalla[10]. Raaka-aineiden heikko saatavuus kuitenkin nosti tuotteiden hintoja tasolle, jota kuluttajat eivät halunneet maksaa[10]. Erään kasvattajan mukaan lihan valmistus on Suomessa niin tuettua, ettei sen kanssa pysty kilpailemaan[12]. Vuoden 2021 alkuun mennessä buumi oli mennyt ohi ja useimmat sirkkafarmit olivat lopettaneet toimintansa.[10]
Vuonna 2022 elintarvike- ja rehutarkoituksessa kasvatettuja lajeja olivat mustasotilaskärpänen, kotisirkka, jauhopukki ja kuhnurintoukka[5].
Aasia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähi-idässä ja Etelä-Aasiassa entomofagia ei ole historiallisesti ollut kovin yleistä. Kolmannessa Mooseksen kirjassa mainitaan luvussa 11: ”Kaikki siivekkäät nelijalkaiset pikkueläimet olkoot teille iljetys. Siivekkäistä nelijalkaisista pikkueläimistä saatte kuitenkin syödä sellaisia maassa hyppiviä lajeja, joiden reidet nousevat muuta ruumista korkeammalle. Näistä saatte syödä kaikkia heinäsirkka-, hepokatti-, kenttäsirkka- ja kulkusirkkalajeja. Kaikki muut siivekkäät nelijalkaiset pikkueläimet olkoot teille iljetys.”[13] Paimentolaiskansat kuten beduiinit käyttivät ravinnokseen kulkusirkkoja. Hyönteisiä on syöty myös paikoittain Assamissa Intiassa ja Nepalissa.[3]
Entomofagia on ollut yleisempää Kaakkois-Aasiassa. Etenkin kovakuoriaiset ovat olleet suosittuja ravinnon lähteitä. Syötyjä lajeja ovat esimerkiksi Rhynchophorus schah ja Lethocerus indicus. Muita ravinnoksi käytettyjä hyönteisiä ovat muurahaiset ja mehiläiset. Itä-Aasiassa ehkäpä tunnetuin ravinnoksi käytetty hyönteinen on mulperiperhonen ja etenkin sen toukkien kotelot. Toukat tunnetaan myös silkin tuottajina. Koteloita syödään Kiinassa ja Koreassa. Muihin Itä-Aasiassa syötyihin hyönteisiin kuuluvat esimerkiksi heinäsirkat, perhosentoukat ja kovakuoriaiset.[3]
Afrikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hyönteisten käyttö ravintona on melko yleistä Afrikassa. Suosituimpiin syötyihin hyönteisiin kuuluvat perhosentoukat, joista tunnetuimpia on Gonimbrasia belina. Muita suosittuja ravinnoksi käytettyjä hyönteisiä ovat esimerkiksi kulkusirkat kuten Schistocerca gregaria ja termiitit, joista jälkimmäiset monilla alueilla parveilevat sadekauden aikana.[3] Moni afrikkalainen kansa saa hyönteisistä viidestä kymmeneen prosenttia proteiinistaan. Hyönteiset ovat arvokas proteiinin lisä niinä aikoina, kun muita proteiinin lähteitä on niukasti, kuten kalastus- ja metsästyskauden päätyttyä tai kuivalla kaudella.[14] Hyönteisten käyttö ravintona on kuitenkin vähentynyt, mikä saattaa johtua esimerkiksi hyönteismyrkkyjen lisääntymisestä.[3]
Syötäviä lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ihminen käyttää ravinnokseen noin 2000 hyönteislajia. Eniten eri lajeja syödään Meksikossa, jossa syödään 549:ää lajia. Amazonin alueella syödään 428:aa ja trooppisessa Afrikassa säännöllisesti 250:tä lajia. Hyönteislajiston soveltuvuus ihmisravinnoksi tunnetaan melko rajallisesti, ja lajien syötävyys perustuu pääasiassa vanhaan perimätietoon, ei tieteelliseen tutkimukseen.[15]
Hyönteisiä syödään useimmiten niiden toukkavaiheessa. Syötäviä perhoslajeja tunnetaan yli kaksisataa, useimmat riikinkukkokehrääjien heimosta. Keisarinperhosen mopanetoukat ovat Afrikassa hyvin suosittua ruokaa. Kovakuoriaisista suosittuja ruokaa ovat jäärät, kärsäkkäät ja lehtisarviset, joita syödään paljon etenkin Kaakkois-Aasiassa. Erilaiset sirkat, kuten kulkusirkat, heinäsirkat ja hepokatit ovat maailmanlaajuisesti suosittua ja helposti pyydystettävää hyönteisruokaa, ja syötäviä lajeja tunnetaan yli 60. Termiittejä syödään etenkin Afrikassa. Myös esimerkiksi torakoita, kummitussirkkoja, sääskiä, kärpäsiä, vesihyönteisiä, luteita, kirvoja, jättiläiskaskaita sekä pistiäisiä kuten mesipistiäisiä, ampiaisia ja muurahaisia käytetään ravinnoksi monissa maissa. Muurahaisten toukat ovat suurta herkkua etenkin Meksikossa, mutta niitä syödään yleisesti välipalana myös Aasiassa.[16]
Kasvattaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syötäviä hyönteisiä voi kerätä luonnosta, mutta laajamittainen ravintokäyttö edellyttää niiden kasvattamista.[17] Kasvatusprosessi voidaan jakaa kasvatukseen, lajitteluun, jälkikäsittelyyn ja jakeluun. Hyönteisiä tuotetaan nykyisin niin pienissä kasvattamoissa kuin valtavissa, pitkälle automatisoiduissa tuotantolaitoksissakin. Suuria tuotantoyhtiöitä on esimerkiksi Kiinassa, Afrikassa ja Amerikassa. Euroopan unionin alueella pisimmällä hyönteisten tuotannossa ollaan Alankomaissa. Euroopan suurimmat hyönteisten tuottajat tuottavat hyönteisiä kuitenkin pienimuotoisesti lähinnä lemmikkimarkkinoille, sillä tiukka EU-lainsäädäntö ja korkeat työvoimakustannukset rajoittavat suurtuotantoa.[18] Kotikasvatukseen helpoimpia lajeja ovat jauhomadot ja erilaiset sirkat.[19]
Hyönteisiä kasvatetaan esimerkiksi konteissa. Niiden kasvatusympäristöistä tehdään sellaisia, johon ne ovat luontaisestikin tottuneet. Moni laji esimerkiksi viihtyy ahtaissa ja pimeissä paikoissa vieri vieressä. Hyönteiset teurastetaan pakastamalla, jolloin ne vaipuvat ensin horrokseen ennen kuolemistaan.[20]
Ravintosisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hyönteisten proteiinipitoisuuden lajikohtainen vaihtelu on suurta jopa saman lahkon sisällä. Kuivatussa hyönteisessä on keskimäärin yli 50 prosenttia proteiineja, josta 17 prosenttia ihmiselle välttämättömiä. Tuoreissa hyönteisissä proteiinipitoisuudet vaihtelivat FAO:n ja Wageningenin yliopiston tutkimuksessa seitsemän ja 48 prosentin välillä: esimerkiksi tuoreiden sirkkojen proteiinipitoisuus oli 8–25 prosenttia ja jauhomatojen 14–25 prosenttia. Meksikossa analysoitujen 78 paikallisen hyönteislajin energiapitoisuudet 100 grammaa kohti vaihtelivat 290 ja 760 kilokalorin välillä, ja proteiinia niissä oli 15–81 prosenttia painosta. Afrikkalaisessa tutkimuksessa 24 kuivatun syötävän hyönteisentoukan energiapitoisuus oli keskimäärin 460 kilokaloria 100 grammaa kohti, proteiinipitoisuus 64 prosenttia ja rasvapitoisuus 16 prosenttia. Harvojen hyönteislajien aminohappokoostumusta on analysoitu niin tarkasti, että tiedettäisiin, saako niistä kaikkia kahdeksaa välttämätöntä aminohappoa.[21]
Kuivatussa jauhomadossa on rasvaa 33 prosenttia painosta eli lähes saman verran kuin kuivatussa naudanlihassa. Sen rasvakoostumus on kuitenkin erilainen. Omega-3-rasvoja jauhomadosta on 9 prosenttia eli yli 20-kertainen määrä naudanlihaan verrattuna. Tyydyttynyttä rasvaa jauhomadossa on 8 prosenttia eli vain puolet naudanlihan määrästä.[22]
Hyönteistoukissa on runsaasti myös hivenaineita ja vitamiineja. Joidenkin tutkimusten mukaan 100 grammaa keitettyjä toukkia riittää tyydyttämään ihmisen päivittäisen hivenaineiden ja eräiden vitamiinien tarpeen. Hyönteislajien välillä on kuitenkin suuria eroja niiden hivenaine- ja vitamiinipitoisuuksissa, eikä niitä ole vielä tutkittu kovinkaan paljon.[23]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Huldén, Lena: Minikarjaa: Hyönteiset ruokana. Like, 2015. ISBN 978-952-01-1274-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ MSN Encarta: Entomophagy (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Kemppainen, Jouni K.: Hyönteisten syönti pelastaisi maailman – mutta miltä ne maistuvat? HS.fi. 3.4.2015. Arkistoitu 7.6.2015. Viitattu 26.7.2015.
- ↑ a b c d e Kenneth F. Kiple ja Kriemhild Coneè Ornelas: The Cambridge World History of Food, s. 546–553. Cambridge University Press, 2000. ISBN 0 521 40216 6. (englanniksi)
- ↑ Huldén 2015, s. 19–26, 50.
- ↑ a b Kiinnostus hyönteisalaan viriämässä uudelleen Suomessa – sinunkin koirasi voi pian syödä kärpäsentoukkaproteiinia Yle Uutiset. 18.8.2022. Viitattu 19.8.2022.
- ↑ Muurahaisten munat (Arkistoitu – Internet Archive) Apteekki.fi
- ↑ Suomi sallii hyönteisten pääsyn elintarvikemarkkinoille Maa- ja metsätalousministeriö, 2017
- ↑ Emma Grünn: Hyönteiset sallitaan ruoaksi Suomessa Yle uutiset. 20.9.201. Viitattu 22.11.2017.
- ↑ Sanna Vaitjoki: Hyönteisruoka tulee! 5 syytä, joiden vuoksi sinunkin kannattaa syödä hyönteisiä Yhteishyvä. 20.11.2017. Viitattu 22.11.2017.
- ↑ a b c d e Sirkkojen piti olla tulevaisuuden ruokaa, mutta kukaan ei halunnutkaan syödä niitä – IL-raportti sirkkabuumin tuhosta www.iltalehti.fi. Viitattu 21.8.2021.
- ↑ a b Suomalainen ei ole vielä valmis sirkansyöjäksi – hype hyytyi kolmessa vuodessa Yle Uutiset. 19.2.2020. Viitattu 19.8.2022.
- ↑ Euroopan suurimmaksi aikonut hyönteistehdas lopettaa toimintansa Suomessa: "Ei ole kannattavaa" Yle Uutiset. 14.1.2019. Viitattu 19.8.2022.
- ↑ Kolmas Mooseksen kirja - Puhtaat ja saastaiset eläimet raamattu.fi. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 1.12.2017. (englanniksi)
- ↑ Huldén 2015, s. 88, 119.
- ↑ Huldén 2015, s. 32, 87–88.
- ↑ Huldén 2015, s. 88–113.
- ↑ Huldén 2015, s. 231.
- ↑ Huldén 2015, s. 238–242.
- ↑ Huldén 2015, s. 245.
- ↑ Riikka Happonen: Maistuisiko jauhomatorulla? Kotisirkat ja muut hyönteiset ehtivät jo ensi vuonna ruokakauppoihin Kaleva. 21.3.2017. Viitattu 23.11.2017.
- ↑ Huldén 2015, s. 119–125.
- ↑ Huldén 2015, s. 128–129.
- ↑ Huldén 2015, s. 130–132.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Entomofagia Wikimedia Commonsissa
- Hyönteisravinto.info (Arkistoitu – Internet Archive)