Hversu Noregr byggðist

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hversu Noregr byggðist (”Miten Norja asutettiin”) on toinen niistä keskiajan islantilaiseen saagakirjallisuuteen kuuluvista teksteistä, jotka luetaan myyttisestä Fornjótr-jättiläisestä ja tämän suvusta kertoviin tarinoihin (Frá Fornjóti ok hans ættmönnum). Toinen näistä sisällöllisesti samalle tarinamateriaalille pohjautuva ja mahdollisesti samasta lähteestä juontuva teksti on Norjan löytäminen. Hversu Noregr byggðist kertoo myyttisen tarinan Norjan synnystä ja kuvaa samalla muutamien norjalaisten kuninkaiden polveutumista tarinassa mainituista myyttisistä ja tarunhohtoisista hahmoista, alkaen Fornjótr-jättiläisestä ja tämän pojista, joista Nórr antaa myös nimensä valloittamalleen alueelle, ”Nórrin tielle” (isl. Norvegr) eli Norjalle. Teksti käsittelee samankaltaista tarinamateriaalia kuin useat muinaissaagat, minkä vuoksi myös Hversu Noregr byggðist luetaan muinaissaagoihin, vaikka se poikkeaakin näistä muodoltaan ja tyyliltään. Hversu Noregr byggðist on säilynyt pelkästään Flateyjarbók-käsikirjoituksessa.[1]

Ajoitus ja alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekstin Hversu Noregr byggðist iästä ja sen suhteesta toiseen edellä mainittuun tekstiin Norjan löytäminen on esitetty erilaisia näkemyksiä. Yleisesti ottaen Hversu Noregr byggðist -tekstiä pidetään näistä kahdesta lähteestä nuorempana, vaikka onkin esitetty myös sellaisia näkemyksiä, joiden mukaan Hversu Noregr byggðist olisi toiminut esikuvana viimeksi mainitulle. Flateyjarbókiin Hversu Noregr byggðist -tekstin lisäsi toinen käsikirjoituksen kirjoittajista, Magnús Þórhallsson. Hän ei kuitenkaan oletettavasti ole ollut tekstin alkuperäinen laatija, huolimatta siitä, että todennäköisesti juuri hän on lisännyt sen alkuun lyhyen johdantovirkkeen, jonka jälkeen tarina alkaa Norjan löytäminen -tekstiä myötäillen Fornjótrista ja tämän jälkeläisistä.[2]

Mikäli Snorri Sturluson laati Norjan löytäminen -tekstin, kuten esimerkiksi Finnbogi Guðmundsson (1965) on esittänyt, on Hversu Noregr byggðist mahdollisesti kirjoitettu vasta aikaisintaan vuosien 1225–1230 välisenä aikana. Sigurður Nordal (1944-1945) on esittänyt, että Hversu Noregr byggðist olisi johdanto sitä seuraaville sukupuille, joissa listataan Haraldr Kaunotukan (isl. hárfagri) esi-isät aina pakanajumala Óðinniin, Troijan sankareihin, roomalaisten jumalaan Saturnukseen sekä Raamatun Aatamiin saakka. [3]

Hversu Noregr byggðist osana Flateyjarbókia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elizabeth Ashman Rowe (2000) on esittänyt, että Hversu Noregr byggðist olisi eräänlainen Magnús Þórhalssonin vastaus sen ja Norjan kuninkaiden sukupuiden listaamisen jälkeen seuraavaan Eirekr Kaukomatkaajan saagaan ja Norjan löytäminen -tekstiin, jotka kummatkin ensimmäinen Flateyjarbókin kirjoittajista, Jón Þórðarson, oli lisännyt käsikirjoitukseen. Hän on katsonut, että Hversu Noregr byggðist -tekstin yhteys Eirekr Kaukomatkaajan saagaan olisi olennainen syy siihen, miksi teksti on lisätty käsikirjoitukseen. Kyseinen saaga kertoo Fornjótrin jälkeläisiin kuuluvan Þrándrin pojasta Eirekristä, jonka isä on antanut tarinan mukaan nimen myös hallitsemalleen Trondheimin alueelle (isl. Þrándheimr). Saagassa Eirekr matkaa itään etsimään kuolemattomien maata (paratiisia) ja saapuu Konstantinopoliin (isl. Miklagarðr), missä saa vastaukset paratiisia koskeviin kysymyksiinsä. Yhdessä Eirekr Kaukomatkaajan saagan kanssa Hversu Noregr byggðist luo kristillistyneemmän myytin Norjan perustamisesta verrattuna siihen myyttiin, jonka Norjan löytäminen -tekstiin liitetty Snorri Sturluson luo teoksensa Heimskringla alussa olevassa Ynglinga sagassa. Viimeksi mainitussa Ynglingien kuningassuvun esi-isien, aasa-jumalien, kerrotaan olleen peräisin Troijasta. Hversu Noregr byggðist ja Eirekr Kaukomatkaajan saaga taas luovat kuvan kristillisen kulttuurin siirtymisestä Norjaan kristikunnan itäisestä osasta jo norjalaisen kuningasvallan varhaisimpina hetkinä. Näin ne luovat Norjan kuningasvallasta kuvan, joka on hieman vähemmän pakanallinen.[4]

Hversu Noregr byggðist näyttää muutenkin häivyttävän yhteyksiä aasa-jumaliin. Toisin kuin tekstissä Norjan löytäminen, jossa kerrotaan Fornjótrin jälkeläisen Thorrin uhraavan pakanajumalille, Hversu Noregr byggðist -tekstin mukaan kveenit uhraavat Thorrille itselleen. [5]

Maantieteellisesti Hversu Noregr byggðist keskittyy Norjaan ja sen koillispuolella oleviin salaperäisiin alueisiin sen sijaan että kertoisi Górrin matkoista Itämeren alueelle tai Tanskaan, kuten Norjan löytäminen tekee. Näin se kääntää painopistettä pois Tanskasta, aikana, jolloin norjalainen kuningasdynastia oli tullut päätökseensä Olavi Haakoninpojan kuoltua ja vallan painopiste siirtyi kuningatar Margareetan myötä islantilaisille epäedullisempaan suuntaan eli Tanskaan. [6]

Hversu Noregr byggðist lähteenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekä Hversu Noregr byggðist että Norjan löytäminen -tekstejä on joissain yhteyksissä tulkittu lähteinä, jotka kertoisivat historiallisista tapahtumista ja todellisista muinaisista kuninkaista. Kyseiset tekstit edustavat kuitenkin myyttejä eivätkä historiankirjoitusta. Fornjótrin eli "Muinaisen jätin" jälkeläisten nimistä suuri osa viittaa johonkin talviseen elementtiin (esim. Snær eli ”lumi”, Drífa eli ”räntä”). Fornjótrin pojat taas näyttävät kukin olevan jonkin luonnonelementin antropomorfinen ilmentymä: tuli (Logi), ilma (l. tuulet, Kári) ja vesi (l. meri, Hlér). Nimet ovat näin ollen symbolisia, eivätkä todennäköisesti viittaa todellisiin historiallisiin henkilöihin. On myös oletettu, että Fornjótrin sukupuu, jossa norjalaisten kuninkaiden alkuperä jäljitettiin muinaisiin jättiläisiin pakanajumala Óðinnin sijaan, olisi suhteellisen nuorta alkuperää.[7]

Hversu Noregr byggðist suurvalta-ajan Ruotsissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hversu Noregr byggðist kuvaa norjalaisten myyttistä esihistoriaa ja sen muinaisia kuninkaita. Vaikka se ei suoraan kuvaakaan ruotsalaista muinaisuutta, pohjolan eri alueiden ja muinaisten kuninkaiden kuvaus kiinnosti oppineita myös suurvalta-ajan Ruotsissa, missä islantilaiset muinaissaagat ylipäätään olivat alkaneet herättää kiinnostusta erityisesti 1600-luvulta alkaen. Niiden katsottiin olevan lähteitä, jotka voisivat kertoa jotain Ruotsin muinaisesta ja loistokkaasta menneisyydestä, josta muuten oli saatavilla hyvin vähän lähteitä. Tämän seurauksena muinaissaagoja käytettiin ilman asianmukaista lähdekritiikkiä myös suurvaltaideologian rakennusaineena ja propagandatarkoituksessa, huolimatta siitä, että osa aikalaistutkijoista suhtautui muinaissaagojen lähdearvoon epäillen jo tuolloin. Ruotsalaiset eivät kuitenkaan enää ymmärtäneen saagojen kieltä, muinaisislantia, ja monia tekstejä käännettiin siksi ruotsiksi tai latinaksi. Hversu Norekr byggðist ilmestyi käännettynä Eric Julius Björnerin teoksessa Nordiska kämpa dater vuonna 1737 (Stockholm: Horn).[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aalto, Sirpa. 2018. ”Suomen muinaiset kuninkaat” – todellisuus nimien takana. (Glossae-blogi 2.2.2018).
  • Ashman Rowe, Elizabeth. 2000. Origin legends and foundation myths in Flateyjarbók. Teoksessa Old Norse Myths, Literature and Society Old Norse myths, literature and society: The proceedings of the 11th International Saga Conference, 2-7 July 2000, University of Sydney, toim. Geraldine Barnes & Margaret Clunies Ross. Sydney: Centre for Medieval Studies, University of Sydney, 441-454.
  • Busch, Kay. 2004 [2002]. Großmachtstatus & Sagainterpretation. Die schwedischen Vorzeitsagaeditionen des 17. und 18. Jahrhunderts. Vol I: Beschreibung. Väitöskirja. Friedrich-Alexander-Universität Erlangen-Nürnberg (FAU), Philosophische Fakultät und Fachbereich Theologie.
  • Clunies Ross, Margaret. Snorri Sturluson's Use of the Norse Origin-Legend of the Sons of Fornjótr in his Edda. Arkiv för nordisk filologi 98 (1983): 47-66.
  • Finnbogi Guðmundsson (toim.). 1965. Orkneyinga saga, Legenda de Sancto Magno, Magnúss saga skemmri, Magnúss saga lengri, Helga fláttr ok Úlfs. Íslenzk fornrit 34. Reykjavík: Hið Íslenzka fornritafélag.
  • Finnur Jónsson. 1923. Den oldnorske og oldislandske litteraturs historie, 2. Køpenhavn: G. E. C. Gad.
  • Kanerva, Kirsi. 2015. Muinaista menneisyyttä etsimässä. Saagakäännöksiä ja riimututkimusta Ruotsin suurvalta-ajalta.Teoksessa Kirjoista kokoelmaksi. Kansansivistystä ja kansainvälisyyttä Turun kaupunginkirjastossa 1800–1900-luvuilla , toim. Kaisa Hypén, Leila Koivunen & Janne Tunturi. Turku: Avain, 246–254.
  • Mitchell, Stephen A. 1993. Fornaldarsögur. Teoksessa Medieval Scandinavia. An Encyclopedia, ed. Phillip Pulsiano. New York and London: Garland Publishing 1993, 206–208.
  • Sigurður Nordal (toim.). 1944-45. Flateyjarbók, 1. Akranes: Flateyjarútgáfan.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur . Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.
  • Wawn, Andrew. 2006. Whatever Happened to Úlfs saga Uggasonar? Teoksessa The Fantastic in Old Norse/Icelandic Literature: Sagas and the British Isles; Preprint Papers of The 13th International Saga Conference; Durham and York, 6th-12th August, 2006, toim. John McKinnell, David Ashurst & Donata Kick. Durham: The Centre for Medieval and Renaissance Studies, Durham University, 2: 1015–1024.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Clunies Ross 1983,54; Mitchell 1993, 207; Ashman Rowe 2000, 442–443; Busch 2004 [2002], 139; Simek & Hermann Pálsson 2007, 200–201, 296–297.
  2. Finnur Jónsson 1923, 652; Clunies Ross 1983, 55; Ashman Rowe 2000, 443, 450–451.
  3. Ashman Rowe 2000, 443.
  4. Ashman Rowe 2000, 442, 447–448, 450.
  5. Ashman Rowe 2000, 450.
  6. Ashman Rowe 2000, 448, 452.
  7. Clunies Ross 1983, 54; Ashman Rowe 2000, 450; Simek & Hermann Pálsson 2007, 200–201; Aalto 2018.
  8. Busch 2004 [2002], 139; saagojen merkityksestä ja kääntämisestä suurvalta-ajan Ruotsissa, ks. Kanerva 2015; aikalaiskritiikistä esim. Wawn 2006, 1015–1016.

Käännökset ja editiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]