Hurtti ukko

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo runosta. Lehdestä kerrotaan artikkelissa Hurtti Ukko (lehti) ja marssista artikkelissa Hurtti Ukko (marssi).

Hurtti ukko (myös Hurtti Ukko, ruots. Gamle Hurtig) on Johan Ludvig Runebergin runoteoksen Vänrikki Stoolin tarinat vuonna 1848 ilmestyneeseen ensimmäiseen kokoelmaan sisältyvä runo. Runo kertoo Suomen sotaan osallistuvasta vanhasta ruotusotamiehestä. Sana "hurttiukko" on vakiintunut suomen kielessä tarkoittamaan vanhemman puoleista ja palveluskelpoisuudeltaan kyseenalaista reserviläistä.

Ruotsin kuningaskunnan armeijassa Kuopion komppaniassa palveli ruodussa 54 (Siilinjärven Räimästä) Adam Mechelin Hurtig (s. 1769), joka oli Suomen sodan aikoihin noin 39–40-vuotias.[1] [2] Suomen sodassa Ruotsin puolella taistelleet olivat keskimäärin noin 35-vuotiaita ruotusotilaita. Joukko-osastossa saattoi tosin olla kirjoilla lapsia tai teini-ikäisiä nuoria.

Karl Collan sävelsi Runebergin runoon Hurtti-Ukko-marssin, josta tuli Kainuun prikaatin kunniamarssi.

Hurtig runon tarkoittamassa mielessä tarkoittaa urheaa. Nykysuomessa sana hurttiukko on alkanut myöhemmin tarkoittaa palveluskunnoltaan vajaakuntoista sotilasta. Kielteistä sivumerkitystä sanalle on tuottanut myös Suomen puolustusvoimien aikaisempi komentaja, kenraali Gustav Hägglund 2009 vaatimalla hurttiukkoja pois reservistä (ensimmäisen luokan varareserviiin).[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]