Huopa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Erivärisiä huopia.
Huovutusneuloja käytetään neulahuovutuksessa.

Huopa on villasta valmistettua kutomatonta kangasta, jossa villan kuidut ovat takertuneena toisiinsa ja muodostavat yhtenäisen kangaspinnan. Huovasta valmistetaan muun muassa hattuja ja jalkineita. Huopapeittoa kutsutaan usein viltiksi tai filtiksi. Huopaa, nykyisin usein tekokuiduista valmistettua, käytetään myös teollisuudessa suodatin- ja viirakankaina sekä puristinhuopana.

Vanhimmat tunnetut huovutetut työt ovat peräisin Aasiasta noin ajalta 600–200 eaa. Suomessa huovutuskäsitöitä on tehty perinteisesti maan itäosissa.[1]

Valmistaminen ja ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Huovutus

Huovutus on menetelmä, jossa villakuidusta valmistetaan huopaa. Tämä tapahtuu yleisimmin lämpimän veden, emäksisen aineen ja mekaanisen muokkauksen avulla. Villa on ainut tekstiilikuitu, joka huopuu. Huovan ominaisuudet ovatkin vahvasti sidoksissa villan ominaisuuksiin. Villakuitu on pinnaltaan suomuista, ja huovutus perustuu villakuitujen suomujen takertumiseen toisiinsa mekaanisen muokkauksen aikana. Kun villakuituja hierotaan toisiaan vasten lämpimässä vedessä, suomut ovat auki ja kuidut takertuvat toisiinsa. Kylmällä vedellä huuhdottaessa kuidun suomut sulkeutuvat ja kiinnittyvät toisten kuitujen suomuihin, jolloin muodostuu huopaa. Huovutusmenetelmät voi karkeasti jakaa kolmeen eri tekniikkaan: karstatusta villasta huovuttaminen, neuleen tai virkkaustyön huovuttaminen pesukoneessa ja neulahuovutus. Eri tekniikoita voidaan käyttää saman tuotteen eri valmistusvaiheissa.[1]

Karvahuopa on eri eläinten karvoista valmistettua huopaa, jota käytetään muun muassa korkeatasoisten hattujen valmistukseen. Villieläinten karvoista valmistettua karvahuopaa on pidetty parempilaatuisena kuin tarhaeläinten. Karvahuopa on useimmiten sekoitus eri eläinten karvoista. Niiden vanuttaminen hatuksi tapahtuu niin, että karvasekoitus puhalletaan rei’itetylle telineelle ja huuhdotaan sitten lämpimällä vedellä. Näin karvat vanuttuvat yhteen ja muodostavat hatunteelmän.[2]

Niin sanottuja majavahattuja tehdään pohjoisamerikkalaisen majavan ja piisamirotan karvoista valmistetusta castor-huovasta.[3] Majava- eli kastorhattuja on monia eri malleja, ja ne olivat suosittuja 1500–1600-lukujen Englannissa ja Ranskassa. Majavahattu on eri asia kuin majavanturkiksesta valmistettu majavalakki.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lublin, J. ja Willny, H.: Kauppatavarat: Pukimet ja kudonnaiset. Helsinki: Tammi, 1948.
  1. a b Joensuun yliopisto, Integroitu käsityö. Huovutus. Sivu luettu 17.2.2007.
  2. Lublin 1948 s. 237
  3. Lublin 1948 s. 35
  4. Eurooppa - majavahatut päässä kirkossa ja ruokapöydässä Tunturisuden susisivut. Viitattu 27.7.2013.
Tämä vaatetukseen, muotiin tai kauneudenhoitoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.