Norfolkinaraukaria
| Norfolkinaraukaria | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Paljassiemeniset Pinophyta |
| Lahko: | Cupressales |
| Heimo: | Araukariakasvit Araucariaceae |
| Suku: | Araukariat Araucaria |
| Sektio: | Eutacta |
| Laji: | heterophylla |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Norfolkinaraukaria (Araucaria heterophylla), suomeksi myös huonearaukaria tai huonekuusi[3], on araukariakasvien heimon araukarioiden sukuun kuuluva havupuulaji.[4] Se on suurikokoinen ainavihanta puu, jota tavataan luonnossa ainoastaan Australialle kuuluvalta Norfolkinsaarelta. Lajin piirteisiin kuuluvat kapean kartiomainen latvus, nuorena neulasmaiset mutta vanhemmiten yleensä suomumaiset lehdet sekä suuret pyöreät kävyt. Norfolkinaraukariaa kasvatetaan laajalti koristepuuna sen luontaisen elinalueen ulkopuolella kaikkialla lämpimän ilmaston alueella. Sitä kasvatetaan myös sisätiloissa viherkasvina.[2]
Muita araukarialajeja ovat muun muassa Etelä-Amerikan chilenaraukaria (Araucaria araucana) ja parananaraukaria (Araucaria angustifolia).[5]
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Norfolkinaraukaria on suurikokoinen ainavihanta puu. Se voi kasvaa yli 50 metriä korkeaksi ja tulla rungon rinnankorkeusläpimitaltaan noin 1,5 metriä paksuksi. Suurimmat tunnetut puut ennen laajamittaisia hakkuita olivat nykyisiä suurempia. Ne saattoivat saavuttaa 70 metrin korkeuden ja kolmen metrin rungon läpimitan.[2]
Norfolkinaraukaria eroaa ulkoisesti muista suvun lajeista lähinnä vanhoillakin puilla kapean kartiomaisena säilyvän latvuksensa ja hedekukintojensa puolesta. Norfolkinaraukaria muistuttaa suuresti lähisukuista pilariaraukariaa (Araucaria columnaris). Nämä kaksi lajia eroavat toisistaan ulkoisesti norfolkinaraukarian kapeampien, alle 15 millimetriä leveiden hedekukintojen ja pienempien, alle neljä millimetriä pitkien vinoneliömäisten hedelehtien puolesta.[6]
Varsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Norfolkinaraukaria on suorarunkoinen puu. Rungon noin viiden senttimetrin paksuiseksi kasvava kuori hilseilee poikittaisina liuskoina. Uloin kuori on väritykseltään harmaata ja sisempi kuori punaruskeaa. Puun latvus on kapean kartiomainen. Puun kasvaessa kehittyvät primääriset oksat muodostavat 5–7 oksan valekiehkuroita ja kasvavat kahdesta kolmeen metriä pitkiksi. Vaakatasossa siirottavat oksat ovat kärjestään kohenevia. Oksien jyrkästi kohenevat haarat kasvavat 30–40 senttimetriä pitkiksi.[2]
Lehdet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaislehdet ovat neulasmaisia ja myöhäislehdet suomumaisia. Nuorten puiden lehdet ovat varhaislehtiä, kun taas vanhemmilla puilla primääristen oksien lehdet ovat myöhäislehtiä ja jälkisilmuista kehittyneiden sekundääristen oksien lehdet ovat varhaislehtien kaltaisia. Muodoltaan puikean tai kolmiomaisen suomumaiset myöhäislehdet ovat yleensä neljästä seitsemään millimetriä pitkiä ja kolmesta neljään millimetriä leveitä. Lehden laidat ovat ehyet ja kärki taakäänteinen. Ilmarakoja on lehden kummallakin pinnalla.[2]
Kukinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksikotisen kasvin hede- ja emikukinnot kehittyvät samaan yksilöön. Kukinnot kehittyvät kärkisilmuista ja kasvavat tavallisesti yksittäin. Hedekukinnot eli hedekävyt ovat neljästä viiteen senttimetriä pitkiä, 10–15 millimetriä leveitä ja aluksi pystyjä, mutta lopulta riippuvia. Hedelehden kapea perä on kolmesta neljään millimetriä pitkä, ja vinoneliömäinen lapa kolmesta neljään millimetriä pitkä sekä noin neljä millimetriä leveä. Hedelehdellä on 10–12 tasasoukkaa siitepölyä tuottavaa pölylokeroa.[2]
Emikukinnot eli kävyt ovat pystyjä, 7,5–10,5 senttimetriä pitkiä, 8–11,5 senttimetriä leveitä ja muodoltaan pallomaisia tai lähes pallomaisia. Peitinsuomuista muodostuneet käpysuomut ovat 3,5–4 senttimetriä pitkiä, 2,5–3 senttimetriä leveitä ja muodoltaan kiilamaisen viuhkamaisia. Surkastuneet emisuomut ovat siemeniä kapeampia. Siemenet ovat 2,5–3 senttimetriä pitkiä, 1,2–1,5 senttimetriä leveitä ja muodoltaan hieman litteän kiilamaisen pitkänpyöreitä.[2]
-
Rungon kuori hilseilee poikittaisina liuskoina. -
Varhaislehdet ovat neulasmaisia. -
Myöhäislehdet ovat suomumaisia. -
Kävyt ovat suuria ja pyöreitä.
.jpg)
.jpg)
_Franco_(AM_AK339427-3).jpg)
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Norfolkinaraukariaa esiintyy luonnonvaraisena ainoastaan Australialle kuuluvalla Norfolkinsaarella ja sen lähisaarilla. Saaret olivat suureksi osaksi araukarioita kasvavan metsän peitossa vielä eurooppalaisten saapuessa vuonna 1788. Nykyisin puun elinalue rajoittuu noin 34 neliökilometrin laajuisella Norfolkinsaarella pitkälti Mount Pitt -vuoren ympäristöön Norfolkinsaaren kansallispuistossa. Lajia esiintyy edelleen myös pienemmällä neljän neliökilometrin laajuisella Phillip Islandin saarella Norfolkinsaaren eteläpuolella. Pienellä Nepean Islandin saarella 1700-luvun lopulla eläneet araukariat ovat sittemmin kadonneet.[1]
Elinympäristö ja ekologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Norfolkinaraukarian alkuperäinen elinympäristö on ollut Norfolkinsaaren ainavihanta subtrooppinen metsä.[1] Lajia esiintyy merenpinnan tasolta noin 300 metrin korkeuteen, mutta se on yleisin alle 120 metrin korkeudella.[1][2] Saaren noin 1 350 millimetrin vuotuinen sadanta jakautuu tasaisesti koko vuodelle.[2]
Norfolkinsaaren metsien muut puut ovat olleet 10–20 metriä korkeita lehtipuita ja saniaispuita (Cyathea), jolloin norfolkinaraukaria on noussut kymmeniä metrejä latvuskerroksen ylle. Saaren alkuperäislajiston lehtipuita ovat muiden muassa norfolkinmalvapuu (Lagunaria patersonii), keltislaji Celtis paniculata, oliviolaji Elaeodendron curtipendulum ja limopuulaji Zanthoxylum blackburnia. Saaren alkuperäiset metsät ovat pirstoutuneet ja pitkälti hävinneet, ja nykyisin norfolkinaraukariaa esiintyy luonnossa usein yksittäisinä puina ja pieninä ruohojen tai pensaiden ympäröiminä metsiköinä.[1]
Luontaisen elinalueensa ulkopuolella laajalti kasvatettua norfolkinaraukariaa on pidetty haitallisena vieraslajina Lord Howen saarella. Saarella villiintynyt puu on muuttanut maaperän kemiaa siten, etteivät monien saaren alkuperäislajien siemenet voi siinä itää.[2]
Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alun perinkin pienille saarille rajoittuneen norfolkinaraukarian kanta on supistunut huomattavasti ihmisen vaikutuksesta 1700-luvun lopulta lähtien, ja saarten alkuperäisestä kasvillisuudesta on jäljellä alle kymmenes. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut norfolkinaraukarian vaarantuneeksi lajiksi. Suuri osa saaren metsistä kaadettiin eurooppalaisten saavuttua saarille, ja sen jälkeenkin eurooppalaisten tuomat vieraslajit ovat vahingoittaneet saarten luontaista kasvillisuutta. Erityisesti Phillip Islandilla eurooppalaisten tuomat jänikset, vuohet ja siat tuhosivat lähes kaiken kasvillisuuden. Norfolkinsaarella vieraat puulajit, kuten mansikkaguava (Psidium cattleianum) ja afrikanoliivi (Olea europaea subsp. cuspidata), ovat vallanneet alaa muodostamalla tiheikköjä, joissa saaren alkuperäiset puut eivät pysty kasvamaan.[1]
Norfolkinaraukarian kanta saarella on kasvanut sen jälkeen kun maankäytön suunnittelua on uudistettu ja vieraslajeja on alettu torjua. Suuri osa jäljellä olevista luonnonvaraisista puista kasvaa Norfolkinsaaren kansallispuiston suojelemalla alueella. Lajin luonnonkannan elinalue on kuitenkin edelleen hyvin suppea, ja lisääntyvää maankäyttöä ja turismia sekä vieraslajeja pidetään edelleen uhkana puun tulevaisuudelle.[1]
Merkitys ihmiselle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Norfolkinaraukaria on merkittävä koristekasvi.[2] Puu on lisäksi kuvattu Norfolkinsaaren lippuun.[7]
Norfolkinaraukariaa kasvatetaan yleisesti ulkona koristepuuna kaikkialla maailman lämpimän ilmaston alueilla. Puu on erityisen suosittu merenrantojen läheisyydessä, koska se kestää hyvin suolaa. Se ei kuitenkaan kestä tuulta yhtä hyvin kuin monet muut araukarialajit varsinkaan altistuttuaan pakkaselle.[2] Suomeksi huonekuusenakin tunnettu norfolkinaraukaria on myös yleinen sisätilojen viherkasvi.[2][8]
-
Puu soveltuu merenrantojen istutuksiin. -
Laji voi kasvaa koristepuunakin huomattavan suureksi. -
Puuta kasvatetaan usein myös ruukussa huonekasvina. -
Norfolkinaraukaria on kuvattu Norfolkinsaaren lippuun.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Farjon, Aljos: A Handbook of the World's Conifers: Revised and Updated Edition, s. 194, 206–207. Leiden: Brill, 2017. ISBN 9789004324428. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Thomas, P.: Araucaria heterophylla IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.3.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 206–207.
- ↑ Kassu: Araucaria heterophylla (Salisb.) Franco Finto, Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet.
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö, s. 26. Helsinki: Puutarhaliitto, 2017. ISBN 978-952-7126-05-9.
- ↑ Leena Tähtinen: Pinosaurus heräsi eloon Tiede.fi. Viitattu 15.11.2009. [vanhentunut linkki]
- ↑ Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 194 (Key to the species of Section Eutacta)
- ↑ Norfolk Island Flag and Public Seal Act 1979 (NI) Federal Register of Legislation. Viitattu 7.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Puutarha.net: Norfolkinaraukaria (huonekuusi) puutarha.net. Viitattu 4.3.2021.
| ||||||||||