Hunterinantilooppi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hunterinantilooppi
Täytettyjä hunterinantilooppeja
Täytettyjä hunterinantilooppeja
Uhanalaisuusluokitus: Äärimmäisen uhanalainen [1]
Äärimmäisen uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Alaheimo: Lehmäantiloopit Alcelaphinae
Suku: Beatragus
Heller, 1912
Laji: hunteri
Kaksiosainen nimi
Beatragus hunteri
(P. L. Sclater, 1889)
Levinneisyyskartta
Hunterinantiloopin levinneisyys
Hunterinantiloopin levinneisyys
Synonyymit
  • Damaliscus hunteri (P. L. Sclater, 1889)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Hunterinantilooppi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Hunterinantilooppi Commonsissa

Hunterinantilooppi eli hirola (Beatragus hunteri) on itäisessä Afrikassa elävä äärimmäisen uhanalainen lehmäantilooppilaji. Se luettiin aiemmin topiantilooppien (Damaliscus) sukuun nimellä Damaliscus hunteri, mutta nyttemmin se on erotettu omaan Beatragus-sukuunsa.[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hunterinantilooppia on joskus kutsuttu 'nelisilmäantiloopiksi', koska sen silmien alanurkissa on voimakkaat tummat rauhaset. Hunterinantilooppi painaa 75–160 kg.[3] Sen turkki on väriltään hiekanruskea. Lyyranmuotoiset sarvet muistuttavat impalan sarvia.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hunterinantilooppeja elää luonnonvaraisena Pohjois-Kenian ja Etelä-Somalian rajamailla.[2] Niitä on istutettu myös Etelä-Keniassa sijaitsevaan Tsavon kansallispuistoon vuonna 1963.[2][5] Ei tiedetä tarkkaan, mistä lajin yksilömäärän voimakas väheneminen johtuu; ainakin niiden metsästäminen on melko vähäistä lajin nahan heikkolaatuisuuden vuoksi.[5] Mahdollinen osasyy on kilpailu sen elinalueilla laiduntavan karjan kanssa[5].

Elintavat ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hunterinantiloopit laiduntavat puoliaavikolla ja syövät siellä ruohoa. Yleisin ruokailuaika on varhain aamulla tai myöhään illalla. Naaraat ja poikaset liikkuvat 5–40 yksilön laumoina, joita johtaa yksi reviiriä puolustava uros.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Beatragus hunteri IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b c Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Beatragus hunteri Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 13.2.2012. (englanniksi)
  3. Animal Info (englanniksi)
  4. a b Ultimate Ungulate (englanniksi)
  5. a b c Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 4: Nisäkkäät, matelijat, s. 208–209. Weilin+Göös, 1992. ISBN 951-35-4689-6.