Hunterinantilooppi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hunterinantilooppi
Täytettyjä hunterinantilooppeja
Täytettyjä hunterinantilooppeja
Uhanalaisuusluokitus: Äärimmäisen uhanalainen [1]
Äärimmäisen uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Alaheimo: Lehmäantiloopit Alcelaphinae
Suku: Beatragus
Heller, 1912
Laji: hunteri
Kaksiosainen nimi
Beatragus hunteri
(P. L. Sclater, 1889)
Levinneisyyskartta
Hunterinantiloopin levinneisyys
Hunterinantiloopin levinneisyys
Synonyymit
  • Damaliscus hunteri (P. L. Sclater, 1889)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Hunterinantilooppi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Hunterinantilooppi Commonsissa

Nimi-testi OKIUCN-testi OK

Hunterinantilooppi eli hirola (Beatragus hunteri) on itäisessä Afrikassa elävä äärimmäisen uhanalainen lehmäantilooppilaji. Se luettiin aiemmin topiantilooppien (Damaliscus) sukuun nimellä Damaliscus hunteri, mutta nyttemmin se on erotettu omaan Beatragus-sukuunsa.[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hunterinantilooppia on joskus kutsuttu 'nelisilmäantiloopiksi', koska sen silmien alanurkissa on voimakkaat tummat rauhaset. Hunterinantilooppi painaa 75–160 kg.[3] Sen turkki on väriltään hiekanruskea. Lyyranmuotoiset sarvet muistuttavat impalan sarvia.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hunterinantilooppeja elää luonnonvaraisena Pohjois-Kenian ja Etelä-Somalian rajamailla.[2] Niitä on istutettu myös Etelä-Keniassa sijaitsevaan Tsavon kansallispuistoon vuonna 1963.[2][5] Ei tiedetä tarkkaan, mistä lajin yksilömäärän voimakas väheneminen johtuu; ainakin niiden metsästäminen on melko vähäistä lajin nahan heikkolaatuisuuden vuoksi.[5] Mahdollinen osasyy on kilpailu sen elinalueilla laiduntavan karjan kanssa[5].

Elintavat ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hunterinantiloopit laiduntavat puoliaavikolla ja syövät siellä ruohoa. Yleisin ruokailuaika on varhain aamulla tai myöhään illalla. Naaraat ja poikaset liikkuvat 5–40 yksilön laumoina, joita johtaa yksi reviiriä puolustava uros.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. IUCN SSC Antelope Specialist Group: Beatragus hunteri IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.7.2014. (englanniksi)
  2. a b c Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Beatragus hunteri Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 13.2.2012. (englanniksi)
  3. Animal Info (englanniksi)
  4. a b Ultimate Ungulate (englanniksi)
  5. a b c Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 4: Nisäkkäät, matelijat, s. 208–209. Weilin+Göös, 1992. ISBN 951-35-4689-6.