Hunsdiecker-reaktio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yleinen esimerkki Hunsdiecker-reaktiosta

Hunsdiecker-reaktio on kemiallinen reaktio, jossa karboksyylihappojen hopeasuola reagoi halogeenin kanssa muodostaen organohalogenidin ja hiilidioksidia. Ensimmäisen kerran tämäntyyppisen reaktion raportoi venäläinen kemisti Aleksandr Borodin vuonna 1861, mutta se on nimetty saksalaisten Hans ja Cläre Hunsdieckerin mukaan, jotka esittivät reaktion patentissaan vuodelta 1939.[1][2][3][4][5]

Reagenssit ja mekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hunsdiecker-reaktio tapahtuu hyvin monille karboksyylihapoille ja niiden suoloille. Alun perin on käytetty hopeasuoloja, mutta myös elohopea-, tallium- tai mangaanisuolojen käyttäminen on mahdollista. Halogeeneista parhaiten reagoi bromi ja reaktio onkin käytetyin orgaanisten bromidien valmistukseen. Myös kloori ja jodi reagoivat Hunsdiecker-reaktiolla. Hunsdiecker-reaktion reaktiomekanismin ensimmäisessä vaiheessa hopeakarboksylaatin hopeaioni reagoi halogeenin kanssa muodostaen liukenemattoman hopeahalogenidisuolan. Toisena tuotteena reaktiossa muodostuu niinkutsuttu hypohaliitti. Tämä hypohaliitti on epästabiili ja hajoaa homolyyttisesti, jolloin muodostuu orgaaninen radikaali ja halogeeniradikaali. Tästä orgaanisesta radikaalista eliminoituu hiilidioksidimolekyyli ja muodostuu alkyyli- tai aryyliradikaali. Tämä radikaali reagoi halogeenimolekyylin kanssa muodostaen organohalogeeniyhdisteen. Tuotteena syntyvässä organohalogeenissa on yksi hiiliatomi vähemmän kuin lähtöaineessa.[2][3][4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. ONR-45. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  2. a b Michael B. Smith & Jerry March: March's Advanced Organic Chemistry, s. 854–856. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 9780470462591. (englanniksi)
  3. a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 502. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
  4. a b László Kürti, Barbara Czakó: Strategic applications of named reactions in organic synthesis, s. 218–219. Elsevier, 2005. ISBN 978-0124297852. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.10.2017). (englanniksi)
  5. a b Jie Jack Li, E. J. Corey: Name reactions for functional group transformations, s. 623–625. Wiley-Interscience, 2007. ISBN 978-0-471-74868-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.10.2017). (englanniksi)