Hulunbuir
| Hulunbuir 呼伦贝尔市 ᠬᠥᠯᠥᠨ ᠪᠤᠶᠢᠷ ᠬᠣᠲᠠ |
|
|---|---|
 Tšingis-kaanin patsas Hailarissa. |
|
 Hulunbuirin sijainti. |
|
| Valtio |
 Kiina |
| Autonominen alue | Sisä-Mongolia |
| Hallinto | |
| – Hallinnon tyyppi | Prefektuuritason kaupunki |
| – Pormestari | Zhang Liping[1] |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 263 953 km² |
| Väkiluku (2010) | 2 549 252 |
| – Väestötiheys | 9,66 as./km² |
Hulunbuir (mong. ᠬᠥᠯᠥᠨ ᠪᠤᠶᠢᠷ ᠬᠣᠲᠠ, Khölön Buir, kiin. 呼伦贝尔市, Hūlúnbèi'ěr) on prefektuuritason kaupunki Kiinan Sisä-Mongoliassa. Se on myös pinta-alaltaan maailman suurin kaupunki, vaikkakin vain pieni osa sen alueesta on rakennettua. Hulunbuirin hallinnollinen keskus on Hailarin kaupunkipiiri. Hulunbuirissa sijaitseva Manzhouli on tavaraliikenteessä mitattuna suurin Venäjän ja Kiinan välinen rajanylityspaikka.
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hulunbuir sijaitsee Sisä-Mongolian koillisosassa ja rajoittuu Heilongjiangin provinssiin idässä, Mongoliaan lännessä ja Venäjään pohjoisessa ja luoteessa. Pinta-alaa alueella on 263 953 km²,[2] mikä tekee siitä kooltaan maailman suurimman kaupungin.[3] Vaikka aluetta hallitaankin kaupunkina, vain hyvin pieni osa siitä on rakennettua aluetta.[4]
Kaupungin aluetta jakaa Hingganvuoret, joiden itäpuolella vallitsee lauhkea ilmasto ja länsipuolella mannerilmasto. Alueesta noin 49 % on metsää. Hulunbuirin ruohotasanko kattaa puolestaan 112 667 km², ja sen alueella on 3 000 jokea ja 500 järveä.[2] Historiallinen Hulunbuirin alue käsitti vain 161 000 km², ja siihen on sen historian aikana lisätty useita muita alueita.[5]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1600-luvun puolivälistä lähtien Hulunbuirin alue oli lähes asumaton Qing-dynastian nousun mukanaan tuomien sotien ja pakkosiirtojen takia. Vuonna 1732 Qing-dynastian viranomaiset asuttivat alueelle oroqineja, solooneja eli evenkejä ja daguureja, sekä barga- ja öölödmongoleja. Siirtolaisten tarkoituksena oli suojella valtakunnan Venäjän vastaista rajaa. Uudet asukkaat jaettiin kahdeksaan lippukuntaan (kiin. Qi). Alueen hallinnon päämiehenä toimi mantšuluutnanttikuvernööri Hailarista käsin. Kuvernööri valittiin aina Mantšuriasta tai Pekingistä.[5]
Venäjän etupiiriin alue päätyi, kun Venäjä rakennutti vuonna 1900 sinne Itä-Kiinan rautatien. Qing-dynastia vähensi 1908 paikallista autonomiaa osana suurempaa alueellista uudistusta. Tämä herätti vastustusta paikallisissa, ja 15. tammikuuta 1912 paikallisten lippukuntien sotilaat valtasivat Hailarin ja julistivat alueen osaksi hiljattain itsenäistynyttä Ulko-Mongoliaa. Venäjän painostuksesta liitos ei kuitenkaan koskaan tapahtunut ja alueesta tuli Venäjän ja Kiinan yhdessä valvoma autonominen alue.[5]
Venäjän valta alueella heikkeni Venäjän sisällissodan myötä, ja neuvottelujen jälkeen kiinalaiset alkoivat hallita sitä edelleen osittaisen itsehallinnon kautta. 1920-luvulla Hulunbuirista kehittyi villakaupan keskus, jota hallitsivat amerikkalaiset ja brittiläiset yhtiöt. Vuoden 1928 puolella daguurijohtajat Merse ja Fumingtai johtivat epäonnistunutta kapinaa, jonka tarkoituksena oli liittää alue Mongoliaan.[5]
Japani miehitti Mantšurian 1930-luvulla ja Hulunbuirista tuli 1932 autonominen Pohjois-Hingganin provinssi. Japanin valtakaudella kaikki lippukuntiin kuuluneet laskettiin virallisesti mongoleiksi ja mongolin kieli korvasi mantšun kielen hallinnossa. Haaveet Suur-Mongoliasta heräsivät jälleen, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Mantšuriaan ja miehitti alueen vuonna 1945. Diplomatian takia liitosta ei edelleenkään kuitenkaan tapahtunut, vaan alue liitettiin Sisä-Mongoliaan Kiinan kommunistien painostuksesta lokakuussa 1947.[5]
Tasankoalueen paimentolaiset siirrettiin kolhooseille vuonna 1958 ja kulttuurivallankumouksen aikana vuosina 1966-1976 rikkaita karjanomistajia vastaan hyökättiin. Tilannetta pahensi Kiinan ja Neuvostoliiton välirikko, jonka johdosta Hulunbuir siirrettiin hallinnollisesti Heilongjiangin provinssin alaisuuteen. Kulttuurivallankumouksen aikana tehtyjä muutoksia alettiin perua vuonna 1979 ja Hulunbuir siirrettiin takaisin osaksi Sisä-Mongoliaa. Vuosina 1983-1985 kolhoosien karjalaumoja alettiin yksityistää ja vuonna 1988 Hulunbuirista tehtiin uusien talousjärjestelyiden kokeilualue, joka johti lisääntyneeseen kauppaan ja turismiin Venäjältä. Hulunbuirin liitto lakkautettiin vuonna 2002 ja alue on nykyisin prefektuuritason kaupunki.[5]
Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hulunbuirin bruttokansantuote oli vuonna 2012 yhteensä 133,58 miljardia renminbiä. Tämä vastasi 8,4 % koko Sisä-Mongolian bruttokansantuotteesta ja se oli kuudenneksi suurin Sisä-Mongolian hallinnollisista alueista. Suurimmat teollisuuden alat olivat energia- ja kemikaaliteollisuus. Viime aikoina myös puun- ja elintarvikkeiden jalostus sekä metallurgia ovat kasvattaneet nopeasti kokoaan. Tärkeimmät vientituotteet ovat puu, päivittäistavarat, kasvikset ja kasvisöljyt ja tärkeimmät ulkomaalaiset vientikohteet ovat Venäjä ja Mongolia. Hulunbuirissa on myös merkittäviä mineraaliesiintymiä, kuten hiiltä, öljyä, rautaa, kuparia, lyijyä, sinkkiä, molybdeeniä, kultaa ja hopeaa.[2]
Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hulunbuirin alueella on kaksi lentokenttää, Manzhoulin lentokenttä ja Hailarin lentokenttä. Niistä lähtee lentoja maan muihin suuriin kaupunkeihin, kuten Pekingiin, Hohhotiin, Dalianiin ja Tianjiniin. Alue on myös tärkeä rautatieliikenteen solmukohta. Rautatieyhteyksiä on Chifengiin, Qiqihariin ja Pekingiin. Valtion moottoritie 201 kulkee Hulunbuirin läpi Heilongjiangin Suifenhesta Manzhouliin. Manzhouli on puolestaan tavaramäärässä mitattuna suurin Venäjän ja Kiinan välinen rajanylityspaikka.[2]
Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hulunbuir jakautuu virallisesti 14 piirikuntatason yksikköön: kahteen kaupunkipiiriin, viiteen piirikuntatason kaupunkiin, neljään lippukuntaan ja kolmeen autonomiseen lippukuntaan.[6]
|
|
Jalainur on virallisesti Hulunbuirin kaupunkipiiri,[6] mutta käytännössä Manzhoulin kaupunki hallitsee sitä.[7]
Jiagedaqi ja Songling kuuluvat teoriassa Oroqinien autonomiseen lippukuntaan, mutta käytännössä Heilongjiangin maakunnan Daxing’anlingin prefektuuri hallitsee niitä.
Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2010 Hulunbuirin alueella asui 2 549 252 asukasta[8]. Alue voidaan jakaa väestöllisesti kahteen osaan, tasanko- ja metsäalueeseen. Tasankoalueella asuu suurin osa Hulunbuirin mongoleista, ja metsäalueella asuu daguureja, evenkejä ja harvakseltaan öölödmongoleja. Alueen mongolit voidaan jakaa neljään ryhmään, jo mainittuihin öölödeihin, bargamongoleihin, burjaateihin ja hiljattain muualta Sisä-Mongoliasta muuttaneisiin mongoleihin. Alueella asuu myös oroqineja, joilla on muiden kansallisuuksien tapaan oma lippukuntansa. Metsäteollisuuden ja kaivosalan kehityksen myötä alueelle on muuttanut paljon han-kiinalaisia, jotka muodostavat nykyisin valtaosan alueen asukkaista. Vuonna 1990 alueella oli yhteensä 2 551 763 asukasta, joista mongoleja oli 185 400, daguureja 65 316, evenkejä 22 808 ja oroqineja 2 744.[5]
Alueen hallintokeskuksena toimivassa Hailarissa oli vuonna 2010 yhteensä 344 934 asukasta[8].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Mayor - Zhang LiPing Hulunbuir Municipal Government. Arkistoitu 6.2.2015. Viitattu 6.2.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d Hulunbeier (Inner Mongolia) City Information Hong Kong Trade Development Council. Viitattu 5.2.2015. (englanniksi)
- ↑ Biggest Cities In The World Lifestyle Lounge. Viitattu 12.3.2015. (englanniksi)
- ↑ Ken Jennings: Only 250,000 People Live in the World's Largest City Condé Nast. Viitattu 6.2.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Christopher P. Atwood: Encyclopedia of Mongolia and the Mongol Empire, s. 225–227. Facts On File, 2004. ISBN 0-8160-4671-9. (englanniksi)
- ↑ a b 2015年内蒙古自治区行政区划 (Sisä-Mongolian hallinnollinen jako vuonna 2015) 4.1.2016. xzqh.org. Viitattu 11.1.2016. (kiinaksi)
- ↑ 满洲里概况 > 行政区划 (Manzhoulin hallinnollinen jako) manzhouli.gov.cn. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 11.1.2016. (kiinaksi)
- ↑ a b Hūlúnbèi'ĕr Shì (Prefecture-level City) www.citypopulation.de. Viitattu 5.2.2015. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hulunbuir Wikimedia Commonsissa
