Hughes H-4 Hercules

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hughes H-4 Hercules
H-4 Hercules 2.jpg
Tyyppi raskas rahtilentovene
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Valmistaja Hughes Aircraft
Ensilento 12. heinäkuuta 1947
Poistettu käytöstä 1947
Status yksi yksilö museoituna
Valmistusmäärä 1

Hughes H-4 Hercules (”Spruce Goose”, ”kuusihanhi”) on Howard Hughesin Hughes Aircraft -yhtiön rakentama lentovene. Vain yksi Hercules on rakennettu. Hercules on suurin lentovene mitä koskaan on rakennettu, ja se oli valmistuessaan siipien kärkiväliltään (97,54 m) kaikkien aikojen suurin lentokone. Siipiväliltään suurempi on ollut ainoastaan vuonna 2019 ensilentonsa tehnyt Scaled Composites Stratolaunch[1][2].

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koneen suunnittelu aloitettiin vuonna 1942, mutta se valmistui vasta sodan päättymisen jälkeen vuonna 1947. 2. marraskuuta 1947 Howard Hughes lensi koneella Long Beachissa Kaliforniassa. Kone liikkui 130 km/h nopeudella noin 1,6 kilometrin matkan pysytellen 20 metrin korkeudella. Kriitikoiden mukaan kone ei todellisuudessa olisi pystynyt nousemaan saavutettua korkeutta korkeammalle, vaan kone pysyi ilmassa pelkästään matalalla lennettäessä syntyvän maavaikutuksen ansiosta. Howard otti suuren riskin lentäessään koneella joka oli vielä vuoden päässä valmistumisesta. Koneen koko hydrauliikka olisi pitänyt vaihtaa jos sillä olisi mielitty Atlantin ylityksiin joka olisi jälleen maksanut miljoonia, jotka Hughes itse olisi joutunut maksamaan. Sodan loputtua koneelle ei ollut käyttöä koska 1931 säädetty laki Yhdysvalloissa kieltää puurakenteisen koneen käytön matkustajien lennätyksessä. Laki oli käytännössä protektionismia, jolla saatiin Fokker F.VII (Fokker Trimotor) pois liikenteestä Yhdysvalloista.lähde?

Pilkkanimi Spruce Goose keksittiin lähinnä siitä väitteestä, että Hughes-yhtiö investoi Yhdysvaltain valtion rahaa tähän projektiin ja se valmistui myöhässä.

Koska toisen maailmansodan aikaan metalleja oli saatavilla rajoitetusti, lähes koko lentokone valmistettiin laminoidusta koivusta (eikä siis pilkkanimen mukaan kuusesta). Rakennuksessa käytettiin myös ajankohtaan nähden edistyksellistä ”Duramold”-komposiittiprosessia, jossa rakenteita tehtiin viiluista ja liimasta.

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin kone on nähtävillä Evergreen Aviation Museumissa Oregonissa. Museossa on nähtävillä myös malli, jota käytettiin Hughesin elämäkertaelokuvassa Lentäjä, joka kertoo myös H-4:n rakentamisesta ja sen lennosta.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:lähde?

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 3
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&066.065000066,65 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&097.054000097,54 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&024.018000024,18 m
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&0180000.&&&&00180 000 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&08.&&&&008 × Pratt & Whitney R-4360 Wasp Major -tähtimoottoria; &&&&&&&&&&&02237.&&&&002 237 kW (&&&&&&&&&&&03000.&&&&003 000 hv) per moottori
  • Potkuri: nelilapainen Hamilton-Standard -potkuri, halkaisija &&&&&&&&&&&&&&05.02300005,23 m

Suoritusarvot

  • Matkalentonopeus: &&&&&&&&&&&&0408.&&&&00408 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&04800.&&&&004 800 km (suunniteltu)
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&06370.&&&&006 370 m

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä ilmailuun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.