Hubert Gough

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hubert Gough

Sir Hubert de la Poer Gough (12. elokuuta 1870 Lontoo18. maaliskuuta 1963 Lontoo)[1] oli brittiläinen kenraali, joka palveli komentajana ensimmäisessä maailmansodassa. Hänen setänsä oli sotamarsalkka Hugh Gough.

Gough kävi Sandhurstin sotilasakatemian ja liittyi vuonna 1889 ratsuväen 16:een keihäsrykmenttiin. Hän osallistui 1897–1898 Tirahin sotaretkeen Intiassa sekä 1899–1902 buurisotaan, jossa hän vapautti piiritetyn Ladysmithin vastoin saamiaan käskyjä.[1][2] Gough yleni 1907 everstiksi ja sai samana vuonna nimityksen rykmentinkomentajaksi sekä 1911 prikaatinkomentajaksi.[3] Vuonna 1914 hän oli kolmannen ratsuväkiprikaatin komentajana Irlannin Curraghissa ja niin sanotun Curraghin välikohtauksen yhteydessä hän kieltäytyi käyttämästä joukkojaan Irlannin home rule -lakia vastustaneiden militanttien unionistien kukistamiseen.[1]

Maailmansodan alussa 1914–1915 Gough komensi länsirintamalla toista ratsuväkidivisioonaa ja 1915–1916 ensimmäistä armeijakuntaa, minä aikana hänet ylennettiin kenraalimajuriksi ja kenraaliluutnantiksi. Heinäkuusta 1916 maaliskuuhun 1918 hän toimi viidennen armeijan komentajana ja johti sitä Sommen (1916) sekä Ypresin taistelussa (1917). Hän sai maineen kehnona hallinnoijana, joka puski joukkojaan hyökkäykseen tappioista riippumatta. Brittien ylipäällikkö Douglas Haig kuitenkin piti häntä yhtenä parhaista komentajistaan. Maaliskuussa 1918 saksalaiset onnistuivat Amiensia kohti edenneellä suurhyökkäyksellään murtamaan Goughin viidennen armeijan puolustuslinjat Gouzeaucourtin ja Oisen välillä, pakottivat sen perääntymään ja tuottivat sille suuret tappiot. Goughia syytettiin saksalaisten etenemisestä ja hänet korvattiin William Birdwoodilla. Hän ei enää sen jälkeen toiminut rintamakomentajana.[1][3][2]

Venäjän sisällissotaan liittyneen kansainvälisen intervention aikana Gough johti toukokuusta elokuuhun 1919 Itämeren-aluetta valvonutta ympärysvaltojen sotilasvaltuuskuntaa asemapaikkanaan Helsinki. Hän välitti heinäkuun alussa Strasdenhofin aselepoehdot, jotka päättivät Landeswehrin sotana tunnetun konfliktin Viron ja Latvian sekä saksalaisen Landeswehr-armeijan välillä. Kun Venäjän valkoisten penseä suhtautuminen Suomen ja Viron itsenäisyyteen näytti estävän Luoteis-Venäjän armeijan hyökkäyksen Pietariin, Gough määräsi elokuussa 1919 alaisensa, kenraali Frank G. Marshin muodostamaan Tallinnassa käsillä olleista valkoisista Luoteis-Venäjän hallituksena tunnetun nukkehallituksen. Kuultuaan sopimattomana pidetystä menettelystä Britannian hallitus määräsi Goughin palaamaan kotimaahan ja lomautti hänet.[4]

Jättäessään armeijan 1922 Gough sai kenraalin arvon ja hänestä tehtiin 1937 Bathin ritarikunnan suurristin ritari.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Sir Hubert de la Poer Gough (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 26.1.2014.
  2. a b Sir Hubert Gough (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 26.1.2014.
  3. a b Nordisk familjebok, täydennysosa (1924), s. 35–36 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 26.1.2014.
  4. Tuomo Polvinen: Venäjän vallankumous ja Suomi 1917–1920 II: toukokuu 1918–joulukuu 1920, s. 182–184, 244, 247–251. WSOY, Porvoo–Helsinki 1971.