Huaynaputina
| Tyyppi | |
|---|---|
| Sijainti | |
| Vuoristo | |
| Korkeus merenpinnasta |
4 850 m |
| Purkautunut viimeksi |
1600 |
| Koordinaatit |
|---|
Huaynaputina on sammunut kerrostulivuori Perussa. Vuori purkautui rajusti 19. helmikuuta 1600. Purkauksessa kuoli 1 500 ihmistä, ja vuori syöksi tuhkaa jopa 500 kilometrin päähän.lähde? Läheinen Arequipan kaupunki peittyi 25 senttiä paksuun tuhkaan yhdessä lähikylien kanssa.lähde? Purkaus jatkui 5. maaliskuuta saakka, jonka jälkeen vuori ei ole purkautunut uudestaan.[1]
Purkauksessa purkautui arviolta 30 kuutiokilometriä tefraa, ja pyroklastiset virtaukset matkasivat 13 kilometrin päähän luoden tuhoisia lahareita ja mutavyöryjä.[2]
Purkauksen vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Purkausta on pidetty Etelä-Amerikan tuhoisimpana tulivuorenpurkauksena ja Krakataun purkausta voimakkaampana. Purkauksen jälkivaikutukset tuntuivat laajoilla alueilla, myös pohjoisella pallonpuoliskolla, sillä ilmakehään levisisi runsaasti rikkiä, joka reagoidessaan veden kanssa muodosti rikkihappopisaroita, ja ne himmensivät maan pinnalle tulevaa auringon säteilyä siinä määrin, että vuosi 1601 oli suuressa osassa maailmaa epätavallisen kylmä.[3] Esimerkiksi Venäjällä vallitsi vuosina 1601–1603 kylmien säiden vuoksi maan historian pahin nälänhätä,[3] ja myös Suomessa vuosi 1601 oli paha nälkävuosi, joka tunnetaan nimellä suuri olkivuosi.[4] Saksassa taas viinisato romahti. Myös Sveitsissä, Virossa ja Latviassa tiedetään talvien olleen 1600-luvun alussa epätavallisen kylmiä. Tietoja poikkeuksellisten sääilmiöiden vaikutuksista on säilynyt myös Kiinasta ja Japanista sekä Espanjan siirtomaista Etelä-Amerikassa ja Filippiineillä.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Huaynaputina Oregon State University. Arkistoitu 12.3.2015. Viitattu 20.6.2014.
- ↑ Huaynaputina (Välilehti Background) smithsonian institute. Arkistoitu 26.8.2014. Viitattu 20.6.2014.
- ↑ a b c Volcanic Eruption Of 1600 Caused Global Disruption Sciece Daily. Viitattu 21.1.2016.
- ↑ Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerikorpi: Historian suursanakirja, s. 367. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.