Hoofen taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hoofen taistelu
Osa Napoleonin sotia
Päivämäärä:

6. helmikuuta (J: 25. tammikuuta) 1807

Paikka:

Hoofe, Preussin kuningaskunta

Lopputulos:

Ranskan voitto

Osapuolet

Ranskan keisarikunta

Venäjän keisarikunta[1]

Komentajat

Ranskan marsalkka Joachim Murat

kenraalimajuri Michael Barclay de Tolly

Vahvuudet

4 jalkaväki-, 3 ratsuväkirykmenttiä, 2 kasakkarykmenttiä ja hevospatteri [2]

Tappiot

2 000

2 000 miestä, kaksi standaaria ja viisi tykkiä[3]

Hoofen taistelu (engl. Battle of Hoff, ven. Сражение при Гофe, ransk. Bataille de Hoff) oli venäläisten jälkijoukkojen viivytystaistelu, jotta puolustusasemat saataisiin valmistettua Eylaun taisteluun. Hoofen (puol. Dwórzno) kylä sijaitsee Warmia-Masurian voivodikunnassa Koillis-Puolassa Landsbergin (puol. Górowo Iławeckie) edustalla.

Taistelun yleistaustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puola-Liettua jaettiin Puolan kolmannessa jaossa, ja pohjoisosat siirtyivät Preussin alaisuuteen. Preussi liittyi vuonna 1806 Napoleonin vastaiseen Neljänteen liittokuntaan. Samana vuonna Preussi luhistui sotilaallisesti ja moraalisesti Jenan–Auerstedtin taistelussa[4] 14. lokakuuta (J: 2. lokakuuta). Napoleon eteni itään valloittaen Puolaa. Venäjä lähti taistelemaan Napoleonia vastaan, ja Preussin jäljellä oleva armeija tuki venäläisiä.

Pultuskin ja Golyminin taisteluiden jälkeen Napoleon pysäytti etenemisensä 28. joulukuuta (J: 16. joulukuuta) kadottaessaan yhteyden venäläisiin ja sijoitti armeijakuntansa pääosin talvileiriin Wkra-, Veiksel-, Bug- ja Narev-jokien väliselle alueelle[5]. Ranskan marsalkka Bernadotten I armeijakunta sijoitettiin laajalle alueelle Napoleonin vasemmalle sivustalle. Päämaja oli Osterodessa (puol. Ostróda). Se oli levittäytynyt alueille Elbling (puol. Elbląg ) ja Marienwerder (puol. Kwidzyn), ja sen piti tarkkailla Veikselinhaffin ja Thornin (puol. Toruń) alueita.[6]

Ratsuväen kenraali Levin August von Bennigsen nimitettiin 8. tammikuuta 1807[7] Venäjän armeijan komentajaksi, ja hän ryhtyi yllätykselliseen talvioperaatioon hyökkäämällä ranskalaisten vasempaan sivustaan. Mohrungenin taistelu taisteltiin 25. tammikuuta (J: 13. tammikuuta) 1807. Venäläiset etenivät taistelun jälkeen Jonkowon/Bergfriedin alueelle. Venäläisten onnistuttua kaappaamaan Napoleonin hyökkäyssuunnitelman [8] Bennigsen totesi joutuneensa ansaan ja antoi vetäytymiskäskyn.

Jonkowon taistelun jälkeen venäläiset vetäytyivät ranskalaisten seuratessa perässä. Matkalla Landsbergiin käytiin muutamia kahakoita, muun muassa kenraalimajuri Baggovutin ja Ranskan marsalkka Neyn välinen ratsuväkitaistelu Waltersmühlissa (puol. Konradowo).

Venäläisten puolustusjoukot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hoofen kylä (puol. Dworzno ) vuonna 2014
Ranskalaisten hyökkäyssuunta De Tollyn puolustustuslinjaa kohti. Kuva v. 2014

Venäläisten jälkijoukot Barclay de Tollyn johdolla olivat asettuneet asemiin Glandaun (puol. Glady ) ja Hoofen alueelle noin viisi kilometriä Landsbergistä kaakkoon. Landsbergissä olivat venäläisten pääpuolustusasemat. Barclay de Tollyllä oli puolustukseen käytettävissä neljä jalkaväki-, kolme ratsuväki- ja kaksi kasakkarykmenttiä, yksi hevospatteri, yksi jääkäripataljoona sekä kaksi eskadroonaa tykkien tukemia husaareita.

Taistelumaasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hoofen ympäristössä peltomaasto on voimakkaasti kumpuilevaa, ja se suosii puolustajaa. Barclay de Tolly oli valinnut viisaasti rämeisen kohdan puolustuslinjakseen, ja tässä maastossa pienellä voimalla oli mahdollista pidätellä riittävän pitkään hyökkäävää Ranskan armeijaa.

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalaiset etenivät useissa kolonnoissa. Venäläisten jälkijoukot olivat asemissa tiellä, jota lähestyivät Ranskan marsalkat Joachim Murat (Reserviratsuväkiarmeijakunta), Jean-de-Dieu Soult (IV armeijakunta) ja Pierre Augereau (VII armeijakunta).

Barclay de Tolly oli ryhmittänyt pääosan joukoistaan soistuneen virran taakse. Sillan luo hän sijoitti husaarirykmentin, jota takana tukivat kaksi jalkaväkirykmenttiä. Metsän suojaan oikealle sijoitettiin joitakin husaareja, ja vasemmalle sivustalle sijoitettiin toinen jääkärirykmentti[9].

Ranskalaiset hyökkäsivät aluksi tiraljöörein[10] venäläisten vasempaan sivustaan. Ensimmäiset Muratin rakuunat ja niitä seuraavat kyrasieerit hyökkäsivät venäläisten linjaan noin 15.00. Venäläiset husaarit ja kasakat tekivät vastahyökkäyksen. Ratsuväkitaistelun tuloksena venäläiset työnnettiin takaisin, mutta ranskalaisia pidättivät venäläisen jalkaväen puolustusneliöt. Lopulta kyrasieerit onnistuivat työntämään venäläiset ja saivat saaliikseen kaksi standaaria ja neljä tykkiä.

Barclay de Tolly vetäytyi koilliseen kohti Hoofen kylää. Saatuaan vahvistuksia hän pystyi muodostamaan uuden puolustuslinjan kylän läheisyyteen. Ranskalaiset hyökkäsivät tämän linjan vasempaan sivustaan samalla kun hyökkäsivät kenraaliadjutantti Mihail Dolgorukovin johtamaan venäläisten keskustaan. Yön laskeduttua venäläiset vetäytyivät koilliseen ja asettuivat uudelleen puolustukseen purolinjalle Hoofen ja Landsbergin välille. Tästä muodostuivat armeijoiden etulinjat 6.–7. helmikuuta. Seuraavana päivänä venäläiset vetäytyivät Preussisch-Eylauhin (ven. Багратионовск, Bagrationovsk).

Jälkitapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Napoleon uskoi armeijoiden välisen ratkaisevan taistelun tapahtuvan Landsbergissa ja oli käskenyt Louis-Nicolas Davoutin marssia kaupunkiin[11]. Venäläiset olivat vetäytyneet kaupungista ja jättäneet pienen jälkijoukon suojaamaan pääarmeijan vetäytymistä. Jälkijoukko seurasi 7. helmikuuta Landsbergissa tapahtuneen yhden tunnin taistelun jälkeen. Venäjän armeija siirtyi asemiin Preussisch-Eylaussa. Venäläiset olivat sijoittaneet Baggovutin etuiskujoukot vielä viivyttämään ja kuluttamaan ranskalaisia ennen kuin he pääsivät Preussisch-Eylaun kylään. Suuri ja verinen armeijoiden yhteenotto Eylaun taistelu taisteltiin samana päivänä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Huomioitavaksi, että tähän aikaan ei ollut virallista lippua, trikolori oli sotilaitten varustuksissa ja kaksoiskotka edusti Tsaarin virallista valtiosymbolia.
  2. ↑ Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, p.154
  3. ↑ Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, p.156
  4. ↑ Maailmanhistorian Atlas, sivu 29 ISBN 978-951-20-7568-3
  5. ↑ Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, p.114
  6. ↑ Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, p.116
  7. ↑ Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, p.127
  8. ↑ Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, p.145
  9. ↑ Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, p.155
  10. ↑ Tiraljöörit olivat kevyen jalkaväen eliittijoukkoja erikoisalanaan tiedustelu ja taistelu avoimessa maastossa tarkka-ampujana. Heitä kutsuttiin voltigeureiksi (alun perin nimi tarkoittaa hevosen selästä hyppäävää). Voltigeurit sijoitettiin usein tarkka-ampujalinjaan häiritsemään vihollista
  11. ↑ Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, p.157

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Petre, F. Loraine (2006). Napoleon's Campaign In Poland 1806–1807, 400. 
  • Михайловский-Данилевский, Александр Иванович (1846). Описание второй войны Императора Александра с Наполеоном в 1806 и 1807 годах, 455. 
  • Smith, Digby (1998). The Greenhill Napoleonic Wars Data Book: Actions and Losses in Personnel, Colours, Standards and ArtilleryActions and Losses in Personnel, Colours, Standards and Artillery, 1792–1815, 52. 

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hoofen_taistelu&oldid=22283431”