Honigfelden taistelu
| Honigfelden taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Puolan–Ruotsin sotaa 1600–1629 | |||||||
 Kustaa Aadolf taistelun aikana maalauksessa vuodelta 1854.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
.svg){kind=small}
Honigfelden taistelu tai Stuhmin taistelu oli Puolan–Ruotsin sodan aikana 27. kesäkuuta 1629 käyty taistelu Ruotsin, sekä puolalaisten ja keisarillisten joukkojen välillä lähellä Honigfeldeniä, nykyisessä Trzcianossa Puolassa. Taistelu päättyi ruotsalaisten tappioon.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruotsi ja Puola-Liettua viettivät kesällä 1629 tulitaukoa. Puolalaiset yrittivät vahvistaa omia asemiaan tulitauon aikana aikaisemmin kärsityn Górznon tappion jälkeen. Puolan kuningas Sigismund sai keisarillisia apujoukkoja Albrecht von Wallensteinilta. Apujoukkoja johti Hans Georg von Arnim, joka saapui joukkoineen talvella 1629. Apujoukkojen saapuminen merkitsi sotilaallisen tilanteen muuttumista ruotsalaisten vastaiseksi. Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf päättikin hyökätä von Arnimia vastaan ennen, kuin tämä liittyisi joukkoineen Stanisław Koniecpolskin johtamiin puolalaisiin. Kustaa Aadolfin ei kuitenkaan onnistunut estämään von Arnimia, jonka ruotsalaisia vältellen onnistui saavuttaa Koniecpolski. Armeijoiden yhdistyttyä puolalaiset ja keisarilliset joukot alkoivat puolestaan jahdata ruotsalaisia.[1]
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kustaa Aadolf yritti parhaansa mukaan vältellä vihollisensa armeijaa, mutta hänen joukkonsa olivat hitaammat. Lopulta hänet saavutettiin 27. kesäkuuta Honigfeldenin eli nykyisen Trzcianon lähettyvillä. Ruotsalaisten jälkijoukko otti yhteen puolalaisten ja keisarillisten kanssa. Taistelusta tuli kiivas. Esimerkiksi ruotsalainen 2 000:n miehen vahvuinen ratsuväki menetti puolet miehistään kaatuneina. Kustaa Aadolf yritti johtaa vastahyökkäystä henkilökohtaisesti. Syntyi jälleen verinen kahakka, jonka aikana von Arnimin ratsuväki oli hyvin lähellä ottaa kuningas itse vangiksi. Lopulta ruotsalaiset pakenivat taistelukentältä kohti Marienburgia.[1]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruotsalaiset olivat menettäneet 1 500 miestä kaatuneina. Arnim lähetti haltuunsa saaman Kustaa Aadolfin töyhtöhatun Wallensteinille. Kustaa Aadolf turvautui Marienburgin muureihin. Arnim yritti piirittää kaupunkia, mutta ruotsalaisia ei saatu sieltä häädettyä. Lopulta myös von Arnimin ja Koniecpolskin yhteistyö lässähti. Armeijaa vaivasi taudit ja nälkä ja etenkin keisarillisia joukkoja vaivasi Sigismundin aikeet ottaa haltuunsa Itä-Preussin rannikkokaupungit. Arnim erosi ja keisarillinen armeija vedettiin lopulta pois Itä-Preussista. 16. syyskuuta allekirjoitettiin Altmarkin rauha.[1]