Homotutka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Homotutka (engl. gaydar) on vaistomainen kyky määrittää, onko joku henkilö homoseksuaali tai hetero. ”Homotutkan” toiminta perustuu sanattomaan, aistinvaraiseen tietoon ja vaistoon. Sellaisia ilmiöitä, joihin homotutka kiinnittää huomionsa, ovat esimerkiksi herkkyys sosiaalisessa käyttäytymisessä ja eräät maneerit, kuten esimerkiksi suurieleisyys tai perinteisten sukupuoliroolien peittelemätön hylkääminen (mukaan lukien ammatti- ja huolittelutottumukset).

Homotutkan ajatus on epävarma, koska kaikki homomiehet eivät toimi stereotyyppisesti ja on myös heteroseksuaalisia miehiä, joiden estetiikan taju, elämäntapa, kulutustottumukset ja huoli omasta ulkonäöstä ovat verrattavissa stereotyyppisten muodikkaiden homomiesten elämäntyyliin.[1][2][3][4]

Tieteellinen tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Philadelphian Monell Chemical Senses Centerin tekemässä tutkimuksessa, joka julkaistiin Journal of Psychological Science -julkaisussa, todettiin, että ”homoseksuaalien miesten on todettu havaitsevan erityisen hyvin myös muut homoseksuaalit miehet”.[5][6]

Harvardin yliopiston opiskelija William Lee Adams replikoi neuvonantajansa, tohtori Nalini Ambadyn, joka on nyt Tuftsin yliopistossa, aikaisemman työn. Ambadyn alkuperäinen tutkimus julkaistiin vuonna 1999 ja se osoitti, että homoseksuaalit ovat parempia tunnistamaan oikein seksuaalisen suuntautumisen kuin heteroseksuaalit äänettömiltä videoilta ja valokuvista. Adamsin tutkimus, joka alkoi vuonna 2004, keskittyy yksinomaan kasvoihin, sosiaalisen vuorovaikutuksen polttopisteeseen.[7][8] Tätä havaintoa käsittelivät yksityiskohtaisemmin Ron Smyth ja tämän kollegat vuonna 2003.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. McFedries, Paul: Metrosexual Logophilia Limited. 12.12.2003. Viitattu 21.5.2008. (englanniksi)
  2. Simpson, Mark: Here Come The Mirror Men The Independent. 15.11.1994. Viitattu 21.5.2008. (englanniksi)
  3. Simpson, Mark: Meet The Metrosexual Salon.com. 22.6.2002. Viitattu 21.5.2008. (englanniksi)
  4. Hackbarth, Alexa: Vanity, Thy Name Is Metrosexual The Washington Post. 17.11.2003. Viitattu 21.5.2008. (englanniksi)
  5. Martins, Yolanda & Preti, George: Preference for Human Body Odors Is Influenced by Gender and Sexual Orientation Psychological Science. 9.9.2005. Viitattu 21.5.2008. (englanniksi)
  6. Schmid, Randolph E.: Gay Men Respond Differently to Pheromones Associated Press. 10.5.2005. Viitattu 21.5.2008. (englanniksi)
  7. Lawson, Willow: Queer Eyes: Blips on the Gaydar Psychology Today. 2005. Viitattu 21.5.2008. (englanniksi)
  8. Gaudio, Rudolph: Sounding Gay: Pitch Properties in the Speech of Gay and Straight Men. American Speech, , nro 69, s. 30–57.
  9. Smyth, Ron & Jacobs, Greg & Rogers, Henry: Male voices and perceived sexual orientation: An experimental and theoretical approach Language in Society. 3.10.2003. Cambridge University Press. Viitattu 21.5.2008. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]