Homoseksuaalisuus ja islam

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Homoseksuaaleja Osmanien valtakunnassa (1773).

Islamilaiset näkemykset homoseksuaalisuudesta perustuvat Koraanin kirjoituksiin sekä Profeetta Muhammedin opetuksiin sellaisina kuin ne on kirjattu islamilaisiin hadith-kokoelmiin. Homoseksuaalisia tekoja pidetään yleensä syntinä, sillä islam kieltää avioliiton ulkopuoliset suhteet.[1] Anaaliyhdyntä myös avioliitossa on ehdottomasti kielletty.[2]

Islam on uskontona monimuotoinen. Se, mitä islam on, määrittyy kolmella tasolla.[3] Ensimmäisen tason muodostava pyhät kirjoitukset, joihin kuuluvat Koraani sekä tärkeimmät hadith-kokoelmat, joiden suhteen vallitsee suuri, joskaan ei täydellinen yksimielisyys islamin eri suuntausten välillä. Seuraavana tasona on näiden teosten opillinen tulkinta, fiqh, jossa esiintyy joitakin eroja lakikoulukuntien välillä. Kolmanneksi islamia määrittää se, mitä tavalliset muslimit pitävät oikeana islamina. Tällä tasolla mielipiteiden kirjo on kaikkein suurinta.

Tavallinen muslimi ei voi määritellä islamin kantaa homoseksuaalisuuteen, sillä maallikko ei saa omin päin tulkita pyhiä kirjoituksia. Islamissa ainoastaan uskonoppineet, kuten muftit antavat niistä virallisesti päteviä tulkintoja.[4]

Koraani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraanissa homoseksuaalisuutta käsitellään muutamissa kohdissa:[5]

  • Koraani: 7.79 Totisesti te käytte miesten luokse himoissanne naisten sijasta. Kylläpä olette kevytmielisiä ihmisiä!
  • Koraani: 26.165–166 Menisittekö kaiken maailman miehiin ja laiminlöisitte vaimonne, jotka Herranne on luonut teille? Niin, te olette rikollisia ihmisiä.
  • Koraani: 27.55–56 Entä Loot, kun hän sanoi kansalleen: Harjoittaisitteko törkeyksiä ehdoin tahdoin? Menisittekö tosiaankin miehiin naisten sijaan irstaudessa? Niin, te olette mielettömiä ihmisiä.

Hadith-kokoelmat ja oppineiden tulkinnat (fiqh)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1300-luvulla elänyt imaami al-Dhahabi julkaisi kirjan "Suuret synnit" (Kitab al-kaba'ir), jossa hän luettelee 76 syntiä, joista islamilaisen lain mukaan seuraa rangaistus. Kirja on ainakin osittain suomennettu[6] ja englannin kielellä se löytyy liitteenä šariakäsikirjasta Reliance of the Traveller. Al-Dhahabi toteaa, että muslimien yksimielisen käsityksen mukaan sodomia on suuri synti. Hän mainitsee seuraavat asiaa koskevat hadithit: "Profeetta Muhammed on sanonut:

  • "Tappakaa sodomiitti ja se, joka sallii itselleen tehtävän niin."
  • "Kirotkoon Jumala sen, joka teki minkä Lootin väki teki."
  • "Lesbous naisten välillä on aviorikos." [7]

Rikoksen osoittamiseen tarvitaan neljä oikeamielistä miespuolista silminnäkijää.[8] Jos aktin suorittaja on laillisesti naimisissa, rangaistuksena on kivittäminen kuoliaaksi.[9] Muussa tapauksessa rangaistuksena on sata raipaniskua ja karkotus vähintään 81 kilometrin päähän.[9] Eräiden, enimmäkseen Abdullah ibn Abbasin välittämiksi ilmoitettujen hadithien mukaan kuitenkin myös naimaton henkilö tulee tuomita kivityskuolemaan sodomiasta (Abu Dawud ja Malik).[10][11] Saman toteaa al-Tirmidhi.[12]

Muihin sukupuoliin islam suhtautuu kielteisesti. Profeetta kirosi naismaiset miehet ja miesmäiset naiset. Profeetta kirosi myös miehet, jotka pukeutuvat naisiksi ja naiset, jotka pukeutuvat miehiksi. [13][14] Salafistisen partaoppaan mukaan "kenelläkään ei voi olla epäilystä siitä, että naisten täydellinen matkiminen saa alkunsa parran ajamisesta." Opas tuomitsee tämän naisellisena käytöksenä, joka ei sovi miehille. [15]

Reliance of the Traveller -käsikirja edustaa pääasiassa shaf'i-koulukuntaa. Vähemmän ankara hanafi-koulukunta määrää ensimmäisestä teosta vain pahoinpitelyn (harsh beating) ja kuolemantuomion vasta teon uusinnasta.[16] Kaikkein ankarin eli maliki-koulukunta ei tee eroa naimisissa olevien ja naimattomien välillä. Jotkut oppineet katsovat, että homoseksuaalit tulisi rangaistuksena heittää korkean rakennuksen katolta. Toisten mielestä heidät pitäisi sulkea loppuiäksi vankilaan.[16] Islam Question and Answer -sivustolla annettu fatwa kallistuu kuolemantuomioon silloin, kun kyse on täysikasvuisesta henkilöstä.[17] Vuonna 2015 Indonesian korkein muslimineuvosto julkaisi fatwan, jossa homoseksuaalisuus tuomittiin.[18]

Islamilaisen lainsäädännön mukaan šaria-tuomion voi antaa ainoastaan islamilainen uskonoppinut. Tuomiosta päättäessään hän nojautuu pyhiin kirjoituksiin, joiden tärkeimmät kohdat on edellä lainattu. Tuomion langettamisen jälkeen kuka tahansa voi panna sen toimeen.[19]

Tavallisten muslimien näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavallisten muslimien mielipiteet homoseksuaalisuudesta vaihtelevat, eivätkä läheskään aina vastaa uskonoppineiden tulkintoja pyhistä kirjoituksista. PEW-tutkimuskeskuksen mukaan maailman eri osien muslimeista 80-90 % piti homoseksuaalisuutta moraalisesti vääränä vuonna 2013.[20] USA:n muslimeista kuitenkin niukasti yli puolet eli 52 % katsoi vuonna 2017, että yhteiskunnan tulisi hyväksyä homoseksuaalisuus.[21] Kymmenessä vuodessa tämä prosenttiluku oli noussut 25 prosenttiyksiköllä, joten USA:n muslimien keskuudessa oli tapahtunut nopea asennemuutos hyväksyvään suuntaan.[21]

Lainsäädäntö muslimimaissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilainen yhteistyöjärjestöön (OIC) kuuluu yhteensä 58 maata. Niistä 14 maassa homoseksuaalisuus on laillista ja 44:ssä kiellettyä. Homoseksuaalisuus on laillista seuraavissa muslimimaissa (suluissa laillistamisvuosi). Osassa niistä esiintyy kuitenkin homoseksuaalien syrjintää ja vainoamista. Suhteet voivat olla myös kiellettyjä muilla perustein kuten esiaviollisuuden tai avioliiton ulkopuolisen seksin kiellon perusteella. Suomessa homoseksuaalisuuden kriminalisointi poistettiin vuonna 1971.

  • Osmanien valtakunta / Turkki (1858)
  • Jordania ja Palestiinan Länsiranta (1951) (vrt. Israel laillisti 1988, käytännössä 1963)
  • Bahrain (1976)
  • Azerbaidžan (2000)
  • Djibouti (laillista maan koko historiassa)
  • Mali (ei koskaan laitonta virallisissa maan laeissa)
  • Niger (ei koskaan laitonta virallisissa maan laeissa)
  • Kazakstan, Kirgisia ja Tadžikistan (kaikissa 1998)
  • Indonesia (laillista maan koko historiassa, paitsi Acehin maakunnassa laitonta )
  • Egypti: laillista, mutta käytännössä laitonta 1961 säädettyjen prostituution vastaisten ja laveasti muotoiltujen moraalilakien nojalla. Moraalilakeja on alettu soveltaa tiukemmin vuodesta 2000 lähtien ja 95 % väestöstä tuomitsee homoseksuaalisuuden.
  • Irak (2003). Homoseksuaalisuus on laillista, mutta esiaviollinen ja avioliiton ulkopuolinen seksi kiellettyä ja avioliitto-oikeus puuttuu. Lisäksi käytännössä karkotus perheestä tai suvusta, asian julkinen tiedoksi saattaminen ja usein myös kunniamurhan uhka.

Homoseksuaalisuus on kielletty kaikissa muissa islamilaisissa maissa. Bangladeshissa tuomiolait perustuvat brittien siirtomaavalta-ajan viktoriaaniseen lainsäädäntöön. Eräissä muslimimaissa homoseksuaalisuudesta ruoskitaan, toisissa on voimassa kuolemantuomio etenkin tuomion toistuessa, muutamissa maissa kivittämällä, kuten šaria vaatii.[22][23]

Persialainen erotiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Persialaisen kirjallisuuden dosentti Henri Broms on todennut, että rakkaus ilmestyi vahvana teemana persialaiseen kirjallisuuteen 800-luvulla. Islamilaisessa mystiikassa rakkaus kohdistui Jumalaan, mutta Persiassa se alkoi kohdistua "parrattomaan". Myös arabien suurin lyyrikko Abu Nuwas kirjoitti rakkausrunoja etenkin nuorille miehille (mudhakkarāt). Klassisesta persialaisesta kirjallisuudesta on Bromsin mukaan "vaikea löytää rakkausrunoilijoita, jotka puhuisivat muista kuin pojista". Bromsin mukaan runojen homoerotiikkaa selittää naisten vähätelty asema islamissa. Hänen mukaansa homoseksuaalisuuden hyväksyminen katosi islamilaisesta maailmasta vasta eurooppalaisten ja wahhabiittien vaikutuksesta 1920-luvulta lähtien. [24]

Keskustelu Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa runsaasti keskustelua herätti YLE:n islam-ilta 29. lokakuuta 2013. Suorassa lähetyksessä Mellunmäen moskeijan imaami Abbas Bahmanpour kertoi, että šaria määrää kuolemantuomion homoseksuaalisuudesta, jos neljä silminnäkijää voi todistaa tapahtuneen.[25] SETA ja eräät muut tahot katsoivat, että lausuntoa käytettiin väärin perustein kritiikkinä muslimeja vastaan. Arvostelun mukaan homojen tappaminen ei todellisuudessa kiinnostanut kaikkia niitä poliitikkoja, jotka nostivat siitä hälyn. Sen sijaan Bahmanpourin toteamusta hyödynnettiin tekosyynä hyökätä islamia vastaan.[25][26]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brown, Jonathan: A Pre-Modern Defense of Hadiths against Sodomy. American Journal of Islamic Social Sciences, 34, no. 3, 2017. Artikkelin verkkoversio.
  • Koraani. Arabian kielestä suomentaneet Jussi Aro, Armas Salonen, Knut Tallqvist. WSOY, Helsinki 2001 ISBN 951-0-26876-3
  • Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik). Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Death Fall as Punishment for Homosexuality Islam Online. 22. heinäkuuta 2002. Viitattu 16.1.2010. (englanniksi)
  2. ↑ Reliance of the Traveller, 2017, 526 (m5.4)
  3. ↑ Jonathan Brown: Scripture, Legal Interpretation and Social Praxis in the Islamic Tradition: The Cases of Polygamy and Slavery. Teoksessa: Religious Minorities in Christian, Jewish and Muslim Law (5th-15th Centuries) Toim. Nora Berend ym., s. 99–113. Turnhout, 2017.
  4. ↑ Imam Asim Khan: Who has the right to interpret the Qur’an? Islam21C.com. 22.12.2015.
  5. ↑ Koraani (Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1995.
  6. ↑ Shams ad-Din Muhamma Ibn Uthman adh-Dhahabi: Suuret synnit (suom. Ibn Salih al-Qairawani). Satara Establishment Oy, 2012.
  7. ↑ Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 664-665 (p17). amana publications, 2017.
  8. ↑ Reliance of the Traveller, 2017, (n11.2, 024.9)
  9. ↑ a b Reliance of the Traveller, 2017, 012.2
  10. ↑ Abu Dawud sunnah.com.
  11. ↑ Muwatta Malik sunnah.com.
  12. ↑ al-Tirmidhi: The Book on Legal Punishments (Al-Hudud) sunnah.com.
  13. ↑ Reliance of the Traveller, 2017, 672 (p28.0)
  14. ↑ Al-Dhahabi, 2012, 91
  15. ↑ Muhammad Al-Jibaly: Salafien ja Khalafien parta muwahhiduun.files.wordpress.com.
  16. ↑ a b Death Fall as Punishment for Homosexuality Islam online archive. ei vl.. Arkistoitu 24.12.2019.
  17. ↑ The punishment for homosexuality Islam Question & Answer. 13.3.2006.
  18. ↑ Does the fatwa on homosexuals in Indonesia matter? The Conversation. 2.4.2015.
  19. ↑ Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja, s. 159-163. Otava, 2004.
  20. ↑ PEW Research Center: The World’s Muslims: Religion, Politics and Society 30.4.2013.
  21. ↑ a b Like Americans overall, Muslims now more accepting of homosexuality 25.7.2017. PEW Research Center.
  22. ↑ Antti Halonen: Kuolema kivittämällä, loppuelämä vankilassa ja ruoskinta – näissä maissa on julmimmat homolait Iltalehti. 1.4.2019.
  23. ↑ ILGA World - The International Lesbian, Gay, Bisexual, Trans and Intersex Association: State-sponsored homophobia report ilga.org. 2019.
  24. ↑ Broms, Henri: Saudisamppanjaa, s. 206–210. Terra Cognita, 2003.
  25. ↑ a b Sean Ricks: Ylen Islam-ilta käynnisti keskustelun: "Hyväksyttekö homoseksuaalien teloittamisen?" YLE uutiset. 2.11.2013.
  26. ↑ Maria Pettersson: HS: Mitä ajattelin tänään? Testaa, oletko James Hirvisaari Mediaseuranta. 1.11.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Homoseksuaalisuus_ja_islam&oldid=21239839”