Holmium(III)oksidi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Holmium(III)oksidi
Holmium(III) oxide.jpg
Tunnisteet
CAS-numero 12055-62-8
Ominaisuudet
Molekyylikaava Ho2O3
Moolimassa 377,86 g/mol
Ulkomuoto Vaalea, kellertävä jauhe
Sulamispiste 2 4152 °C (2 688 K)
Kiehumispiste 3 900 °C (4 170 K)
Tiheys 8,41 g/cm3

Holmium(III)oksidi on holmiumin yhdiste hapen kanssa, jossa happi esiintyy hapetusluvulla −II ja holmium +III. Näin muodostuva yhdiste on Ho2O3. Se voidaan myös nimetä holmiumtrioksidiksi tai holmiumoksidiksi (Holmium esiintyy lähes aina +III hapetusluvulla, joten sekaantumisen vaaraa ei ole). Historiallisesti sitä on kutsuttu myös holmiaksi. Kuten dysprosium(III)oksidi, holmiumoksidi on paramagneettisempia tunnetuista aineista. Luonnossa eri lantanoidien oksidit esiintyvät tyypillisesti yhdessä, ja niiden erottaminen on vaikeaa. Holmiummetalli hapettuu itsestään ilmassa holmiumoksidiksi. Holmiumoksidi vaikuttaa eri väriseltä eri valaistusoloissa. Päivänvalossa se on hieman kellertävän valkoista, mutta trikromaattisessa valossa se vaikuttaa oranssin punaiselta niin että se näyttää aivan samalta kuin erbium(III)oksidi samassa ympäristössä.[1][2]

Kemialliset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holmiumoksidi reagoi suolahapon tai ammoniumkloridin kanssa muodostaen holmium(III)kloridia:

Ho2O3 + 6 NH4Cl → 2 HoCl3 + 6 NH3 + 3 H2O

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Optinen kalibrointistandardi joka sisältää 4% holmiumoksidia pysyvästi suljetussa ampullissa.

Holmium(III)oksidia käytetään erikoislaseissa, lasereissa ja monimetallilampuissa. Lasilla, joka sisältää holmiumoksidia, on joukko tarkkoja spektrin absorptioviivoja näkyvän valon aallonpituudella. Tästä syystä tällaista lasia on käytetty kalibrointistandardina optisille spektrofotometreille.[3] Holmium laser toimii 2,08 mikrometrin aallonpituudella, ja niitä käytetään lääketieteessä, LIDAR-järjestelmissä, sekä tuulen nopeuden mittaamisessa ja muussa ilmakehän havainnoinnissa.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. N.N. Greenwood and A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, 2nd edition, Butterworth, UK, 1997
  2. Webelements: Holmium: diholmium trioxide (englanniksi)
  3. R. P. MacDonald (1964). "Uses for a Holmium Oxide Filter in Spectrophotometry" (PDF). Clinical Chemistry 10 (12): 1117–20. PMID 14240747. (englanniksi)
  4. Yehoshua Y. Kalisky (2006). "The physics and engineering of solid state lasers." SPIE Press. s. 125. ISBN 0-8194-6094-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.