Hoivakieli
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Hoivakieli eli hoivapuhe tai lässyttäminen on pienelle lapselle suunnattu helppo ja tunteenomainen puheen muoto. Hoivakielen puhuja muun muassa käyttää helppoja äänteitä, korostaa sanojen alkuja, vaihtelee puheen sävelkorkeutta lasta kiinnostavalla tavalla, puhuu hempeästi ja ilmehtii kasvoillaan. Hän voi myös täydentää lapsen sanoja kokonaisiksi lauseiksi. Hoivakielen tarkoitus on tukea lasta kielen oppimisessa, korjata vaikeiden äänteiden ääntämistä sekä laajentaa lapsen tunneilmaisua, tunneskaalaa ja vuorovaikutustaitoja.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Puhe kehittyy arjen keskellä Lapsemme. 15.11.2019. Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Viitattu 27.11.2022.
- ↑ Emma Hinkula: Lässytätkö lapsellesi? Jatka vain, sillä hoivakieli on hyödyllistä – "Rikas tunneilmaisu opettaa kieltä paremmin" 28.6.2017. Yle. Viitattu 27.11.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kari Paananen: Lepertely ja lässytys kannattaa: Hoivapuhe kehittää vauvan kielen oppimista, puolisolle lässyttäminen on sosiaalista liimaa Yle. 11.9.2022. Viitattu 27.11.2022.