Historiallinen Yhdistys
| Historiallinen Yhdistys ry | |
|---|---|
| Perustettu | 1890 |
| Toimiala | historiantutkimus |
| Kotipaikka | Helsinki, Suomi |
| Puheenjohtaja | Risto Marjomaa |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Historiallinen Yhdistys on suomalainen yhdistys, jonka tarkoituksena on kehittää ja ylläpitää historiantutkimusta. Yhdistys pitää kokouksia, järjestää esitelmä- ja keskustelutilaisuuksia, organisoi opintotoimintaa ja toimittaa julkaisuja. Se toimii läheisessä yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa.
Alkuvuosikymmenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Historiallinen Yhdistys perustettiin lokakuussa 1890. Varsinaisena perustajina olivat Helsingin yliopiston professoreja J. R. Danielson-Kalmari, M. G. Schybergson ja E. G. Palmén ja dosentit C. von Bonsdorff sekä ja Kustavi Grotenfelt. Yhdistys sai yliopiston rehtorin alaisuudessa puolivirallisen statuksen.
Yhdistyksen tarkoitukseksi määriteltiin edistää Helsingin yliopiston opettajien johdolla "yliopiston nuorison historiallisia opintoja ja tutkimuksia". Esikuvaa otettiin Ruotsista ja Saksasta. Aluksi Yhdistys toimi seminaarimuotoisesti, ja se integroitui myös opetukseen. Niinpä esimerkiksi vuoden 1906 yleisen kuten myös Suomen, Venäjän ja Pohjoismaiden historian laudatur-vaatimuksissa vaaditaan "osanottoa Historiallisen Yhdistyksen toimintaan".
Yhdistyksen vain suomeksi laaditut säännöt eivät määritelleet sille virallista kieltä. Käytännössä Yhdistys oli kaksikielinen. Käytäntönä oli, että kukin käytti esitelmissään ja puheenvuoroissaan haluamaansa kieltä ja myös sihteerit pitivät pöytäkirjaa äidinkielellään. Vuodesta 1901 Yhdistyksen sihteerit olivat yksinomaan suomenkielisiä. Jäseneksi ei erityisesti hyväksytty, vaan jäsenmaksun suorittaneet saattoivat ainakin kolmannesta toimintavuodesta lähtien kuulua seuraan.
1900-luvulle tultaessa Yhdistyksen rooli varsinaisissa yliopisto-opinnoissa väheni, mutta samaan aikaan ulkomaisten kirjojen ja tutkimustulosten esittelyn osuus kasvoi. Vuonna 1914 yhdistys sai uudet säännöt, jossa sidos yliopistoon on poistunut. Aiempien sääntöjen mukaan yhdistyksen puheenjohtajan tuli olla yliopiston opettaja. 1930-luvulla yhdistys luopui asemastaan rehtorin valvonnan alaisena ylioppilasseurana. Vuonna 1933 hyväksyttiin uudet rekisteröitymisen edellyttämät säännöt.
Mukana ja taustalla monessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen kerran ajatus oman, suomenkielisen aikakauskirjan perustamisesta esitettiin jo vuonna 1891. Mutta kun Historiallinen Aikakauskirja perustettiin vuonna 1903, yhdistys ei ollut muodollisesti mukana, sen toimihenkilöt kylläkin.
Vuonna 1932 Eino Jutikkala ehdotti yhdistykselle Paikallishistoriallisen toimiston perustamista. Se on siitä lähtien antanut neuvoja paikallishistorian kirjoittajille ja valvonut näiden työtä. Sen johtokunnan muodostivat alun perin viiden historiallisen järjestön valitsemat jäsenet.
Yhdistyksen piiristä kumpusi myös aloite vuonna 1933 pidettyjen ensimmäisten virolais-suomalaisten historiapäivien järjestämiseksi. Vuonna 1945 perustettiin historian opiskelijoiden ainejärjestö Kronos jonkinlaiseksi Historiallisen Yhdistyksen alaosastoksi, mutta 1950-luvun alussa se irtaantui kokonaan Yhdistyksestä.
Historiallisen Yhdistyksen nykypäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1989 Historiallinen Yhdistys liittyi jäseneksi Tieteellisten seurain valtuuskuntaan. Vuonna 1990 ilmestyi 100-vuotisjuhlakirja Historia Nyt - näkemyksiä suomalaisesta historiantutkimuksesta.
Internetissä ilmestyvä tieteellinen historia-alan aikakauslehti Ennen ja Nyt - historian tietosanomat perustettiin vuonna 2001 Historiallisen Yhdistyksen piiristä tulleella aloitteella. Mukaan julkaisijaksi tulivat Agricola -Suomen historiaverkko, Historiallinen Yhdistys, Suomen Historiallinen Seura ja Turun Historiallinen Yhdistys.
1980-luvulta lähtien yhdistyksen jäsenmäärä on ollut noin 100–200. Pääosa jäsenistä on nuoria tutkijoita ja opettajia yliopistolta, mutta hallitukseen kuuluvat myös opiskelijaedustajia humanistisen ja valtiotieteellisen tiedekunnan historianlaitosten ainejärjestöistä.
Yhdistys järjestää säännöllisesti keskustelu- ja esitelmätilaisuuksia sekä seminaareja. Nämä tilaisuudet ovat tarjonneet tilaa ajankohtaisille historiakeskusteluille, uusien historiantutkimuksen muotojen esittelylle ja myös periaatteellisten kysymysten pohdinnalle.