Tämä on lupaava artikkeli.

Hirvi

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Hirvenmetsästys)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli kertoo hirvieläinlajista. Sanan muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Hirvi
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Hirvieläimet Cervidae
Alaheimo: Peurat Capreolinae
Suku: Alces
Laji: alces
Kaksiosainen nimi

Alces alces
(Linnaeus, 1758)

Hirven levinneisyys.
Hirven levinneisyys.
Alalajit [3]
  • Alces alces alces
  • Alces alces caucasicus †
Katso myös

  Hirvi Wikispeciesissä
  Hirvi Commonsissa

Hirvi (Alces alces) on hirvieläinten heimoon kuuluva suurikokoinen nisäkäslaji, joka elää pohjoisella havumetsävyöhykkeellä Euroopassa ja läntisessä Aasiassa. Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa Jenisein itäpuolella elävä Alces americanus on nykykäsityksen mukaan eri laji.

Hirvi on heimonsa suurin laji, ja sonni voi painaa yli 700 kilogrammaa. Hirvisonneilla on täysiluiset hanko- tai lapiosarvet. Hirvet syövät sekä vesikasveja että kuivan maan kasveja. Ne voivat saada aikaan pahoja metsätuhoja syömällä oksia ja kuorta ja taittamalla puiden latvuksia ja syömällä männyn taimia. Nykyisin hirvellä ei ole juuri muita vihollisia kuin ihminen: hirviä metsästetään ja niitä kuolee liikenteessä.

Ulkonäkö, koko ja tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirven jalat ovat vaaleammat kuin vartalo.

Hirvi on yhdessä amerikkalaisen lähilajinsa kanssa suurin nykyisin elävistä hirvieläimistä, aikuinen painaa 200–825 kilogrammaa. Ruumis voi olla kolme metriä pitkä ja hartioiden kohdalta 2,3 metriä korkea. Hirven häntä on vain 5–12 senttimetriä pitkä. Uros on selvästi isompi kuin naaras, ja vain uroksella on sarvet.[4]

Hirven omaleimaiseen ulkomuotoon kuuluvat kyttyrähartiat, leveä roikkuva turpa ja kaulan alla roikkuva parta eli kello. Jalat ovat pitkät ja sorkat leveät, mikä helpottaa liikkumista lumessa. Turkin väri vaihtelee mustanruskeasta punaruskeaan. Jalat ja vatsapuoli ovat vaaleammat. Talviturkki, joka varisee pois keväällä, on väriltään vaaleampi kuin kesäkarva. Nuoret vasat ovat punaruskeita.[4]

Hirvisonneilla on täysiluiset sarvet, jotka uusiutuvat vuosittain vanhojen pudotessa talven aikana. Uudet sarvet kasvavat kesän aikana aluksi samettimaisen nahan alla.[4]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirvi elää pohjoisessa Euraasiassa. Sen levinneisyys ulottuu lännessä Skandinaviaan ja Suomeen, Puolaan ja Etelä-Tšekkiin, etelässä Ukrainaan, Pohjois-Kazakstaniin, Pohjois-Kiinaan ja mahdollisesti Mongoliaan sekä idässä Venäjällä Siperian Jeniseijoelle[1][3] ja Altaivuoristoon. Etelässä levinneisyys rajoittuu pääosin metsäarovyöhykkeeseen, mutta jokilaaksoja pitkin laji pystynyt leviämään melko syvälle varsinaiselle arollekin.[5] Lajia on tavattu satunnaisesti myös Saksassa, Kroatiassa, Unkarissa ja Romaniassa. Pohjois-Itävallassa aiemmin elänyt eristynyt populaatio on todennäköisesti hävinnyt. Laajan levinneisyyden ja runsaslukuisuuden ansiosta hirvi on IUCN:n uhanalaisuusluokituksessa arvioitu lajina elinvoimaiseksi.[1][3]

Vuonna 2005 arvioitiin, että hirviä oli kaikkiaan noin puolitoista miljoonaa, joista puolisen miljoonaa Euroopassa. Niistä Ruotsissa oli noin 340 tuhatta, Suomessa 110 tuhatta, Virossa kymmenen tuhatta, Puolassa 2 800 ja Tšekissä korkeintaan viisikymmentä.[1]

Hirven elinympäristöä ovat pohjoisen havumetsävyöhykkeen ja lauhkean vyöhykkeen metsät.[6] Pohjoisella levinneisyysalueella hirvi käyttää säännöllisesti kesäisin pensastundraa. Jotkin yksilöt jäävät myös talvehtimaan tundran pensaikkoisiin jokilaaksoihin. Jäämeren rannikon vuonoissa kesänsä viettävät hirvet muuttavat myös sisämaahan talvehtimaan.[5] Hirvi elää mielellään yhtenäisissä nuorissa havu- ja sekametsissä. Hirvi voi myös asua suhteellisen lähellä harvaa asutusta.[7]

Alalajit ja lähisukulaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin sekä Amerikassa että Euraasiassa elävä hirvi luettiin yhdeksi Alces alces -lajiksi, joka oli Alces-sukunsa ainoa laji ja jolla oli 6–7 alalajia.[8] Euraasian länsiosissa katsottiin elävän euroopanhirvi (Alces alces alces), itäisessä Aasiassa siperianhirvi (A. a. pfitzenmayeri) ja mantšurianhirvi (A. a. cameloides) ja Pohjois-Amerikassa itäkanadanhirvi (A. a. americana), länsikanadanhirvi (A. a. andersoni), shirashirvi (A. a. shirasi) ja suurikokoisin alalaji, alaskanhirvi (A. a. gigas).[8]

Nyttemmin Amerikan ja Euraasian hirvet on erotettu kahdeksi erilliseksi lajiksi, koska ne eroavat toisistaan karyotyypiltään, ruumiinkooltaan ja -rakenteeltaan, kallonpiirteiltään, mittasuhteiltaan, väritykseltään ja sarvien mitoiltaan.[1][3] Euroopassa ja Jeniseijoen länsipuolisessa Aasiassa elää hirvi (Alces alces) ja Pohjois-Amerikassa ja Jenisein itäpuolisessa Aasiassa Alces americanus.[9][10] Levinneisyysalueidensa laajoilla rajaseuduilla Jenisein yläjuoksulla, Mongoliassa ja Kiinassa näitä lajeja saatetaan tavata samoilla alueilla, jolloin ne myös risteytyvät keskenään.[1][9] Kummallakin lajilla on kaksi alalajia.[9] Nykyisen luokituksen mukaiset hirven alalajit ovat Alces alces alces ja A. alces caucasicus,[3] joista jälkimmäinen on kuollut sukupuuttoon.[11]

Elintavat ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirvet elävät enimmäkseen yksin, mutta saattavat talvella muodostaa pieniä, ei kovin kiinteitä ryhmiä.[4] Keväällä vasomisajan lähestyessä naaraat lähtevät eroon ryhmästä ja edellisvuotinen vasa erotetaan emostaan. Samaan aikaan myös uroshirvet etsiytyvät alueille, joista ne saavat paljon ravintoa.[12] Keskimäärin hirvet vaeltavat keväisin ja syksyisin 15–25 kilometriä. Nuoret hirvet voivat tehdä paljon pitempiäkin vaelluksia.[13]

Leveiden sorkkiensa avulla hirvet voivat kävellä ketterästi pehmeälläkin alustalla. Hirvet ovat myös hyviä uimaan ja voivat siirtyä saariin jopa kilometrien matkan.[12]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirvet ovat yleensä aktiivisimpia aamu- ja iltahämärän aikoihin. Ne syövät monia puita, pensaita ja ruohovartisia kasveja. Talvella niiden ruokavalioon kuuluvat risut ja puiden kuori.[4] Puulajeista suosituimmat ovat kesällä rauduskoivu, talvella mänty.[14] Kesällä hirvet varastoivat ravintoa syksyn lisääntymiskautta varten, ja ne syövät suurimman osan ajastaan, jopa 50 kilogrammaa päivässä. Talvella päivittäinen ruokamäärä on vain 8–16 kilogrammaa.[12]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirviemo imettää.

Hirvien kiima-aika on syksyllä. Uroshirvet kilpailevat naaraiden suosiosta näyttävillä esityksillä, ja joskus ne taistelevat keskenään.[4] Paritteluun valmis uros kuopii maahan ”kiimakuopan” ja virtsaa siihen. Naaras haistelee kuoppaa ja saattaa virtsata siihen myös. Kiimakuopan virtsan haju kertoo hirville toisen yksilön paritteluvalmiudesta.[15]

Naaras synnyttää keväällä tai alkukesästä yleensä yhden tai kaksi vasaa. Myös kolmosvasoja on tavattu. Vastasyntynyt vasa painaa 11–16 kilogrammaa. Se seuraa emoaan vuoden ajan, kunnes emo ajaa sen pois uuden vasan syntymän aikoihin.[4]

Hirvi ja ihminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsästys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirvitorni, jossa metsästäjä odottaa, että hirvet tulevat ampumaetäisyydelle.

Hirvi on Suomen merkittävin riistaeläin. 1800-luvun jälkipuoliskolla hirvikanta pieneni Suomessa liiallisen metsästyksen takia nopeasti sukupuuton partaalle. 1920-luvulla kannan arvellaan olleen koko maassa vain parisataa yksilöä, jonka suurimpana uhkana oli salametsästys. Suojelutoimien seurauksena hirvikanta lähti nopeaan kasvuun 1930-luvulla.[16]

Suomessa hirvenmetsästystä harjoitetaan yleensä seurueissa. Metsästysalueen pitää olla vähintään tuhat hehtaaria, ja seurueen jäsenten on pukeuduttava oranssiin. Ketjussa kävelevät ajomiehet, joiden seurassa voi olla ajavia koiria, säikäyttävät hirvet liikkeelle kohti kiväärien kanssa odottavia passimiehiä. Muita metsästystapoja ovat hirven pysäyttäminen haukkuvan hirvikoiran avulla, vaaniminen ruokailupaikan lähellä ja jäljittäminen lumijäljen avulla.[17] Hirviseurueet metsästävät usein mailla, joihin metsästysseurat ovat tehneet sopimuksia maanomistajien kanssa. Yksityisten maanomistajien maiden lisäksi metsästysseurat tai hirviseurueet voivat hakea lupia hirvenmetsästykseen valtion maille.[18]

Nykyisin hirvien kantaa säädellään suunnitellulla metsästyksellä. Hirven metsästys on luvallista ja luvanvaraista syyskuun viimeisen lauantain ja 31. joulukuuta välisenä aikana. Vuonna 2011 kaatolupia myönnettiin yli 55 000; yhdellä luvalla saa ampua joko aikuisen hirven tai kaksi vasaa.[19] Ruotsissa hirvenmetsästyskausi jatkuu lokakuusta tammikuun loppuun; eri lääneissä on jonkun verran eroja.[20] Vuodesta 2005 vuoteen 2015 Suomen hirvikanta pieneni noin puoleen, ja tavoitteena on 77 000 yksilön talvikanta. Lupamenettelyllä pyritään ohjaamaan hirvikannan sukupuolijakaumaa tasaisemmaksi.[21]

Hirvenliha on vähärasvaista ja sisältää suhteessa runsaasti valkuais- ja kivennäisaineita ja joitakin vitamiineja. Siitä voi valmistaa erilaisia ruokalajeja. Hirven maksan syömistä ei suositella, sillä hirvet saavat ravinnostaan raskasmetalleja, jotka kertyvät maksaan.[22] Lihan lisäksi saadaan koriste-esineeksi hirvensarvia ja nahkatuotteiksi hirventaljoja, mutta taljoissa on nykyisin runsaasti esimerkiksi hirvikärpäsen aiheuttamia vioittumia[23]. Aiemmin sarvista saatiin hirvensarvisuolaa, mutta nykyään sitä valmistetaan kemiallisesti[24][25].

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirvistä varoittava liikennemerkki.

Ajoneuvon ja hirven törmäyksessä aiheutuu useimmiten vakavia vahinkoja molemmille, sekä joskus myös ajoneuvossa matkustaneille ihmisille. Pitkät raajat ja suuri koko tekevät hirvestä liikenteelle vaarallisen. Suurin osa (60–65 %) hirvikolareista tapahtuu ilta- ja aamuhämärässä, jolloin hirvet ovat ruokailuaikojensa vuoksi aktiivisimmillaan.[7]

Hirvikolareita tapahtuu kaikkialla hirven esiintymisalueella, mutta Ruotsissa ongelma on suurin. Siellä raportoitiin vuonna 2010 poliisille yli 7 000 hirvikolaria, tosin luvussa on mukana pienetkin onnettomuudet.[26]

Hirvikolarien määrä Suomessa on vähentynyt, ja 2010-luvulla kuolleita on ollut muutamia vuodessa eikä kaikkina vuosina lainkaan.[27] Onnettomuuksia on pyritty Suomessakin vähentämään raivaamalla tienvarsia, rakentamalla hirviaitoja ja alikulkukäytäviä sekä, heijastinpannoin ja hirvistä kertovin varoitusmerkein.[7] Kuolleisuuden vähenemiseen on vaikuttanut myös hirvikannan pieneneminen, autojen parempi turvallisuus ja pienemmät ajonopeudet.[27] Hirviaidat ovat vähentäneet onnettomuuksia useilla tieosuuksilla. Kuitenkin jos aita tukkii hirvien tärkeän muuttoreitin, hirvet saattavat hyppiä aidan yli ja jäädä sitten tiealueelle loukkuun aitojen väliin. Uusiin maanteihin rakennetaankin hirviaitojen lisäksi riistalle alikulkuja tai siltoja, mikä nostaa tien rakennuskustannuksia suuresti.[26]

Metsätuhot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirvet aiheuttavat metsävahinkoja talvehtimisalueillaan. Suomessa vahinkoja korvataan yksityisille metsänomistajille valtion varoista.[28] Vuonna 2013 metsävahinkoja korvattiin 880 000 eurolla.[29]

Hirvet syövät etenkin 1–3 metriä pitkiä taimia. Eniten vahinkoja hirvet aiheuttavat keski- ja kevättalvella. Latvan katkaiseminen vaurioittaa puun kasvua. Kun hirvi syö haavan tai nuoren havupuun kuorta, puun runkoon syntyy vaurioita. Myös sarvien hankaaminen puuta vasten vaurioittaa puita.[14]

Hirvi kulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalliomaalausten hirvenkuviin on usein merkitty sydämen paikka.
Hirvi ja prinsessa John Bauerin satukirjassa (1913).

Hirvi on esiintynyt kulttuurissa laajasti esihistoriallisista ajoista alkaen. Suomen kalliomaalauksista 30 prosentissa aiheena on hirvi.[30] Kalevalaisessa runoudessa hiiden hirvi on vaikeasti pyydystettävä, voimakas ja nopea hirvi.[31]

Hirvi on Norjan ja Ruotsin kansalliseläin.[32]

Ruotsin kuningas Kaarle XI:n kerrotaan yrittäneen perustaa armeijaansa hirvijoukkoja.[33] Hirven kesytystä on yritetty 1900-luvulla myös Suomessa ja Neuvostoliitossa, mutta tulokset ovat olleet huonoja. Hirvi ei ole laumaeläin, ja epäsosiaalisena se ei rakenna luottamuksellista suhdetta myöskään ihmiseen. Myös hirven tarvitseman luontaisen vaihtelevan ruokavalion tarjoaminen vankeudessa olisi vaikeaa.[34]

John Bauer kuvitti vuonna 1913 Helge Kjellinin kuuluisan sadun hirvestä ja prinsessasta (Sagan om älgtjuren Skutt och lilla prinsessan Tjuvstarr), joka on käännetty suomeksi eri nimille – hirven nimi on Loikka, Pitkäsääri tai Kruunupää, ja prinsessan nimi Vilukko, Keltasara, Niittyvilla tai Saraheinä.[35]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f Hundertmark, K.: Alces alces IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.1.2023. (englanniksi)
  2. ↑ Thomas Lilley: Hirvi – Alces alces Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. ↑ a b c d e Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Alces alces Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 7.1.2017. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g Eurasian elk fact file ARKive. Arkistoitu 22.1.2011. Viitattu 10.8.2015. (englanniksi)
  5. ↑ a b Timo Helle: Suomen eläimet: Osa 1 nisäkkäät, s. 302. Weilin + Göös, 1983. ISBN 951-35-2730-1.
  6. ↑ Dewey, Tanya & Bord, Daniel De & Olson, Link E.: ADW: Alces alces: Information 2009. University of Michigan Museum of Zoology. Viitattu 29.8.2015. (englanniksi)
  7. ↑ a b c Hirvieläimet ja liikenneturvallisuus Uudenmaan tiepiirissä 2007 (PDF) (s. 5, 9, 17) 2008. Tiehallinto. Arkistoitu 27.11.2015. Viitattu 10.8.2015.
  8. ↑ a b Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 89. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
  9. ↑ a b c Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Alces Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 7.1.2017. (englanniksi)
  10. ↑ Geist, V., Ferguson, M. & Rachlow, J.: 'Alces americanus' IUCN Red List of Threatened Species. Version 2012.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.7.2011. (englanniksi)
  11. ↑ Elch Alces alces (Linné, 1758) Jagen Weltweit. Viitattu 9.8.2015. (englanniksi)
  12. ↑ a b c Hirvi on metsän kruunupää Yle. Viitattu 7.1.2016.
  13. ↑ Hirvikannan ja metsävahinkojen suhde on määriteltävä alueellisesti Metla. Arkistoitu 27.11.2015. Viitattu 10.8.2015.
  14. ↑ a b Metsien terveys: Hirvi 2003, 2012. Suomen Luonnonvarakeskus / Metla. Arkistoitu 28.7.2015. Viitattu 29.8.2015.
  15. ↑ Kiimakuoppa viestittää Suomen Luonto. 1999 / 2014. Viitattu 25.8.2015.
  16. ↑ Kauppinen, Jukka: Hämmästyttävä monimuotoisuus. Luonnon tapahtumia, kansan tietoa, museohavaintoja, s. 166–172. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 7. Kuopio: Kuopion kaupunki, 2007.
  17. ↑ Hirvi Suomen Metsästäjäliitto. Arkistoitu 27.11.2015. Viitattu 29.8.2015.
  18. ↑ , Hirvenmetsästyksen alueluvat Metsähallitus.
  19. ↑ Hirvenmetsästys alkaa tänään 2011. hs.fi. Viitattu 9.8.2015.
  20. ↑ Jakttider:Älg Svenska Jägareförbundet. Arkistoitu 1.9.2015. Viitattu 29.8.2015. (ruotsiksi)
  21. ↑ Hirvikantatavoitteet asetettu hirvitalousalueille Suomen Riistakeskus. 2015. Viitattu 25.8.2015.
  22. ↑ Hirvenliha on hyvää ja vähärasvaista Keittotaito – ruoanvalmistuksen nettiopas. Viitattu 29.8.2015.
  23. ↑ Jorma Korhonen: Hirventaljoista jalostuu nahkaa kenkä- ja vaateteollisuudelle YLE Luonto. 4.12.2015. Helsinki: Yle. Viitattu 9.8.2023.
  24. ↑ Matti Sadeniemi ym.: Nykysuomen sanakirja, I osa, 14. painos, s. 483. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-18262-1.
  25. ↑ Hirvensarvensuola Vitabalans Oy. 2023. Viitattu 9.8.2023.
  26. ↑ a b Jerry Haigh: Of Moose and Men: A Wildlife Vet’s Pursuit of the World’s Largest Deer, s. 178-179. ECW Press, 2012. ISBN 9781770902121. Google Books (viitattu 29.8.2015). (englanniksi)
  27. ↑ a b Yhä harvempi kuolee hirvikolarissa – yksi ryhmä edelleen suojaton Ilta-sanomat. Arkistoitu 7.1.2017. Viitattu 7.1.2016.
  28. ↑ Riistavahinkolaki Finlex. Viitattu 10.8.2015.
  29. ↑ Hirvien aiheuttamista metsätuhoista maksetaan aiempia vuosia vähemmän korvauksia Suomen Riistakeskus. Viitattu 10.8.2015.
  30. ↑ Lauhakangas, Rauno: Suomen kalliokuvat kertovat Rock Art Bridge. Arkistoitu 27.11.2015. Viitattu 25.8.2015.
  31. ↑ Kalevala, kolmastoista runo (”Siitä lieto Lemminkäinen...”)
  32. ↑ Moose WWF. Arkistoitu 6.9.2015. Viitattu 29.8.2015. (englanniksi)
  33. ↑ Staffan Ling svarar: Hur var det med älgarmén Metro. Viitattu 7.1.2016. (ruotsiksi)
  34. ↑ Miksi hirveä ei ole kesytetty? Suomen Luonto. Viitattu 28.8.2015.
  35. ↑ Uroshirvi Loikka ja pikku prinsessa Vilukko Kirjasampo. Viitattu 29.8.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Alces alces
Cervus alces
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hirvi&oldid=22301463”