Hiram Bingham
Hiram Bingham III (19. marraskuuta 1875 Honolulu, Yhdysvallat – 6. kesäkuuta 1956 Washington, D.C.) oli yhdysvaltalainen tutkimusmatkailija, arkeologi ja poliitikko. Hän löysi vuonna 1911 inkakulttuurin suurimman tunnetun rauniokaupungin Machu Picchun koskemattomana Perusta. Binghamia pidetään yleensä Machu Picchun löytäjänä, mutta joidenkin tutkijoiden mukaan saksalainen seikkailija Augusto Berns olisi vieraillut Machu Picchulla jo vuonna 1867. Binghamia voidaan joka tapauksessa pitää Andien ja koko Etelä-Amerikan arkeologisten kohteiden systemaattisen tutkimuksen alkuunpanijana. Myöhemmin Bingham toimi Connecticutin kuvernöörinä (7. tammikuuta – 8. tammikuuta 1925) ja Yhdysvaltain senaatin jäsenenä (1924–1933).[1]
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Opinnot ja työ yliopistossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bingham oli protestanttilähetyssaarnaajien sukua. Bingham oppi jo nuorena vuorikiipeilyä isältään, joka oli Tyynenmeren lähetyssaarnaaja. Nämä taidot olivat sittemmin suureksi hyödyksi Binghamin tutkimusretkillä.[1] Hän muutti Havaijilta Yhdysvaltojen mantereelle täydentääkseen koulutustaan. Bingham kävi Phillips Academya Andoverissa, Massachusettsissa, mistä hän valmistui 1894. Hän hankki tutkinnon Yalen yliopistostä 1898, Kalifornian yliopistosta, Berkeleystä 1900 ja Harvardin yliopistosta 1905. Hän opetti historiaa ja politiikkaa Harvardissa, minkä jälkeen hän toimi preceptorina Woodrow Wilsonin alaisuudessa Princetonin yliopistossa. Vuonna 1907 Yalen yliopisto nimitti Binghamin Etelä-Amerikan historian luennoitsijaksi.
Löydöt Perussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bingham ei ollut koulutettu arkeologi. Kuitenkin Bingham löysi suurelta osin kadotetun inkakaupunki Machu Picchun ollessaan luennoitsijana – myöhemmin professorina – Yalessa. Vuonna 1908 hän osallistui ensimmäiseen pan-amerikkalaiseen tieteelliseen konferenssiin Chilessä Santiagossa. Ollessaan paluumatkalla Perun kautta paikallinen prefekti taivutteli hänet vierailemaan esikolumbiaanisessa Choquequiraon kaupungissa. Bingham julkaisi kertomuksen matkastaan teoksessa Across South America; an account of a journey from Buenos Aires to Lima by way of Potosí, with notes on Brazil, Argentina, Bolivia, Chile, and Peru (1911).
Heinäkuussa 1911 Hiram Bingham johti Yalen arkeologista retkikuntaa, jonka päätavoitteena oli löytää Vilcabamba (Vilcapampa), salaperäinen inkojen kadonnut kaupunki ja vuoristolinnoitus, jonne he pakenivat espanjalaisia valloittajia 1500-luvulla. Kun Bingham oli saapunut Cuzcoon vuonna 1911, Apurímacin prefekti J.J. Nuñez kehotti Binghamia etsimään Urubamba-joen laakson lähistöltä Choquequiraun ("Kullan kehto") tarunhohtoisia raunioita. Bingham epäili, että paikka voisi olla tarunhohtoinen Vilcabamba. Heinäkuun 24. päivä 1911 ketšuaa puhuva paikallinen asukas Melchor Arteaga johdatti Binghamin Machu Picchun raunioille. Sieltä Bingham löysi hyvin säilyneitä kivirakennelmia ja oli erityisen hämmästynyt yhden rakennelman samankaltaisuudesta Cuzcon aurinkotemppelin kanssa. Vuonna 1912 Bingham johti retkikuntaa, joka kaivoi Machu Picchun esiin. Hän palasi paikalle uudestaan vuonna 1915.[1] Paikka oli ollut lähes kaikkien unohtama lukuun ottamatta pientä joukkoa lähimmässä laaksossa asuvia ihmisiä (ehkä myös kaksi paikallista lähetystyöntekijää Thomas Payne ja Stuart McNairn tunsivat sen, sillä heidän jälkeläisensä väittävät, että he olivat kiivenneet raunioille vuonna 1906). Bingham toi kaupungin yleiseen tietouteen ja merkittäväksi turistikohteeksi. Binghamia on väitetty myös Indiana Jonesin esikuvaksi[2]. Binghamin vuonna 1948 julkaistusta Machu Picchun löytöä kuvaavasta kirjasta Lost City of the Incas tuli menestysteos.[3] Binghamin uudet kaivaukset alueella paljastivat Vitcosin ja Espíritu Pampan tärkeät kohteet, ja amerikkalainen arkeologi Gene Savoy kaivoi vuonna 1964 perusteellisesti esiin suuremmat rauniot, joka osoitti, että kyseessä oli todennäköisempi Vilcabamban sijaintipaikka.[1]
Sodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bingham saavutti kapteenin arvon Connecticutin kansalliskaartissa vuonna 1916. Vuonna 1917 hänestä tuli lentäjä ja hän organisoi sotilasilmailukoulutusta. Hän palveli Yhdysvaltain viestijoukkojen ilmavoimissa ja Yhdysvaltain ilmavoimien edeltäjässä United States Army Air Servicessä saavuttaen everstiluutnantin arvon. Issoudunissa, Ranskassa, Bingham johti ilmavoimien lentosotakoulua.
Politiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bingham siirtyi sittemmin politiikkaan ja hänet valittiin Connecticutin kuvernööriluutnantiksi (1922–1924). Hän voitti kuvernöörin vaalit vuonna 1924. Bingham toimi Connecticutin kuvernöörinä kuitenkin vain yhden päivän, lyhimmän ajan kuin kukaan muu Connecticutin kuvernööri, sillä hänet valittiin itsemurhan johdosta vapautuneelle senaattorin paikalle minkä hän otti vastaan.[1]Hänet valittiin uudelleen senaattiin vuonna 1926, minkä jälkeen hän omistautui liike-elämälle. Vuonna 1951 presidentti Harry S. Truman nimitti Bingham julkishallinnon lojaalisuustarkastuslautakuntaan, jossa Bingham tutki kiistanalaisia tapauksia, joissa ulkoministeriössä epäiltiin kumouksellisuutta.[1]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bingham meni naimisiin Alfreda Mitchellin kanssa 20. marraskuuta 1899. Heillä oli seitsemän poikaa. Eron jälkeen hän meni naimisiin Suzanne Carroll Hillin kanssa kesäkuussa 1937.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Hiram Bingham Encyclopedia Britannica. Viitattu 24.7.2023. (englanniksi)
- ↑ http://www.usatoday.com/travel/destinations/2005-09-22-peru_x.htm
- ↑ http://www.senate.gov/reference/reference_item/LostCity.htm
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hiram Bingham Biographical Directory of the United States Congressin sivuilla
- Binghamin teoksia Gutenberg-projektissa
- Binghamiin liittyviä teoksia Internet Archivessa
| ||||||||||||||||||||||||||
