Hillsborough’n onnettomuus
Hillsborough’n onnettomuus tapahtui 15. huhtikuuta 1989 Hillsborough’n jalkapallostadionilla Sheffieldissä, Englannissa. Tapahtuma on Yhdistyneen kuningaskunnan historian pahin urheiluun liittyvä katastrofi.[1]
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Brittiläisen jalkapallon julkisuuskuva oli vielä 1980-luvulla työväenluokkainen. Jalkapalloa pidettiin vähäväkisten ajanvietteenä, eikä Yhdistynyttä kunigaskuntaa tuolloin hallinnut konservatiivipuolue ollut erityisemmin kiinnostunut jalkapallostadionien turvallisuuden kohentamisesta.[2]
Metalliverkoilla aidattujen seisomakatsomojen riskialttius oli nähty Hillsborough'ssa jo vuonna 1981, kun yleisöä oli puristunut vaarallisesti aitoja vasten Tottenhamin ja Wolverhamptonin välisen ottelun aikana.[2] Yhdistyneen kuningaskunnan pahin katsomo-onnettomuus ennen Hillsborough'n tapausta oli koettu Ibrox Stadiumilla – silloiselta nimeltään Ibrox Park – Glasgow'ssa Skotlannissa 2. tammikuuta 1971, kun 66 ihmistä sai surmansa ja yli 200 loukkaantui Glasgow Rangersin ja Celtic FC:n välisen ottelun päätyttyä syntyneessä tungoksessa.[3]
Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hillsborough'n jalkapallostadionilla oli alkamassa FA Cupin välieräottelu Nottingham Forestin ja Liverpoolin välillä. Hieman ennen ottelun alkamista, noin kello 15.00, stadionin ulkopuolelle oli saapunut sadoittain sisään katsomoon pyrkineitä liverpoolilaisia jalkapallofaneja. Kun tilanne alkoi muodostua kriittiseksi, ottelun turvallisuudesta ylimpänä viranomaisena vastannut Etelä-Yorkshiren poliisipäällikkö antoi luvan avata portit liverpoolilaisten jo valmiiksi ääriään myöten täynnä olleeseen päätykatsomoon. Seurauksena oli tungos, jossa ihmismassat vyöryivät toistensa päälle. Monet tallautuivat takaa tulleiden jalkoihin tai puristuivat katsomon ja jalkapallokentän välistä aitaa vasten.[4][1] Osa onnistui pelastautumaan kiipeämällä jalkapallomaalin takana olleesta aitauksesta aidan yli kenttää reunustaneelle radalle tai saatuaan stadionin pikkuportin auki. Osa kiipesi jo kuolleiden ihmisten päälle saadakseen happea. Havaittuaan tilanteen poliisi määräsi jo alkuun päässeen ottelun keskeytettäväksi sen kestettyä viitisen minuuttia.[1]
Onnettomuuden jälkeiset pelastustoimet epäonnistuivat täysin. Jalkapallokentän viheriö muuttui kaoottiseksi ensiapunäyttämöksi, jolla hengissä selvinneet yrittivät elvyttää kuolevia. Ihmiset repivät stadionin mainoskylttejä alas ja tekivät niistä paareja kantaakseen loukkaantuneita pois katsomosta. Stadionin ulkopuolelle saapui 44 ambulanssia, mutta poliisi päästi niistä sisään stadionille vain yhden. Hengenvaarallisesti loukkaantuneista 96 uhrista selvisi hengissä sairaalaan vain 14.[1]
Uhrit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Onnettomuudessa sai surmansa kaikkiaan 96 ihmistä – 94 välittömän kuolonuhrin lisäksi yksi kuoli vammoihinsa neljä päivää myöhemmin ja yksi koomaan vajonnut henkilö vasta lähes neljä vuotta myöhemmin. Loukkaantuneita oli 766.[5] Kuolleista valtaosa oli nuoria miehiä ja teinejä. Menehtyneistä 10–19-vuotiaita oli 38 ja 20–29-vuotiaita 40. Uhreista 89 oli miehiä ja seitsemän naisia. Surmansa saaneista nuorin oli 10-vuotias ja vanhin 67-vuotias. Moni perhe menetti useamman kuin yhden jäsenensä. Kuolinsyytutkimuksissa todettiin, että suuri osa uhreista oli kuollut tukehtumiseen seisaaltaan.[1]
Onnettomuutta pidetään Britannian pahimpana ja kansainvälisestikin yhtenä historian vakavimmista katsomo-onnettomuuksista.[5] Surmansa saivat muun muassa tulevan Liverpool-kapteeni Steven Gerrardin kymmenvuotias serkku sekä reservijoukkueen entisen maalivahdin Paul Harrisonin isä.[4][6]
Ensimmäinen tutkinta ja sen seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Onnettomuuden ja sitä seuranneen tutkintaraportin (Taylorin raportti) seurauksena seisomapaikat poistettiin useimmista Britannian jalkapallostadioneista. Lisäksi kentän ja katsomoiden väliset raja-aidat poistettiin.[4] Raportin mukaan kyseessä oli onnettomuus ja pääsyynä siihen oli, että poliisi menetti yleisön hallinnan. Raportin perusteella syyttäjävirasto päätti vuonna 1991, ettei ketään tule asettaa syytteeseen tapahtuneesta.[1]
Viranomaiset ilmoittivat onnettomuuden johtuneen liverpoolilaisfanien huonosta käytöksestä; heidän mukaansa ”jalkapallohuligaanit” olivat juoneet alkoholia, riehuneet ja siten itse aiheuttaneet katastrofin.[1] Iltapäivälehti The Sun väitti Liverpoolin kannattajien varastelleen kuolleiden toveriensa lompakkoja ja virtsanneen naiden ja poliisien päälle.[2]
Nämä väitteet loukkasivat syvästi kuolonuhrien omaisia ja kaaoksesta hengissä selvinneitä. Heidän ensimmäinen yrityksensä tutkinnan avaamiseksi uudelleen raukesi vuonna 1997.[1] Hillsborough'n perheiden tukiyhdistys nosti vuonna 2000 yksityisen rikossyytteen päävastuussa ollutta poliisipäällikköä ja tämän apulaista vastaan, mutta asia ei nytkään johtanut tulokseen.[7]
Uusi tutkinta ja oikeuskäsittely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hillsborough'n uhrien omaisten pitkän oikeustaistelun jälkeen Yhdistyneen kuningaskunnan alahuone päätti vuonna 2009 julkistaa juttuun liityneet noin 300 000 dokumenttia ja katastrofi otettiin uudelleen tarkasteltavaksi.[1][7] Sisäministeri Theresa May määräsi vuonna 2012 aloitettavaksi kaksi uutta rikostutkintaa, joista toinen koski katastrofin syitä ja toinen viranomaisten toimintaa tapauksen jälkeen.[1][7] Saman vuoden joulukuussa oikeus mitätöi alkuperäisen tutkinnan nojalla tehdyt johtopäätökset.[7] Maaliskuussa 2014 Hillsborough'n katastrofista aloitettiin uusi oikeudellinen tutkinta, joka kesti yli kaksi vuotta.[7]
Huhtikuussa 2016 oikeus totesi, että kyseessä ei ollut onnettomuus, vaan ihmiset kuolivat poliisin epäonnistumisen ja turvallisuuspuutteiden vuoksi.[8] Oikeuden mukaan jalkapallofanien kuolema oli rikos ja poliisi ja ambulanssihenkilökunta olivat törkeän huolimattomuutensa vuoksi epäonnistuneet tehtävässään suojella ihmisiä. Jalkapallofaneja puolestaan ei voitu syyttää mistään. Lisäksi Hillsborough'n jalkapallostadionin katsottiin olleen muodoltaan hengenvaarallinen, mikä oli osaltaan pahentanut katastrofia. Turvallisuudesta katastrofin aikana vastannutta, jo eläkkeelle siirtynyttä Etelä-Yorkshiren poliisipäällikköä ja viittä muuta henkilöä vastaan nostettiin vuonna 2017 syytteet 95 kuolemantuottamuksesta. Koska yksi uhreista oli kuollut saamiinsa vammoihin yli vuoden kuluttua tapahtuneesta, hänen kuolemastaan ei voitu 1990-luvulla voimassa olleen lain mukaan nostaa syytteitä. Tapauksen oikeuskäsittely alkoi tammikuussa 2019.[1]
Oikeudessa poliisipäällikkö sanoi katuvansa syvästi toimintaansa katastrofin yhteydessä ja pyysi uhrien omaisilta anteeksi.[1] Oikeudenkäynti päättyi marraskuussa 2019, jolloin poliisipäällikkö jätettiin tuomitsematta.[9]
Muistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hillsborough’n uhrien muistoa kunnioittavia muistokiviä ja -patsaita on ympäri Liverpoolia. Myös itse Hillsborough’n stadionilla sijaitsee yksi muistokivistä.
Vuonna 2014, jolloin Hillsborough'n katastrofista tuli kuluneeksi 25 vuotta, kaikilla Englannin jalkapallokentillä pidettiin 12. huhtikuuta ennen ottelujen alkamista kuuden minuutin hiljainen hetki Hillsborough'n uhrien muistoksi.[10]
Brittiläinen Daniel Gordon ohjasi yhdysvaltalaiselle ESPN-kanavalle vuonna 2014 dokumentin Hillsborough, joka kuvaa sekä itse katastrofia että sen jälkeistä uhrien omaisten oikeustaistelua.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l Dale, Nina: Lähes 100 ihmistä puristui, tallautui ja tukehtui hengiltä stadionkatastrofissa – viranomisten törkeä valehtelu joutuu vihdoin suurennuslasin alle 30 vuoden oikeustaistelun jälkeen 13.1.2019. Iltalehti.
- ↑ a b c d Rämö, Matti: Oikeusmurha jalkapallostadionilla: Hillsborough osoittaa, miten välinpitämättömyys ja ammattitaidon puute johtivat katastrofiin 17.6.2018. Seura.
- ↑ Kanerva, Juha: 66 ihmistä kuoli järkyttävästi portaikossa numero 13 – Glasgow'n murhenäytelmästä on kulunut 50 vuotta 2.1.2021. Ilta-Sanomat.
- ↑ a b c Hillsborough’n jalkapallotragedia ei unohdu 14.4.2009. Suomen Kuvalehti. Arkistoitu 10.8.2009. Viitattu 15.4.2009.
- ↑ a b Lacey, David: Hillsborough’s tragic legacy leaves home comforts 20 years on The Guardian. 11.4.2009. (englanniksi)
- ↑ Hillsborough 20 years on: The story of ex-Anfield keeper Paul Harrison who lost his father Mirror.co.uk. 14.4.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Minna Pärssinen ja Sampo Vaarakallio: Ei vieläkään tuomiota Hillsborough'n stadionkatastrofista – lähes sata ihmistä rusentui kuoliaaksi 30 vuotta sitten 28.11.2019. Yle Uutiset.
- ↑ Juhola, Teemu: Oikeus: Hillsborough'n tragedia ei ollut onnettomuus – 96 jalkapallofania kuoli 26.4.2016. Yle Urheilu. Viitattu 26.4.2015.
- ↑ Hillsborough'n katsomotragedian aikainen poliisipäällikkö välttyi tuomiolta 28.11.2019. Yle Urheilu.
- ↑ Hiljainen hetki Englannin futiskentillä: Hillsborough'n katastrofista 25 vuotta 12.4.2014. Puoliaika.com.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Liverpoolin Hillsborough-muistosivu (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)