Hilkka Hakola

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hilkka Hakola oikealla.

Hilkka Hakola (s. 23. helmikuuta 1934 Helsinki) on aktiiviuransa lopettanut suomalainen koripalloilija.

Hakola oli ensimmäinen kansainvälisen huipputason suomalainen naiskoripalloilija. Hän edusti Suomen maajoukkuetta EM-kisoissa Moskovassa 1952 sekä Prahassa 1956 ja oli Prahan kisoissa koko turnauksen paras korintekijä 187 pisteellä (keskiarvo ottelua kohden 23,4). Kaikkiaan Hakola pelasi vuosien 1952–1964 aikana 28 maaottelua, joissa teki 406 pistettä. Hänen Sveitsiä vastaan 1956 heittämänsä 41 pistettä on yhä naisten yhden maaottelun ennätys.

Hakola edusti urallaan Helsingin Tarmoa, Helsingin Visaa ja Helsingin Työväen Uimareita ja voitti yhdeksän naisten koripalloilun Suomen mestaruutta, kolme hopeaa ja yhden pronssin. Hän on toiminut myös naisten maajoukkueen päävalmentajana ja Työväen Mailapoikien naisten joukkueen päävalmentajana sen voittaessa Suomen mestaruuden vuonna 1968. Urheilutoimittajat valitsivat hänet vuoden parhaaksi suomalaiskoripalloilijaksi vuonna 1956.

Monipuolisena urheilijana Hakola kunnostautui myös lentopallossa, jossa voitti Helsingin Ponnistuksen riveissä Suomen mestaruuden 1962 ja hopeaa 1960. Lisäksi hän kunnostautui yleisurheilussa voittaen korkeushypyssä kolme SM-hopeaa vuosina 1950–1952 ja edustaen Suomea myös yhdessä maaottelussa.

Aktiiviuransa jälkeen Hakola on osallistunut urheilun järjestötoimintaan. Hän on ollut vuosikausia Suomen Koripalloliiton eri luottamustehtävissä ja varapuheenjohtajana vuosina 1985–1989. Hän on Koripalloliiton kunniajäsen (1995) ja saanut opetusministeriön myöntämän urheilun kultaisen ansioristin (1985) ja Pro Urheilu -mitalin (2001).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Raimo Lindholm
Vuoden koripalloilija
1956
Seuraaja:
Raimo Lindholm