Hilkka Ahmala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hilkka Kyllikki Ahmala (myös. Viitanen, 12. marraskuuta 1915 Helsinki2. maaliskuuta 1972 Helsinki[1]) oli suomalainen toimittaja, joka 1950–1960-luvuilla oli yksi tunnetuimmista suomalaisen työväenlehdistön toimittajista.[2] Hän oli jo ennen sotavuosia aktiivisesti mukana maanalaisessa kommunistisessa liikkeessä ja joutui toimintansa vuoksi myös vankilaan.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansakoulun käynyt Ahmala työskenteli Elannon maitokaupan myyjänä ja lähti 1930-luvun puolivälissä mukaan kielletyn Suomen Kommunistisen Puolueen toimintaan. Etsivä Keskuspoliisi raportoi hänestä ensimmäisen kerran vuonna 1935. Hän oli Jenny Pajusen ohella yksi sotaa edeltävien vuosien työläisnaisista, joka liikkui aktiivisesti Suomen harvalukuisen vasemmistoälymystön piirissä. Ahmala oli mukana muun muassa Helsingin Työväen Näyttämön toiminnassa, jossa hän näyttelemisen lisäksi lausui runoja. Vuosikymmenen lopulla Ahmala työskenteli kommunistien julkaiseman Kirjallisuuslehden konttorissa ja välirauhan aikana 1940–1941 lyhytaikaiseksi jääneen Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran toimistossa. Jatkosodan sytyttyä vuonna 1941, hänen kotoaan löydettiin laittomia lentolehtisiä ja Ahmala suljettiin turvasäilöön.[3]

Moskovan välirauhan jälkeen 1944 hän siirtyi Vapaan Sanan toimitukseen ja sieltä edelleen vuonna 1957 perustettuun Kansan Uutisiin.[3] 1950-luvun alussa hän kuului Suomi–Kiina-seuran hallitukseen[4] ja oli myöhemmin mukana muun muassa Kansan Sivistystyön Liiton toiminnassa. Vuonna 1965 Ahmala käänsi yhdessä Raija Jänicken kanssa Kansankulttuurin julkaiseman satukirjan Peikon lahja.[5]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hilkka Ahmalan isä oli työläisrunoilija Kössi Ahmala, jonka valkoiset teloittivat Viipurissa vuoden 1918 sisällissodan loppuvaiheessa.[6] 1930-luvulla hän oli avioliitossa Kauno Viitasen (1912–1992) kanssa.[1]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sanomalehtikirjeenvaihtajan opas, Demokraattisten kustantajain liitto, Helsinki, 1948.
  • Käy eespäin: Valikoima suomalaista työväenrunoutta (toim.), Tammi, Helsinki, 1957.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hilkka Kyllikki Ahmala My Heritage. Viitattu 10.7.2016.
  2. Varis, Tuula-Liina: Mitähän Ahmala sanoisi? 5.5.2009. Kansan Uutiset. Viitattu 10.7.2016.
  3. a b Koivisto, Hanne: Vaikuttajanaisia, muusia ja avustajia: Suomalaisen vasemmistoälymystön naiset 1930-luvulla ja sotavuosina 18.3.2002. Ennen ja nyt. Viitattu 10.7.2016.
  4. Suomi−Kiina-seuran hallintoelimien jäsenet 1951−2016 Suomi–Kiina-seura. Arkistoitu 19.9.2016. Viitattu 10.7.2016.
  5. Ahmala, Hilkka Kirjasampo. Viitattu 10.7.2016.
  6. Kössi Ahmala – työläisrunoilijan tarina Työväenliikkeen 100 itsenäisyyden vuotta. Viitattu 10.7.2016.