Hiljaisuus (Ingmar Bergmanin elokuva)
| Hiljaisuus | |
|---|---|
| Tystnaden | |
 |
|
| Ohjaaja | Ingmar Bergman |
| Käsikirjoittaja | Ingmar Bergman |
| Tuottaja | Ingmar Bergman |
| Säveltäjä | Robert Mersey |
| Kuvaaja | Sven Nykvist |
| Leikkaaja | Ulla Ryghe |
| Pääosat | Ingrid Thulin, Gunnel Lindblom |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ruotsi |
| Levittäjä |
SF Studios Netflix |
| Ensi-ilta | 1963 |
| Kesto | 95 min |
| Alkuperäiskieli | ruotsi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Svensk Filmdatabas | |
Hiljaisuus (ruots. Tystnaden) on Ingmar Bergmanin elokuva vuodelta 1963. Siinä pääosissa näyttelevät Ingrid Thulin ja Gunnel Lindblom.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisistaan etääntyneet sisarukset Ester (Thulin) ja Anna (Lindblom) sekä Annan kymmenvuotias poika Johan (Jörgen Lindström) istuvat yöjunassa matkalla takaisin kotiin. Vanhempi sisar Ester, kirjallisuuden kääntäjä, on vakavasti sairas, ja Anna vaikuttaa haluttomalta auttamaan häntä. Aamun koittaessa he päättävät jäädä junasta kaupungissa nimeltä Timoka. Se sijaitsee kuvitellussa Keski-Euroopan maassa, jossa puhutaan heille täysin käsittämätöntä kieltä ja joka vaikuttaa olevan sodan partaalla.
Sisarukset ottavat kahden huoneen sviitin vanhasta loistohotellista. Sairas Ester lääkitsee huoneessaan itseään vodkalla ja savukkeilla ja yrittää työskennellä. Johan vaeltelee hotellin käytävillä ja tapaa vanhan hotelliportieerin ja espanjalaiseen sirkusseurueeseen kuuluvia kääpiöitä. Anna lähtee kaupungille, jossa kahvilan tarjoilijamies lähentelee häntä avoimesti. Sitten Anna menee varieteenäytökseen, jossa huomaa lähellä istuvan parin alkavan rakastella kiihkeästi. Anna poistuu kauhuissaan takaisin kahvilaan, ohittaa häntä aiemmin lähennelleen tarjoilijan viettelevästi läheltä ja palaa hotelliin.
Annan poissa ollessa Ester yrittää lähentyä Johania, mutta tämä torjuu Esterin yritykset silittää hiuksiaan ja kasvojaan. Annan palatessa likaantuneessa mekossa Ester tivaa häneltä missä hän kävi ja mitä teki. Anna alkaa kiusallaan kertoa tarinaa, miten hän rakasteli kahvilan tarjoilijan kanssa varieteeteatterissa, ja sanoo tapaavansa tämän taas illalla. Ester uskoo tarinan, mutta pyytää Annaa jäämään seurakseen.
Anna tapaakin tarjoilijamiehen hotellissa, ja Johan näkee miten he suutelevat ja vetäytyvät käytävän päässä olevaan huoneeseen. Johan palaa Esterin luo ja kysyy, miksi äiti ei viihdy heidän seurassaan vaan haluaa aina pois kun vain mahdollista. Ester kertoo pojalle oppineensa muutaman sanan paikallista kieltä ja lupaa kirjoittaa ne paperille. Johan tajuaa Esterin olevan sairas ja halaa häntä.
Johanin nukahdettua Ester itkee Annan ja tämän rakastajan oven takana ja pyytää päästä sisään. Anna avaa oven, sytyttää valot ja Ester näkee miehen vuoteessa. Anna kertoo Esterille toivoneensa aiemmin että yltäisi yhtä korkealle moraalin tasolle kuin Ester, mutta tajunneensa sitten että Esterin hyvyys olikin vain peiteltyä vihaa häntä kohtaan. Ester sanoo rakastavansa Annaa oikeasti ja että Anna on väärässä. Anna suuttuu ja käskee Esterin ulos huoneesta. Lähtiessään Ester sanoo ”Anna rukka”, mikä suututtaa Annaa yhä enemmän. Annan rakastaja saa hänet taas nauramaan, mutta nauru vaihtuu pian itkuksi.
Seuraavana aamuna Anna ilmoittaa, että hän ja Johan lähtevät hotellista aamiaisen jälkeen. Tämän kuultuaan Ester alkaa saada hengenahdistuskohtauksia. Vanha portieeri yrittää auttaa ja lohduttaa häntä. Ester paljastaa kuolemanpelkonsa, mutta myös pelkonsa yksinäisyyttä ja seksuaalisuutta kohtaan. Kun Johan tulee sanomaan näkemiin, Ester antaa hänelle paperilapun. Kun Anna ja Johan istuvat taas junassa, Johan ottaa paperilapun ja sanoo Esterin kirjoittaneen hänelle kirjeen. Anna ottaa lapun ja lukee: ”Johanille. Sanoja vieraalla kielellä.” Välinpitämätön Anna antaa lapun takaisin Johanille, avaa junanvaunun ikkunan ja viilentää itseään kasvoilleen osuvilla sadepisaroilla.
