Hiippa

Fryygialainen hattu on eräs muinainen hiippalakki

Arkkipiispa Jose Palma, O.P. päällään roomalaiskatolisen piispan jumalanpalveluspuku. Päässä koristeellinen hiippa.

Tonttu tai gnoomi päässään pysty hiippalakki

Hiippa (joissain yhteyksissä hiippalakki tai piippalakki) viittaa erilaisiin teräväpäisiin päähineisiin. Hiippaa käyttävät läntisen kristillisyyden (roomalaiskatolisuus, luterilaisuus, anglikaanisuus) kirkkokuntien piispat, mistä tulee suomen kielen sana hiippakunta. Ortodoksipiispat käyttävät kruunua muistuttavaa mitraa.

Puna-armeijan sotilaiden eräs päähine oli vuosien 1919–1941 välillä jäykkä hiippalakki ns. Budjonnovka.

Monilla eurooppalaisilla ihmisen muotoisilla uskomusolennoilla on hiippalakki. Hiippalakki on varsinkin monilla pienikokoisilla uskomusolennoilla. Nykyajan joulutonttujen yleensä punaista hiippalakkia sanotaan myös tonttulakiksi.

Hippaleikki on saanut nimensä leikissä käytetystä hiippalakista. Hippa-nimisellä suomalaisella metsänhaltijalla, kuten joillakin muillakin haltijoilla, on ilmeisesti ollut hiippalakki.

Ainakin joskus hiippalakkipäisiksi kuvitellaan seuraavia olentoja:

• tonttu
• erilaiset haltijat
• kääpiö
• gnoomi
• leprechaun
• taikuri
• velho
• brownie
• joulupukki
• maahinen
• menninkäinen

Katso myös

• Fryygialainen hattu

Lähteet

• Erkki Itkonen (toim.): Suomen sanojen alkuperä A–K. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992. ISBN 951-717-692-9.

Aiheesta muualla

• Budjonovka-päähine (Arkistoitu – Internet Archive)