Hiilihydraatiton ruokavalio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lisukkeettomissa kyljyksissä ei ole hiilihydraattia

Hiilihydraatiton ruokavalio ei sisällä lainkaan hiilihydraatteja, vaan energia saadaan lähes kokonaan eläinrasvasta ja eläinproteiinista. Hiilihydraatittoman ruokavalion perusta on liha, sisäelimet ja rasva, mutta siinä ei syödä lainkaan esimerkiksi kasviksia. Ainoa hiilihydraattien lähde on lihan sisältämä glykogeeni, jonka osuus energian saannista on enintään kaksi prosenttia, eli noin 50 kilokaloria. Kun ruoassa on näin vähän hiilihydraattia, ihminen menee ketoosiin, ja elimistö alkaa käyttää ketoaineita energiakseen.[1]

Hiilihydraatiton ruokavalio on eri asia kuin vähähiilihydraattinen ruokavalio, jossa syödään runsaasti vihanneksia ja kohtuullisesti muitakin hiilihydraattipitoisia ruokia. Toisaalta hiilihydraatitonta ruokavaliota voidaan myös kutsua vähähiilihydraattisen ruokavalion äärimmäiseksi muodoksi.

Ravintosisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raakaa lampaanmaksaa, jossa on paljon C-vitamiinia

Hiilihydraatittoman ruokavalion puolestapuhujien mukaan kaikki ihmisen tarvitsemat ravinteet voi saada eläinperäisestä ravinnosta, kunhan se hyödynnetään riittävän tarkasti[2]. Ainoastaan C-vitamiinin saanti jää selvästi suosituksia matalammaksi, mutta Coloradon yliopiston tutkijat Julie Will ja Tim Byers esittävät, että ihmisen C-vitamiinin tarve riippuu verensokerin määrästä: mitä vähemmän veressä on sokeria, sitä vähemmän C-vitamiinia tarvitaan[3].

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuin hiilihydraatittoman ruokavalion puolestapuhuja, joskaan ei ensimmäinen, on ollut kanadalainen löytöretkeilijä Vilhjalmur Stefansson. Hän oli Pohjois-Amerikan inuiteja tutkiessaan havainnut itsensä ja miehistönsä pysyvän terveinä ja hyvävoimaisina pelkän eläinravinnon turvin useiden vuosien ajan. Myös inuitit olivat Stefanssonin havaintojen mukaan täysin terveitä, vaikka he söivät etenkin talvisin pelkkää lihaa ja rasvaa, eivätkä pitäneet kasviksia ihmiselle sopivana ravintona. Stefanssonin mukaan inuitien ruokavalio koostui noin 50-prosenttisesti karibusta, 30-prosenttisesti kalasta, 10-prosenttisesti hylkeestä, ja loput sekalaisista riistaeläimistä ja munista.[4]

Palattuaan Yhdysvaltoihin retkiltään Stefansson ajautui väittelyihin silloisten ravitsemusasiantuntijoiden kanssa siitä, voiko hiilihydraatittomalla ravinnolla selvitä. Stefansson ja tanskalanen tutkimusmatkailija Karsten Anderson aloittivat vuonna 1928 New Yorkissa tarkasti valvotun kokeen, jossa he söivät pelkkää eläinravintoa yhden vuoden ajan. Kalorinsa he saivat 79-prosenttisesti rasvasta ja 19-prosenttisesti proteiinista. Miesten ruokavaliota valvottiin virtsan ketoaineiden mittauksin, mikä vahvisti heidän pysyneen tunnollisesti ruokavaliollaan. Kokeen lopuksi Stefanssonin terveydentila oli pysynyt normaalina, samoin Andersonin, jonka verenpaine oli myös laskenut luvuista 140/80 lukuihin 120/80. Kummankin miehen paino oli pudonnut parilla kilogrammalla. Minkään ravintoaineen puutosta ei kummassakaan havaittu, eikä C-vitamiinin puutostaudin keripukin oireita. Stefanssonin ientulehdus parani pian kokeen alettua.[5]

Stefansson julkaisi ruokavaliosuosituksestaan raportin vuonna 1946. Kirjasta raportoitiin laajalti sen ajan lehdissä, mutta se ei jättänyt minkäänlaista jälkeä ravitsemussuosituksiin.[6]

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokonaan hiilihydraatiton ruokavalio on nykyisten virallisten ravitsemussuositusten kanssa vahvasti ristiriidassa, sillä suositukset korostavat hiilihydraattipitoisten ruoka-aineiden, kuten viljan, hedelmien ja kasvisten sisällyttämistä ruokavalioon.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taubes, s. 319, 324
  2. Taubes, s. 325
  3. Taubes, s. 321–322
  4. Taubes, s. 320
  5. Taubes, s. 320–324
  6. Taubes, s. 324
  7. Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Suomalaiset ravitsemussuositukset 2005 Viitattu 5.5.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]