Hierapolis (Fryygia)
| Hierapolis | |
|---|---|
| Ἱεράπολις | |
.jpg) Hierapoliin agoraa. |
|
| Sijainti | |
  Hierapolis |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Turkki |
| Paikkakunta | Pamukkale, Denizli |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Ajanjakso | 100-luku eaa.– |
| Kulttuuri | antiikki |
| Alue | Fryygia |
| Aiheesta muualla | |
Hierapolis (m.kreik. Ἱεράπολις) oli antiikin aikainen kaupunki Fryygiassa Vähässä-Aasiassa nykyisen Turkin alueella.[1][2] Se sijaitsi nykyisessä Pamukkalessa lähellä nykyistä Denizlin kaupunkia.[3][4][5]
Hierapolis oli Fryygian merkittävimpiä kaupunkeja, ja sijaitsi tunnetuilla kuumilla lähteillä. Kaupungin arkeologinen alue on yhdessä Pamukkalen luontokohteen kanssa Unescon maailmanperintökohde nimellä Hierapolis-Pamukkale.[6]
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hierapoliin kaupunki sijaitsi Fryygiassa korkealla paikalla Lykos- (nyk. Çürüksu Çayı) ja Maiandros (nyk. Büyük Menderes) -jokien välillä Apameiasta Sardeehen johtaneen tien varrella. Kaupunki oli linnuntietä noin kymmenen kilometriä pohjoiseen Laodikeiasta. Siitä kaakkoon sijaitsi Kolossai ja ja luoteeseen Tripolis.[2][5]
Kaupungin paikka on noin 18 kilometriä pohjoiskoilliseen nykyisestä Denizlistä,[1] heti nykyisen Pamukkalen kylän koillispuolella. Kylä tunnetaan sen kuuluisista valkoisista kallioista (Pamuk-kale = ”Puuvillalinna”), jotka näyttävät kuin jäätyneiltä tai kivettyneiltä vesiputouksilta. Richard Chandler kuvaili, että sen ”pinta on aaltoileva kuin paikalleen pysähtynyt vesi tai kuin äkkiä kivettynyt syöksyvä virta”. Kalliot ovat muodostuneet ja muodostuvat edelleen ylhäältä kuumista lähteistä kumpuavien kalkkipitoisten purojen johdosta. Antiikin aikainen kaupunki sijaitsi kallioiden yläpuolisella tasangolla. Se oli rakennettu kalkkikivimassan päälle, ei juuri lainkaan varsinaiselle kallioperälle.[1][2] Harjanteen korkeus Pamukkalen korkeuteen verrattuna on noin 200 metriä.[7]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaishistoria ja hellenistinen kausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hierapoliin paikalla on ollut asutusta jo esihistoriallisella kaudella. 600-luvulla eaa. paikalla tiedetään olleen fryygialaisten rakennuttama temppeli.[8] Myöhempi Hierapoliin kaupunki perustettiin kreikkalaisena kaupunkina hellenistisellä kaudella.[1] Perustajaksi on esitetty Antiokhos III:tta (hallitsi 223–187 eaa.)[8] tai jotakuta Pergamonin kuninkaista, kuten Eumenes II:ta (hallitsi 197–158 eaa.).[1] Alue siirtyi Antiokhokselta Pergamonille vuonna 188 eaa.[8]
Roomalainen kausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 133 eaa. Hierapolis siirtyi muun Pergamonin alueen tavoin Roomalle.[8] Hierapolis löi omaa rahaa 100-luvulta eaa. lähtien. Varhaisimmat rahat, aina keisari Augustuksen aikaan saakka, käyttävät kaupungista nimimuotoa Hieropolis, minkä on tulkittu viittaavan siihen, että alueella olisi ollut alun perin temppeliyhteisö. Myös Stefanos Byzantionlainen, vaikka käyttääkin nimimuotoa Hierapolis, selittää nimen kaupungin monilla temppeleillä. Joskus on ehdotettu, että kaupungin nimi olisi johdettu Telefoksen vaimosta Hierasta tai Hierosta, mutta tämä ajatus ei näyttäisi olleen vallalla antiikin aikana.[1]
Kaupunki oli kuuluisa kuumista lähteistään ja Plutoneionistaan, joista se vaikuttaa saaneen pyhyytensä.[2][9] Lähteidensä ansiosta Hierapolis toimi terveyskylpylä- ja parantamistoiminnan keskuksena, ja oli tässä yksi antiikin maailman tunnetuimmista.[7] Kaupungin vesiä käytettiin paljon myös värjäykseen.[2][10] Kaupungin suurinta kukoistusaikaa olivat 100- ja 200-luvut.[8]
Hierapoliissa palvottuihin jumaliin lukeutui erityisesti Kybele eli Suuri Jumalten Äiti.[2][11] Kaupungin väestö oli jaettu heimoihin, jotka olivat Seleukis, Antiokhis, Laodikis, Eumenis, Attalis, Stratonikis ja Apollonias.[8] Kaupungin asukkaasta käytettiin etnonyymiä Hierapolitēs (Ιεραπολίτης).[2] Hierapoliista kotoisin olleisiin merkkihenkilöihin lukeutuu filosofi Epiktetos.[2]
Muutoin Hierapoliin historiasta tiedetään antiikin lähteistä vain vähän, lukuun ottamatta sarjaa maanjäristyksiä ja keisareiden vierailuja. Vuonna 17 jaa. maanjäristys aiheutti suuria tuhoja. Vielä pahempi maanjäristys tapahtui keisari Neron aikana vuonna 60 jaa. ja näyttää johtaneen laajoihin jälleenrakennustöihin.[1][8] Keisari Hadrianus vieraili kaupungissa vuonna 129.[8] Hierapolis löi rahaa keisari Philippus Arabsin aikaan saakka, mutta muiden kanssa liitossa lyötyä rahaa tehtiin vielä tätä myöhemminkin.[1]
Hierapoliissa oli merkittävä juutalaisyhteisö.[8] Siellä oli myös kristillinen seurakunta jo apostoli Paavalin aikana.[2][12] Apostoli Filippus vietti elämänsä loppuajan Hierapoliissa ja kärsi siellä marttyyrikuoleman noin vuonna 80.[2][8] Tämän seurauksena kaupungista tuli pyhiinvaelluskohde,[8] ja hänen marttyyriuminsa on löydetty.[2]
Myöhäisantiikista keskiajalle
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaupunki kärsi suuria tuhoja maanjäristyksessä jälleen 300-luvulla. Tuon jälkeen alkoi sen taantuminen.[8] Myöhäisantiikin aikana Hierapolis omaksui Fryygian metropoliittakaupungin arvonimen.[2][13] Lopullisesti kaupunki tuhoutui maanjäristyksessä 600-luvulla. Paikka säilyi kuitenkin jossakin määrin asuttuna tämän jälkeenkin, sillä sieltä on löydetty pienten bysanttilaisaikaisten talojen ja kirkkojen jäänteitä.[8]
Seldžukit valtasivat alueen 1100-luvulla. Vuonna 1190 sen valtasivat ristiretkeläiset, jotka käyttivät vielä Hierapoliin rakennuksia asuntoinaan. 1200-luvulla paikan valtasivat turkkilaiset, jotka rakennuttivat sinne linnan. Antiikin aikaisen kaupungin raunioilla ollut asutus tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 1354. Tämän jälkeen rauniot peittyivät vähitellen kalkkikiveen.[8]
Myöhempi historia ja kaivaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hierapoliin arkeologiset tutkimukset alkoivat vuonna 1887 Carl Humannin johdolla. Pamukkalen valkoisista kallioista alkoi muodostua turistikohde 1900-luvun aikana, ja kaupungin jäänteet olivat nähtävillä kalkkikivimuotostelmien seassa. Alueen varsinaisia arkeologisia kaivauksia on suoritettu vuodesta 1957 italialaisten arkeologien toimesta. Esiin kaivettuja raunioita on kunnostettu.[8]
Hierapoliin arkeologinen alue liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon yhdessä Pamukkalen kanssa vuonna 1988.[6]
Rakennukset ja löydökset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Asemakaava ja kaupunginmuurit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Hierapoliin jäänteet levittäytyvät laajalla alueelle.[2] Kaupungissa oli suunniteltu ruutuasemakaava.[8] Se vaikuttaa olleen alun perin vailla kaupunginmuuria, ja sitä suojasi vain sen pyhyys.[1] Kaupunginmuuri rakennettiin vasta varhaisella bysanttilaisella kaudella 300-luvun lopulla.[8] Se ympäröi kaupunkia muilta sivuilta paitsi kallioseinämän puoleisella länsireunalla. Muuri on matala ja muuraukseltaan heikkolaatuinen.[1]
Kaupungin keskustan läpi kulkee suunnilleen pohjois-eteläsuunnassa yli kilometrin pituinen pääkatu. Sen kummassakin päässä sijaitsi monumentaalinen, kolmeaukkoinen porttirakennus, jota reunustivat pyöreät tornit. Pohjoisen puoleinen portti on säilynyt hyvin, ja sen ajoitus perustuu omistukseen Domitianukselle vuonna 84/85 jaa. Kumpikin monumentaaliportti sijaitsi noin 150 metriä kaupunginmuurin ulkopuolella. Sisempänä bysanttilaisessa muurissa oli kummankin monumentaaliportin kohdalla toinen, yksinkertaisempi portti.[1]
Keskuskylpylä ja Pyhä allas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hierapoliin suuri keskuskylpylä sijaitsi kaupungin länsiosassa lähellä kallioiden reunaa.[1] Se ajoitetaan 100-luvulle. Kylpylä sai vetensä kaupungin keskellä olevista lähteistä. Rakennuskokonaisuuden koko oli noin 140 × 100 metriä ja pinta-ala noin 1,5 hehtaaria. Kylpylän keskiössä oli suuri sali, jonka koko oli noin 20 × 32 metriä. Kylpylästä on tunnistettu myös muun muassa caldarium.[14]
Kylpylään kuului myös gymnasion, joka koostui suuresta, noin 36 × 52 metrin kokoisesta palaistrasta ja sen ympärillä olleista huoneista. Kylpylän seinät oli päällystetty ja koristeltu stukolla ja marmorilla.[8][14] Rakennuskokonaisuuden raunioita on säilynyt nykyaikaan parhaimmillaan lähes alkuperäisessä korkeudessa.[1] Nykyisin osa raunioista on kunnostettu Pamukkalen arkeologiseksi museoksi.[15]
Pyhä allas
Kaupungin keskellä sijaitsi samoista lähteistä vetensä saanut kuuman veden allas, jota tavallisesti kutsutaan Pyhäksi altaaksi. Altaasta virtaavat purot kuljettavat kalkkiaan edetessään ja muodostavat näin itsestään rakentuvia vesikanavia, joiden sijainti on vaihdellut ajan myötä. Pääkadun pohjoisosan varrella ne ovat muodostaneet jopa kaksi metriä korkeita muureja.[1]
.jpg)
Temppelit ja pyhäköt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Apollonille omistettu pyhäkköalue sijaitsi Pyhän altaan itäpuoleisessa rinteessä. Alueella oli kolme rakennusta, jotka tunnetaan tutkimuksessa nimillä Rakennus A, B ja C. Rakennus A on tunnettu pisimpään ja siksi sitä on kutsuttu nimellä ”Apollonin temppeli”. Nykyisin katsotaan kuitenkin, että varsinainen Apollonin temppeli oli Rakennus B. Se edusti joonialaista tyyliä. Julkisivu oli heksastyyli eli siinä oli kuusi pylvästä.[16]
Rakennuksen A todelliseksi tarkoitukseksi on arveltu oraakkelinpaikkana toimimista.[16] Paikalla oli alun perin ensimmäisellä vuosisadalla jaa. rakennettu temppeli. Lopullisessa muodossaan temppeli on aikaisintaan 200-luvulta jaa. Uusittu temppeli oli tehty vanhan perustuksille ja hyödynsi uudelleen sen rakenneosia. Sen lounaaseen suuntautuva etuosa, jota lähestytään porrastusta pitkin, oli noin kaksi metriä korkealla podiumilla, kun taas takaosa oli kallion päällä. Rakennuksessa oli pronaos ja cella, ja myös sen julkisivun arvellaan olleen heksastyyli. [1][8]
Rakennuksessa C oli maanalainen tila, ja sitä on arveltu eräänlaiseksi enkoimeterioniksi eli paikaksi, jossa parantamista toivoneet voivat nukkua yön.[16] Pyhäkköaluetta ympäröivät pylväshallit, joissa oli doorilaisia puolipylväitä.[1][8]
Plutoneion oli Haadeelle eli Plutonille omistettu pyhäkkö, josta kaupunki erityisesti tunnettiin ja joka mainitaan useissa antiikin aikaisissa lähteissä. Niiden mukaan Plutoneion oli syvä luola, jonka ontosta aukosta nousi myrkyllistä höyryä, joka tappoi välittömästä kaikki sitä hengittäneet, paitsi Kybelen eunukkipapit. Tämän vuoksi sitä pidettiin alamaailman sisäänkäyntinä. Höyryä käytettiin uhrieläinten surmaamiseen.[2][17][18]
Antiikin lähteiden kuvaama kohde yhdistettiin pitkään Apollonin pyhäkköalueen Rakennuksen A, niin kutsutun ”Apollonin temppelin”, etelänpuoleisen sivuseinän vieressä olevaan paikkaan, joka löytyi kaivauksissa 1960-luvulla.[19] Rakennus on tektonisen halkeaman kohdalla. Rinnepenkereessä on katettu huone, kooltaan noin 3 × 3 metriä, jonka perällä kallioon on syvä halkeama, täynnä kuumaa virtaavaa vettä ja pistävänhajuista kaasua. Kaasu pidettiin poissa itse temppelistä antamalla sen paeta sivuseinien kivien väliin jätetyistä raoista.[1] Nykytutkimuksen perusteella tämä paikka, jota kutsutaan nykyisin ”Vanhaksi Plutoneioniksi”, vaikuttaa olleen naispuolisen jumaluuden, ehkä ensin Kybelen ja myöhemmin Koren eli Persefonen, kulttipaikka.[19]
Todellinen Plutoneion (”Uusi Plutoneion”) löydettiin vuosien 2011–2014 kaivauksissa. Se sijaitsee noin 200 metriä Apollonin pyhäkköalueesta eteläkaakkoon ja on saman tektonisen halkeaman kohdalla.[19][17] Pyhäkkö koostuu useista osista, jotka ajoitetaan 100-luvulta eaa. 200-luvulle jaa. Sen ytimessä on luolan sisäänkäynti, jonka yläpuolella on kaari, jossa on omistuspiirtokirjoitus Plutonille ja Korelle. Luolan etupuolella oli pyöreä marmorinen tholos, jota reunusti kaksi vesiallasta kuuman lähteen vesille. Luolan yläpuolella rinteessä oli antiikin lähteiden mainitsema katsomo, josta voitiin seurata uhritoimituksia.[17]
Pyhäköstä löydettiin suurikokoinen Plutonin patsas, Kerberoksen patsas sekä käärmepatsaita.[17] Ne ovat nykyisin Pamukkalen arkeologisessa museossa, ja niiden paikalla on kopiot.[20]
Muut pyhäköt
Kaupungissa oli pienemmät pyhäköt ainakin Artemiille, Poseidonille,[8] Herakleelle ja 12 olympolaiselle jumalalle. Lisäksi siellä oli kaksi keisarikultille omistettua temppeliä.[21]
.jpg)
Teatterit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hierapoliin roomalainen teatteri sijaitsi rinteessä kaupungin itäosassa. Sen rakentaminen aloitettiin ensimmäisen vuosisadan lopulla[7] ja se valmistui keisari Hadrianuksen aikana liittyen tämän vierailuun kaupungissa.[7][8] Teatterin scaenae frons eli näyttämörakennus rakennettiin uudelleen Septimius Severuksen aikana 193–211.[7]
Katsomon halkaisija oli noin 103 metriä. Sen alaosassa oli 23 penkkiriviä, jotka oli jaettu pystysuuntaisilla porraskäytävillä yhdeksään sektoriin. Poikkikäytävän yläpuolisessa yläosassa oli 27 penkkiriviä, jotka oli jaettu 10 sektoriin. Katsomossa oli tilaa noin 10 050–12 550 hengelle.[7] Näin se oli hyvin suuri kaupungin kokoon nähden, mikä kertoo paikalla käyneiden vierailijoiden suuresta määrästä.[1]
Teatterin keskellä olleen orkhestran halkaisija oli 21,7 metriä. Näyttämörakennuksessa oli kolme riviä pylväitä päällekkäin, ja sitä koristivat patsaat[1] sekä reliefit, jotka kuvasivat muun muassa Apolloniin ja Artemiihin liittyneitä myyttejä.[7] Teatterin katsomo on säilynyt nykyaikaan hyvin, ja myös näyttämörakennus on suurelta osin pystyssä.[1]
Hierapoliin vanhempi, hellenistisen kauden kreikkalainen teatteri sijaitsi rinteessä kaupungin pohjoisosassa korkealla agoran yläpuolella. Se rakennettiin 100-luvulla eaa. ja se tuhoutui lähes kokonaan vuoden 60 maanjäristyksessä. Siitä on säilynyt vain vähäisiä jäänteitä.[8]
Muut rakennukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Apollonin pyhäkköalueen länsipuolella oli suuri nymfaion, joka sekä toimi nymfien pyhäkkönä että tarjosi kaupungille juomavettä lähdekaivona. Se avautui länteen pääkadulle päin. Rakennuksessa oli tyypilliseen tapaan taustaseinä ja kaksi siipeä, jotka rajasivat vesialtaan. Edessä oli altaalle johtanut porrastus. Seinissä oli viisi puolipyöreää syvennystä, joiden yläpuolella oli suorakulmaisia syvennyksiä; keskimmäisessä oli aukko vesiputkelle. Seinät oli koristeltu patsailla ja reliefeillä.[1][8]
Kaupungin eteläosassa pääkadun länsipuolella sijaitsi gymnasion, joka ajoitetaan ensimmäisen vuosisadan jaa. alkuun. Sen keskiössä oli doorilaisilla pylväillä ympäröity piha. Rakennuksessa oli 5,5 metrin korkuinen portiikki. Rakennus tuhoutui maanjäristyksessä 600-luvulla.[22]
Basilikan kylpylä
Kaupungin pohjoisosassa pohjoisportin ulkopuolella sijaitsi toinen kylpylärakennus, joka tunnetaan Basilikan kylpylänä. Se ajoitetaan 200-luvulle eaa. Rakennus muutettiin 500-luvulla kirkoksi. Kylpylän seinät oli päällystetty stukolla ja se oli koristeltu marmorein.[23]
Kukkulalla kaupungin koillispuolella on koristeellinen pyhän Filippuksen martyrium. Se ajoitetaan 400-luvun alkuun, ja sen oletetaan olleen käytössä muistopalveluksiin pyhimyksen juhlapäivänä. Martyrium oli neliönmuotoinen rakennus, johon tultiin kaakosta leveitä portaita pitkin. Rakennuksessa oli kahdeksankulmainen keskushuone, jonka sisällä oli puolipyöreä synthronos; siitä avautui kuusi muuta huonetta, ja ulkoseinän ympärillä oli riveittäin pienempiä kammioita, joihin oli pääsy ulkoa.[1]
Haudat ja nekropoliit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Apostoli Filippuksen hautana pidetty paikka löydettiin vuonna 2011 ja julkistettiin vuonna 2025. Hauta ei ollut odotusten mukaisesti martyriumissa, vaan noin 40 metrin päässä olleessa kirkossa. Itse hauta ajoitetaan ensimmäiselle vuosisadalle. Kirkko rakennettiin sen ympärille 300- tai 400-luvulla.[24]
Muut haudat
Kaupungin nekropoli eli hauta-alue jakautuu kahteen pääosaan, joista toinen sijaitsee kaupunginmuurin itäpuolisessa rinteessä ja toinen kaupungin pohjoispuolella pääkadun varrella. Varhaisimmat haudat ovat kumpuhautoja, joissa on alaosassa ympyränmuotoinen seinä, sen päällä maasta tehty kartio ja sisäpuolella oma ovellinen hautakammio. Lisäksi on löydetty talon mallisia hautoja sekä muutama suurempi muurattu hauta. Suurin osa haudoista on kuitenkin pelkkiä sarkofageja. Yhteensä nekropoliista on löydetty yli tuhat hautaa.[1]
Eräs tunnettu hauta on Flavius Zeuxiksen hauta, joka sijaitsee pohjoisesta katsottuna monumentaaliportin länsipuolella; hautakirjoituksen mukaan Zeuxis teki 72 matkaa Malean niemen ympäri Italiaan.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”HIERAPOLIS (Pamukkale) Turkey”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Smith, William: ”Hierapolis (I.1)”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Hierapolis/Pamukkale Pleiades. Viitattu 15.9.2025. (englanniksi)
- ↑ Hierapolis (Phrygia) 37 Pamukkale - Ιεράπολις ToposText. Viitattu 15.9.2025. (englanniksi)
- ↑ a b ”65 B2 Hierapolis”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699 (englanniksi)
- ↑ a b Hierapolis-Pamukkale UNESCO World Heritage Convention. UNESCO. Viitattu 15.9.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Hieropolis (modern Pamukkale, Turkey) The Ancient Theatre Archive. Viitattu 15.9.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x Hierapolis Turkish Archaeological News. Viitattu 15.9.2025. (englanniksi)
- ↑ Strabon: Geografika 13.629; Vitruvius: Arkkitehtuurista (De architectura) 8.3.
- ↑ Strabon: Geografika 13.630.
- ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 2.93 s. 95.
- ↑ Kol. 4.13.
- ↑ Hierokles: Synekdemos, s. 665, Wesselingin huomautuksin.
- ↑ a b Central Baths (2nd century AD) (Arkeologisen kohteen opastaulu) Wikimedia Commons. Viitattu 15.9.2025. (englanniksi)
- ↑ Ancient baths in Turkey: Hierapolis On the traces of ancient cultures. Viitattu 3.11.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c Semeraro, Grazia: The Sanctuary of Apollo in Hierapolis: building activities and ritual paths Academia.edu. Viitattu 3.11.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d Plutonion (The Gateway to the Underworld) (Arkeologisen kohteen opastaulu) google.fi. Viitattu 15.9.2025. (englanniksi)
- ↑ Strabon: Geografika 13.629–630; Plinius vanhempi: Naturalis historia 2.93 s. 95; Dion Kassios: Rooman historia (Historia Romana) 68.27; Ammianus Marcellinus: Res gestae 23.6.
- ↑ a b c Miszczak, Izabela: Plutonium and the Sanctuary of Apollo in Hierapolis, a journey through the millennia Academia.edu. Viitattu 3.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Kokkinidis, Tasos: The “Gate to Hell” in the Ancient Greek City of Hierapolis Greek Reporter. 12.12.2023. Viitattu 15.9.2025. (englanniksi)
- ↑ Miszczak, Izabela: Plutonium and the Sanctuary of Apollo in Hierapolis, a journey through the millennia Academia.edu. Viitattu 3.11.2025. (englanniksi)
- ↑ The Gymnasium (Arkeologisen kohteen opastaulu) Wikimedia Commons. Viitattu 15.9.2025. (englanniksi)
- ↑ The Basilica Bath (Arkeologisen kohteen opastaulu) Wikimedia Commons. Viitattu 15.9.2025. (englanniksi)
- ↑ Tomb of Apostle Philip Found Bible History Daily. 3.6.2025. Biblical Archaeology Society. Viitattu 15.9.2025. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hierapolis Wikimedia Commonsissa
.jpg){kind=link}